kunnes kuulin marssin ensisävelet. Aivan järkky onnen ja liikuttuneisuuden aalto löi päälle. Kyyneleet alkoi vieriä, älä itke, älä itke. Olin ihan paniikissa, että pillitänkö koko toimituksen. Onneksi matka alttarille oli niin pitkä, että sain koottuani itseni ja olin tyyni kohdatessani sulhaseni.
Toimituksen aikana kyllä piti varoa. Pokka meinasi pettää pari kertaa, kun pappi tuijotti mua silmiin tuimana paasatessaan avioliiton merkityksestä, pyhyydestä jne.. Ei kertaakaan vilkaissut miestäni. Tuntui ihan kuin pappi ois mulle kuin pikkulapselle saarnannu. Oli mieskin asian huomannu. Ihmetteli asiaa myöhemmin ja sanoi yrittäneensä ottaa pappiin katsekontaktia, turhaan.