L
Leila S
Vieras
Kaipaan kokemuksia jaksamiseen teiltä, jotka ovat kokeneet vuosien jälkeen petoksen. Puolisolla on ollutkin toinen/toisia sielukumppaneita, jotka ovat olleet hänelle ykkösenä.
Itselläni on tämä tilanne nyt viidentoista vuoden avioliiton jälkeen. Viitteitä tästä tuli jo vuosia sitten, kun sähköpostista näin yksityiselämämme ruodintaa, joka oli täysin yksipuolisesti kirjoitettu. Yksityiselämästämme on kerrottu lähes kaikki, minun intiimitkin asiat.
Minua ja sukulaisiani halveksittiin molempien taholta.
Tästä päästiin yli keskusteluiden jälkeen. Nyt, kun selvisi, että asia onkin jatkunut kaikki nämä vuodet, maailmani on täysin romahtanut.
Miten läheisin ihminen voi käyttäytyä noin julmasti. Nyt ymmärrän, miksi mistään ei keskusteltu. Kiukunpuuskansa jälkeen mies löi vain oven kiinni lähtiessään. En saanut sanottua omaa kantaani asioihin. Kuinka itkinkään yksin lukemattomia kertoja, kun hän oli huutanut syyttäen minulle usein asioita, jotka olivat vailla perusteita... kuin aidan seipäästä eikä aidasta. Muistan hyvin sen tuskan. Kaikki jäi aina sisälleni. Hän lähti terapioimaan asian ystävättärensä kanssa, ja oli entistä vakuuttuneempi omasta kannastaan. Hän ei tarvinnut puhua näistä asioista, olihan hänelle sanottu, että hän on oikeassa kaikessa. Kaiketi sai lisävahvistusta paljon. Pahinta on keksityt riidat, jolloin hän pääsi lähtemään yöksi pois kotoa. Pyysin anteeksi tietämättä mitä olin tehnyt, jotta olisin saanut sen painostavan tunteen pois väliltämme. Vaikka olisin polvillani lattialla itkenyt, se ei olisi hänessä säälin häivääkään nostanut.
Uskon, että vain se, joka on kokenut tämänkaltaisen pettymyksen, voi ymmärtää tunteitani tällä hetkellä.
Kaikki ne perhejuhlat, joulut, ystävien kanssa illanvietot...bull shit
Usein mietinkin, miksi en pääse hänen lähelleen psyykkisesti enkä myöskään rakastellessamme...oli kuin seinä olisi vastassa. Nyt asia selvisi, vuosien vuosien jälkeen...
Olin hänelle vain perusturva, naisena ja ihmisenä halveksittava. Lohduta ei yhtään uusi tieto, että hän teki näin myös edelliselle kumppanilleen.
Itselläni on tämä tilanne nyt viidentoista vuoden avioliiton jälkeen. Viitteitä tästä tuli jo vuosia sitten, kun sähköpostista näin yksityiselämämme ruodintaa, joka oli täysin yksipuolisesti kirjoitettu. Yksityiselämästämme on kerrottu lähes kaikki, minun intiimitkin asiat.
Minua ja sukulaisiani halveksittiin molempien taholta.
Tästä päästiin yli keskusteluiden jälkeen. Nyt, kun selvisi, että asia onkin jatkunut kaikki nämä vuodet, maailmani on täysin romahtanut.
Miten läheisin ihminen voi käyttäytyä noin julmasti. Nyt ymmärrän, miksi mistään ei keskusteltu. Kiukunpuuskansa jälkeen mies löi vain oven kiinni lähtiessään. En saanut sanottua omaa kantaani asioihin. Kuinka itkinkään yksin lukemattomia kertoja, kun hän oli huutanut syyttäen minulle usein asioita, jotka olivat vailla perusteita... kuin aidan seipäästä eikä aidasta. Muistan hyvin sen tuskan. Kaikki jäi aina sisälleni. Hän lähti terapioimaan asian ystävättärensä kanssa, ja oli entistä vakuuttuneempi omasta kannastaan. Hän ei tarvinnut puhua näistä asioista, olihan hänelle sanottu, että hän on oikeassa kaikessa. Kaiketi sai lisävahvistusta paljon. Pahinta on keksityt riidat, jolloin hän pääsi lähtemään yöksi pois kotoa. Pyysin anteeksi tietämättä mitä olin tehnyt, jotta olisin saanut sen painostavan tunteen pois väliltämme. Vaikka olisin polvillani lattialla itkenyt, se ei olisi hänessä säälin häivääkään nostanut.
Uskon, että vain se, joka on kokenut tämänkaltaisen pettymyksen, voi ymmärtää tunteitani tällä hetkellä.
Kaikki ne perhejuhlat, joulut, ystävien kanssa illanvietot...bull shit
Usein mietinkin, miksi en pääse hänen lähelleen psyykkisesti enkä myöskään rakastellessamme...oli kuin seinä olisi vastassa. Nyt asia selvisi, vuosien vuosien jälkeen...
Olin hänelle vain perusturva, naisena ja ihmisenä halveksittava. Lohduta ei yhtään uusi tieto, että hän teki näin myös edelliselle kumppanilleen.