Kun mies ei halua tätä lasta, ja siis raskaana ollaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suruinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suruinen

Vieras
niin mitä minun pitäis tehdä. Millaisia kysymyksiä itelle esittää asian pohtimiseksi, mitä ottaa huomioon. Nyt en halua tehdä mitään hätiköityä päätöstä.

Meillä on siis yksi lapsi, 1,5 vuotias. Nyt ehkäisy petti ja olen raskaana, rv 5 omien arvioiden ja laskurin mukaan. Mies ei halua tätä lasta.

Hänen mielestä meillä ei ole rahaa. Nyt viimeiset kuukaudet onkin olleet rahan takia todella tiukkaa ja itsekin pelkään rahan riittämistä. Olen siis just palannut töihin eli tää tuntuu ajankohtana aika huonolta.

Mies on kuulema myös tyytyväinen tähän meidän kolmen hengen perheeseen ja liian mukavuudenhaluinen uuteen lapseen.

Minä koen, että mies on ihana isä tälle esikoiselle ja oikeasti me ollaan hyvä tiimi. Pelottaa, että mies lähtee, jos en aborttia pysty tekemään ja toisaalta hirvittää pakottaa toista haluamaan lastakaan. Tavallaan tuntuu, että jo olemassaoleva perhe pitäis laittaa etusijalle, vai miten te muut asiaa miettisitte?
 
mutta taas jos sua vähänkin epäilyttää niin se abortti on niin väärä ratkaisu kuin olla ja voi. jos teet abortin vain koska mies sitä tahtoo niin se on kyllä sitten oman suhteen hautaamisen paikka. ei nimittäin mene kauaa kun huomaat katsovasi miestäsi ja vihaavasi häntä siitä, että teit sen abortin. varmaan miehellä vain paniikki päällä ja sopeutuu kunhan aikaa vähän kuluu. ja jos mies lähtee käveleen niin varmasti päsrjäätte hyvin keskenänne lasten kanssa.
 
Sinun pitää nyt miettiä oikeasti mitä SINÄ haluat. Älä tee aborttia siksi että miehesi niin toivoo vaikka itse et haluaisi. Niinkuin vieras miero yläpuolellani sanoi, niin se synnyttää vihaa ja suhteesi on tuhoon tuomittu. :( Ja voitko antaa itse anteeksi itsellesi jos aborttiin painostuksen alla päädyt? Se asia vainoaa sinua melkovarmasti ja aiheuttaa syyllisyyttä yms. Mieti tosiaan tarkkaan mitä SINÄ haluat, oli se päätöksesi kumpi tahansa. Mutta älä painostuksen alla siihen ryhdy. :hug: Voimia.
 
Keskustelkaa keskenänne. Ihan varmasti pärjäätte taloudellisesti, jostain ehkä joutuu tinkimään, mut toimeen tulee kyllä. Miltä sinusta tuntui kun plussasit? Olitko heti onnesi kukkuloilla vai tuliko epävarma olo? Miehellä on niin paljon vaikeampaa mieltää se raskaus heti alussa, kun ei kanna ketään sisällään.
Uskoisin, että mies tottuu ja kasvaa ajatukseen toisesta lapsesta. Älä tee aborttia kenenkään painostuksesta! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja darkstarmama:
Sinun pitää nyt miettiä oikeasti mitä SINÄ haluat. Älä tee aborttia siksi että miehesi niin toivoo vaikka itse et haluaisi. Niinkuin vieras miero yläpuolellani sanoi, niin se synnyttää vihaa ja suhteesi on tuhoon tuomittu. :( Ja voitko antaa itse anteeksi itsellesi jos aborttiin painostuksen alla päädyt? Se asia vainoaa sinua melkovarmasti ja aiheuttaa syyllisyyttä yms. Mieti tosiaan tarkkaan mitä SINÄ haluat, oli se päätöksesi kumpi tahansa. Mutta älä painostuksen alla siihen ryhdy. :hug: Voimia.

Kyllä asia on EHODOTTOMASTI MOLEMPIEN mietittävä, ei vain naisen. Näin niitä miehiä kusetetaan. Ehkäisy "pettää" muka miehen tietämättä ja sitten on ukkokulta kusessa. Kohta tulee ero, kun väkisin pitää lisää tehdä lapsia ja kas, nainen kinuaa sitten elatusmaksuja mieheltä lapsesta jota ei ole edes halunnut.

Ps. Kyllä oikeaan parisuhteeseen seksi kuuluu olennaisena osana, joten siitä pidättäytyminen tuskin on järkevää raskautumisen vuoksi, kuten joku varmaan tulee kohta viisastelemaan. Tiedän monta tapausta jossa just tällä tavoin kusetettu miestä ehkäisyn pettämisellä, kun mies ei muuten ole ollut suostuvainen hankkimaan lisää lapsia. Säälittävää.
 
meillä kävi "vahinko" ja aloin odottamaan toista lastani, mulle se oli vaikeempaa. Mutta mies oli myöntyväisempi. Toinen lapsi oli haaveissa mutta vähän isommalla ikäerolla. Mutta ajattelin että nyt se tulee, sitten on lapset tehty. Vanhinta lasta tehtiin 2v ja sitten tärppäs, joten ajattelin että jos ei tärppääkkään myöhemmin.. Neuvolasta sanoivatkin että en tule helposti raskaaksi. Joten olen kiitollinen lapsistani :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä asia on EHODOTTOMASTI MOLEMPIEN mietittävä, ei vain naisen. Näin niitä miehiä kusetetaan. Ehkäisy "pettää" muka miehen tietämättä ja sitten on ukkokulta kusessa. Kohta tulee ero, kun väkisin pitää lisää tehdä lapsia ja kas, nainen kinuaa sitten elatusmaksuja mieheltä lapsesta jota ei ole edes halunnut.

Ps. Kyllä oikeaan parisuhteeseen seksi kuuluu olennaisena osana, joten siitä pidättäytyminen tuskin on järkevää raskautumisen vuoksi, kuten joku varmaan tulee kohta viisastelemaan. Tiedän monta tapausta jossa just tällä tavoin kusetettu miestä ehkäisyn pettämisellä, kun mies ei muuten ole ollut suostuvainen hankkimaan lisää lapsia. Säälittävää.

No miesten sitten pitänee mennä steriloitavaksi niin tietävät ainakin ettei lapset ole heidän. Eipä tarvitse maksaa elatusmaksuja eikä pelätä että perheeseen tulee lisää jäseniä.



 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja darkstarmama:
Sinun pitää nyt miettiä oikeasti mitä SINÄ haluat. Älä tee aborttia siksi että miehesi niin toivoo vaikka itse et haluaisi. Niinkuin vieras miero yläpuolellani sanoi, niin se synnyttää vihaa ja suhteesi on tuhoon tuomittu. :( Ja voitko antaa itse anteeksi itsellesi jos aborttiin painostuksen alla päädyt? Se asia vainoaa sinua melkovarmasti ja aiheuttaa syyllisyyttä yms. Mieti tosiaan tarkkaan mitä SINÄ haluat, oli se päätöksesi kumpi tahansa. Mutta älä painostuksen alla siihen ryhdy. :hug: Voimia.

Kyllä asia on EHODOTTOMASTI MOLEMPIEN mietittävä, ei vain naisen. Näin niitä miehiä kusetetaan. Ehkäisy "pettää" muka miehen tietämättä ja sitten on ukkokulta kusessa. Kohta tulee ero, kun väkisin pitää lisää tehdä lapsia ja kas, nainen kinuaa sitten elatusmaksuja mieheltä lapsesta jota ei ole edes halunnut.

Ps. Kyllä oikeaan parisuhteeseen seksi kuuluu olennaisena osana, joten siitä pidättäytyminen tuskin on järkevää raskautumisen vuoksi, kuten joku varmaan tulee kohta viisastelemaan. Tiedän monta tapausta jossa just tällä tavoin kusetettu miestä ehkäisyn pettämisellä, kun mies ei muuten ole ollut suostuvainen hankkimaan lisää lapsia. Säälittävää.


no minäpä tuun ny viisastelemaan sen verran että juu, molempien pitää miettiä, mutta sanoko AP missään vaiheessa että hän tahallaan miehensä väkisin makaamalla hankkiutui raskaaksi, se kun on niin helppoa....?

en tiiä onko mulla lukihäiriö tai jotain mutta mun mielestä ei sanonu. mä tarkistan vielä. ja mies on yhtälailla vastuussa ehkäisystä kuin nainenkin. miksi mies ei popsi e-pillereitä? tai laita vaikkapa kondomia?

siks että sä ja sun kaverit tekee noin, ei tarkoita sitä että se on normaalia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nibbler:
no minäpä tuun ny viisastelemaan sen verran että juu, molempien pitää miettiä, mutta sanoko AP missään vaiheessa että hän tahallaan miehensä väkisin makaamalla hankkiutui raskaaksi, se kun on niin helppoa....?

en tiiä onko mulla lukihäiriö tai jotain mutta mun mielestä ei sanonu. mä tarkistan vielä. ja mies on yhtälailla vastuussa ehkäisystä kuin nainenkin. miksi mies ei popsi e-pillereitä? tai laita vaikkapa kondomia?

siks että sä ja sun kaverit tekee noin, ei tarkoita sitä että se on normaalia.

aamen. ja ap.. puhukaa, kerro miehelle tunteistasi.
 
Meillä petti ehkäisy. Oikeasti. Mies itsekin tiesi sen, olihan hän jormansa päälle ihan itse kondomia rullannut, eikä havainnut sen rikkoutuneen kuten en minäkään... :snotty: ihan oikeesti siis tarkastettiin se joka kerta, ettei ole rikki.

No, raskaaksi siis tulin, ja esikoinen oli tuolloin 1 v 3 kk. Miehen ensireaktio oli että voi vittu. Hän ei halua lisää lapsia, yksi riittää. Hän ehdotti aborttia, minä taas en sekuntiakaan ajatellut sitä vaihtoehtoa. Pystyisin mainiosti elämään ilman miestä, kahden lapsen yksinhuoltajana. Abortti taas kalvaisi minua loppuelämäni ajan, joten valinta ei ollut vaikea.

Mä annoin kaksi vaihtoehtoa: elämän yksin, tai elämän minun & kahden lapsen kanssa. Mies valitsi jälkimmäisen, ei tosin heti eikä minun pakottamanani, vaan mietittyään muutaman kuukauden ajan. Ollaan jälkikäteen keskusteltu (sekä kaksin että ammattilaisten kanssa) PALJON siitä, miksi hän reagoi raskausuutiseen kuten reagoi. Hän kärsi tuolloin pahasta peliriippuvuudesta, ja kun ei pystynyt huolehtimaan itsestäänkään, miten sitten kahdesta lapsesta. Hän pelkäsi, ettei pysty voittamaan peliriippuvuuttaan (oli tuolloin käynyt terapiassa joka epäonnistui täydellisesti, jälkeenpäin uuden tehokkaan terapian alettua tajuttiin että vanha terapeutti teki oikeastaan kaikki väärin) ja meille tulee ero, ja sitten hän on pilannut kahden lapsen elämän, ei vaan yhden. Näin hän ajatteli ja siksi halusi aborttia. Kun raskaus sitten alkoi näkyä ja ajatus uudesta vauvasta tuli sitä myötä miehelle konkreettisemmaksi, mieli muuttui.

No, kuopus on jo kaksivuotias ja isälleen kaikki kaikessa. Peliriippuvuuden kanssa on opittu elämään, mies on oppinut hallitsemaan sitä. Meillä kaikki kääntyi hyväksi, toivottavasti myös teillä. Voimia :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Q-kuppi:
Meillä petti ehkäisy. Oikeasti. Mies itsekin tiesi sen, olihan hän jormansa päälle ihan itse kondomia rullannut, eikä havainnut sen rikkoutuneen kuten en minäkään... :snotty:
No, raskaaksi siis tulin, ja esikoinen oli tuolloin 1 v 3 kk. Miehen ensireaktio oli että voi vittu. Hän ei halua lisää lapsia, yksi riittää. Hän ehdotti aborttia, minä taas en sekuntiakaan ajatellut sitä vaihtoehtoa. Pystyisin mainiosti elämään ilman miestä, kahden lapsen yksinhuoltajana. Abortti taas kalvaisi minua loppuelämäni ajan, joten valinta ei ollut vaikea.

Mä annoin kaksi vaihtoehtoa: elämän yksin, tai elämän minun & kahden lapsen kanssa. Mies valitsi jälkimmäisen, ei tosin heti eikä minun pakottamanani, vaan mietittyään muutaman kuukauden ajan. Ollaan jälkikäteen keskusteltu (sekä kaksin että ammattilaisten kanssa) PALJON siitä, miksi hän reagoi raskausuutiseen kuten reagoi. Hän kärsi tuolloin pahasta peliriippuvuudesta, ja kun ei pystynyt huolehtimaan itsestäänkään, miten sitten kahdesta lapsesta. Hän pelkäsi, ettei pysty voittamaan peliriippuvuuttaan (oli tuolloin käynyt terapiassa joka epäonnistui täydellisesti, jälkeenpäin uuden tehokkaan terapian alettua tajuttiin että vanha terapeutti teki oikeastaan kaikki väärin) ja meille tulee ero, ja sitten hän on pilannut kahden lapsen elämän, ei vaan yhden. Näin hän ajatteli ja siksi halusi aborttia. Kun raskaus sitten alkoi näkyä ja ajatus uudesta vauvasta tuli sitä myötä miehelle konkreettisemmaksi, mieli muuttui.

No, kuopus on jo kaksivuotias ja isälleen kaikki kaikessa. Peliriippuvuuden kanssa on opittu elämään, mies on oppinut hallitsemaan sitä. Meillä kaikki kääntyi hyväksi, toivottavasti myös teillä. Voimia :hug:

kiinnostaisi siis tietää vähän OT mut et miten sun mies pääs tosta peliriippuvuudesta eroon? pystyykö pelaa enää ollenkaa ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kiinnostaisi siis tietää vähän OT mut et miten sun mies pääs tosta peliriippuvuudesta eroon? pystyykö pelaa enää ollenkaa ?

Ei siitä koskaan eroon pääse, sen kanssa oppii vaan elämään ja mies oppii hallitsemaan pelihimoa sen sijaan että pelihimo hallitsisi miestä.
Se on vaatinut terapiaa (sekä yksilö- että ryhmäterapiaa), lääkitystä pahimman ajan yli, perheen ja ystävien tukea, sekä ennen kaikkea mielettömästi voimia & tahtoa parantua.
Kyllä mies joskus pelaa. Joskus 20 senttiä kerrallaan, joskus enemmän, mutta nykyään kykenee jo pistämään itselleen stopin. Periaatteessa nollalinja olisi hyvä: ei senttiäkään peleihin enää. Sitä terapeutit suosittelee. Kerran peluri, aina peluri, oli pelaaminen sitten aktiivisessa vaiheessa tai ei.
Anteeksi ap, että vastaan sinun ketjuusi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Eipä tästä ole kauaa, kun oli lähes vastaava ketju, yritänpä löytää...

Vaan enpäs löytänyt.

Ehdotan miettimään samaa kuin siinäkin ketjussa.

Jos teet abortin siksi, että mies sitä vaatii, niin kuvitteletko suhteenne pysyvän ennallaan?
Jos itse haluat pitää lapsen, niin luuletko pääseväsi asiasta yli ihan noin vaan, kun se harvoin on helppoa silloinkaan kun päätös abortista on oma?

Jos mies eron uhalla pakottaa/painostaa aborttiin, niin voitko sen jälkeen ihan rehellisesti katsoa miestäsi ja väittää rakastavasi ja haluavasi elää kyseisen ihmisen kanssa?

Omalle kohdalle on vaikea miettiä, kun meille on selvää että vahingonkin sattuessa lapsi on tervetullut. Mutta yritänpä:

Vaihtoehto 1.
Synnytän lapsen, mies joko jää tai lähtee. Jos sen takia lähtee niin saa mennäkin.

Vaihtoehto 2.
Teen abortin ja ero on sen jälkeen lähes 100% varma, koksa en kestäisi enää olla mieheni lähelläkään.

Näiden ero on siinä, että tapauksessa 1. suren menetettyä avioliittoa ja harmittelen, ettei mies ollut sitä mitä luulin hänen olevan.

Tapauksessa 2. suren menetettyä avioliittoa ja harmittelen, ettei mies ollut sitä mitä luulin hänen olevan.
Sen lisäksi suren lasta, joka olisi minun puolestani saanut tulla.
 
no itse kyllä ajattelisin sitö lasta, joka siellä kohdussa on. se on elävä ihminen, lihaa ja verta. ei mikään ötökkä, joka noin vaan kaivetaan ulos. Hyvänen aika, sehän on oma lapsi samalla lailla kuin jo ne syntyneet!
 
mikä teillä on tilanne nyt suruinen?? meillä tilanne melko sama kuin teillä.. esikoinen nyt 6kk ja plussa raskaustestiin viikko sitten.. mies ei halua lasta ja minä en aborttia pysty tekemään! olen onnellinen raskaudesta ja salaa toivon että raskaus olisi jo "liian pitkällä"..
 
Nyt huomasin, että tähän olikin tullut vielä tuore vastaus.

Yllä kommentoineelle vieraalle sen verran, että minä en todellakaan hankkiutunut tahallani vastoin mieheni tahtoa raskaaksi! Me käytämme ehkäisynä kondomia, joten mies on kyllä ihan itsekin ehkäisyssä osallisena ja vastuussa, ja tietää, ettei tämä ollut tarkoituksena.

Omatkaan tunteet plussan jälkeen ei olleet kovinkaan onnelliset. Ekana tuli säikähdys ja sitten kova huoli siitä, mitä nyt tapahtuu. Just selkeäksi saadut työkuviot ja muut meni mielessä taas uusiksi ja kaikki tuntui ihan kauhean raskaalta.

Lopulta päädyin kuitenkin siihen, etten mitään muuta vaihtoehtoa näe kuin lapsen pitämisen. En vaan yksinkertaisesti pysty tekemään aborttia. Olen kertonu tän miehelle ja ollaan yritetty keskustella rahasta ja noin. En ole painostanut miestä mitenkään, vaan antanut hänen miettiä asiaa omissa oloissaan. Mies onkin hyvin mietteliäs ja etäinenkin. Ei halua puhua aiheesta juurikaan, vaan vaihtaa helposti puheenaihetta.

Vihainen mies ei kyllä ole, eilä yritä painostaakaan aborttiin. Hän vain vaikuttaa jotenkin siltä, että vielä sulattelee asiaa. Ja jos hän päättäisi lähteä, niin uskon, että väleissä me silti pysyttäisiin ja esikoisen asioita voitaisiin yhdessä sopia. Toisaalta tunnen mun miehen ja luulen, ettei hän pidä lähtemistä vaihtoehtona. Toivonkin vaan, ettei hän jää pelkästä velvollisuudentunnosta ja kadu sitä sitten myöhemmin.

Minä en vieläkään ole kauhean onnellinen raskaudesta, mutta sanotaan nyt näin, etten onnetonkaan. Olen sopeutunut ajatukseen, varannut eka neuvolan jne. Minä siis odotan mitä tuleman pitää ja koetan luottaa siihen, että asiat järjestyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suruinen:
Nyt huomasin, että tähän olikin tullut vielä tuore vastaus.

Yllä kommentoineelle vieraalle sen verran, että minä en todellakaan hankkiutunut tahallani vastoin mieheni tahtoa raskaaksi! Me käytämme ehkäisynä kondomia, joten mies on kyllä ihan itsekin ehkäisyssä osallisena ja vastuussa, ja tietää, ettei tämä ollut tarkoituksena.

Omatkaan tunteet plussan jälkeen ei olleet kovinkaan onnelliset. Ekana tuli säikähdys ja sitten kova huoli siitä, mitä nyt tapahtuu. Just selkeäksi saadut työkuviot ja muut meni mielessä taas uusiksi ja kaikki tuntui ihan kauhean raskaalta.

Lopulta päädyin kuitenkin siihen, etten mitään muuta vaihtoehtoa näe kuin lapsen pitämisen. En vaan yksinkertaisesti pysty tekemään aborttia. Olen kertonu tän miehelle ja ollaan yritetty keskustella rahasta ja noin. En ole painostanut miestä mitenkään, vaan antanut hänen miettiä asiaa omissa oloissaan. Mies onkin hyvin mietteliäs ja etäinenkin. Ei halua puhua aiheesta juurikaan, vaan vaihtaa helposti puheenaihetta.

Vihainen mies ei kyllä ole, eilä yritä painostaakaan aborttiin. Hän vain vaikuttaa jotenkin siltä, että vielä sulattelee asiaa. Ja jos hän päättäisi lähteä, niin uskon, että väleissä me silti pysyttäisiin ja esikoisen asioita voitaisiin yhdessä sopia. Toisaalta tunnen mun miehen ja luulen, ettei hän pidä lähtemistä vaihtoehtona. Toivonkin vaan, ettei hän jää pelkästä velvollisuudentunnosta ja kadu sitä sitten myöhemmin.

Minä en vieläkään ole kauhean onnellinen raskaudesta, mutta sanotaan nyt näin, etten onnetonkaan. Olen sopeutunut ajatukseen, varannut eka neuvolan jne. Minä siis odotan mitä tuleman pitää ja koetan luottaa siihen, että asiat järjestyy.

:flower: Kyllä kaikki kääntyy parhain päin :hug:
 
Mun mielestä vaan ei ole oikein, että isä vaatii syntymättömän lapsensa eliminoimista.

Sitä kylvää mitä niittää. Ehkä kannattaa katkasta ne siemenjohdot tai pitää pöksyt jalassa. :$
 
Alkuperäinen kirjoittaja suruinen:
Nyt huomasin, että tähän olikin tullut vielä tuore vastaus.

Yllä kommentoineelle vieraalle sen verran, että minä en todellakaan hankkiutunut tahallani vastoin mieheni tahtoa raskaaksi! Me käytämme ehkäisynä kondomia, joten mies on kyllä ihan itsekin ehkäisyssä osallisena ja vastuussa, ja tietää, ettei tämä ollut tarkoituksena.

Omatkaan tunteet plussan jälkeen ei olleet kovinkaan onnelliset. Ekana tuli säikähdys ja sitten kova huoli siitä, mitä nyt tapahtuu. Just selkeäksi saadut työkuviot ja muut meni mielessä taas uusiksi ja kaikki tuntui ihan kauhean raskaalta.

Lopulta päädyin kuitenkin siihen, etten mitään muuta vaihtoehtoa näe kuin lapsen pitämisen. En vaan yksinkertaisesti pysty tekemään aborttia. Olen kertonu tän miehelle ja ollaan yritetty keskustella rahasta ja noin. En ole painostanut miestä mitenkään, vaan antanut hänen miettiä asiaa omissa oloissaan. Mies onkin hyvin mietteliäs ja etäinenkin. Ei halua puhua aiheesta juurikaan, vaan vaihtaa helposti puheenaihetta.

Vihainen mies ei kyllä ole, eilä yritä painostaakaan aborttiin. Hän vain vaikuttaa jotenkin siltä, että vielä sulattelee asiaa. Ja jos hän päättäisi lähteä, niin uskon, että väleissä me silti pysyttäisiin ja esikoisen asioita voitaisiin yhdessä sopia. Toisaalta tunnen mun miehen ja luulen, ettei hän pidä lähtemistä vaihtoehtona. Toivonkin vaan, ettei hän jää pelkästä velvollisuudentunnosta ja kadu sitä sitten myöhemmin.

Minä en vieläkään ole kauhean onnellinen raskaudesta, mutta sanotaan nyt näin, etten onnetonkaan. Olen sopeutunut ajatukseen, varannut eka neuvolan jne. Minä siis odotan mitä tuleman pitää ja koetan luottaa siihen, että asiat järjestyy.

Yllätysraskaus on aina shokki, etenkin miehelle. Uskon että kun aika kuluu niin miehesikin tottuu ajatukseen. lapsen synnytyä hänen silmänsä viimeistään avautuvat ja varmasti rakastaa lastanne. :hug:
 

Yhteistyössä