Kun lasta ei oteta mukaan leikkeihin koulussa....

["vieras"]

Sydäntä särkee, kun tokaluokkalainen kertoi olevansa nykyään vain yksin välitunnilla. Viime vuonna hänellä oli hyvä ystävä, joka muutti toisaalle. Nyt eräs luokan tytöistä leikkii hänen kanssaan - mutta vain vapaa-ajalla. Tuntuu tosi pahalta toisen puolesta =( Olen yrittänyt sanoa, että yrittää mennä mukaan leikkeihin, mutta kun on ujo luonne niin ei uskalla. Onko kokemuksia? MIten asia ratkaistu?

 

[Vasemman käen rukkanen]

Ketäänhän ei voi pakottaa leikkimään toisen kanssa :hug: Jospa vielä löytyisi ystävä

 

["aapee"]

Joo tiedän, että ei voi pakottaa. Opettaja oli sanonut vielä tytöille, että ei ole pakko ottaa mukaan kolmatta leikkiin, jos "on joku tosi tärkeä kahdenkeskinen" juttu. Mutta on surku toisen puolesta, kun se päivän yksinäisyys sitten kostautuu kauheana kiukutteluna kotona. Varsinaista kiusaamista ei kai ole.

 

[2 koululaisen äiti]

Ketäänhän ei voi pakottaa leikkimään toisen kanssa :hug: Jospa vielä löytyisi ystävä

Ei toki voi pakottaa. Mutta systemaattinen ulkopuolelle jättäminen on ainakin ihan joku kiusaamista ja tahallista sellaista.
Kyllä mielestäni opettajien pitäisi puuttua asiaan, puhua vaikka yleisesti luokalle siitä miltä tuntuu jos jää porukan ulkopuolelle tms.

sympatiat ap:lle ja hänen lapselleen,toiv. tilanne pian muuttuisi!

 

[Vasemman käen rukkanen]

Ei toki voi pakottaa. Mutta systemaattinen ulkopuolelle jättäminen on ainakin ihan joku kiusaamista ja tahallista sellaista.
Kyllä mielestäni opettajien pitäisi puuttua asiaan, puhua vaikka yleisesti luokalle siitä miltä tuntuu jos jää porukan ulkopuolelle tms.

sympatiat ap:lle ja hänen lapselleen,toiv. tilanne pian muuttuisi!

Meillä opettaja otti asian puheeksi, mutta eipä sillä ollut vaikutusta. Nyt on onneksi yksi kaveri edes silloin tällöin

 

[FreezeCat]

:hug:

Noi on vaikeita tilanteita, todella. Kun eihän sitä oikein voi vanhempana muuta tehdä kuin kannustaa ja rohkaista ja toivoa, että koulupäivänä myös ne sosiaaliset tilanteet toimivat. Kaverisuhteita kun ei voi käskeä syntymään, niiden eteen on pakostakin tehtävä töitä.

Opettaja ei voi muutoin puuttua tilanteeseen kuin jos on selkeää syrjintää havaittavissa ja kiusaamsita.

Onko lapsesi mukana harrastustoiminnassa? Sieltä mm. kantautuu kaverisuhteita koulun puolelle...ja noi vapaa- ajan kaveripiirit ovat myös tärkeitä. Jatka vain kannustamista ja tukemista siihen suuntaan, jos mahdollista niin anna "avoimet ovet" lapsesi kavereille, jotta saavat tulla teille myös leikkimään.

Voimia - teille molemmille.

 

["minäminä"]

Muistan, että minut jätettiin ulkopuolelle ja sitä jatkui koko peruskoulun ajan. Oli raskasta, mutta kotona en puhunut mitään. Vapaa-ajalla oli onneksi kavereita. Toivottavasti asia selviää!

 

["aapee"]

Kiitos. Melko avoimet ovet ovat olleet. Joskus rajoitan kyllä vähän, kun meillä on näitä pienempiäkin talossa. Mutta täytyy antaa enemmän mahdollisuuksia. Harrastuksia on ja kavereita siellä harrastuksisaa, onneksi. Mutta ei nämä harrastuskaverit vapaa-ajalla ole, johtuen välimatkasta.

 

[Mrs Bean]

Aikanaan, omien lasten ollessa päiväkoti ja ala-aste ikäisiä, ohjeistin omat lapset leikkien ulkopuolelle jäädessään keksimään jonkun oman leikin itselleen, sen enempää murehtimatta ja märehtimättä muita. Aina jotain alkoi kiinnostamaan lapsen leikki, vaikka yksin keskittyikin puuhastelemaan ja ennen pitkää aina ilmestyi leikkiin haluavia kavereita. On ainakin meillä osoittautunut onnistuneeksi keinoksi. En tiedä, olisiko sitten niin, että niitä juuri syrjitään helposti, jotka kovasti haikailevat ja jäävät murehtimaan toisten seuraa? Ja ne jotka eivät ole moksiskaan yksin jäädessään vaan keksivät itselleen puuhaa koetaan kiinnostaviksi kavereiksi ja heidän puuhaa hakeudutaan tarkastelemaan lähemmin? Mutta meillä neljän lapsen kohdalla ainakin toiminut.

 

[:( :( :(]

[QUOTE="aapee";27431679]Joo tiedän, että ei voi pakottaa. Opettaja oli sanonut vielä tytöille, että ei ole pakko ottaa mukaan kolmatta leikkiin, jos "on joku tosi tärkeä kahdenkeskinen" juttu. Mutta on surku toisen puolesta, kun se päivän yksinäisyys sitten kostautuu kauheana kiukutteluna kotona. Varsinaista kiusaamista ei kai ole.[/QUOTE]

Ulkopuolelle eristäminen on kiusaamista ja vieläpä siitä julmimmasta päästä. Kyllä koulussakin pitää oppia siihen, että on hyvä tulla kaikkien kanssa toimeen. Ei sitä voi työpaikallakaan työkavereita valita.

 

["Simpura"]

Ulkopuolelle eristäminen on kiusaamista ja vieläpä siitä julmimmasta päästä. Kyllä koulussakin pitää oppia siihen, että on hyvä tulla kaikkien kanssa toimeen. Ei sitä voi työpaikallakaan työkavereita valita.

samaa mieltä!

 

[Vasemman käen rukkanen]

Ei sitä voi työpaikallakaan työkavereita valita.

Mutta taukoseurani voin valita? En minä aikuinenkaan lähde sitä yhtä eristäytyvää nurkasta hakemaan jos ei itse tule seuraan. Anteeksi.

(Olen kyllä yrittänyt)

 

["Hensku"]

mulla on 2 koululaista, jotka on kärsineet enemmän ja vähemmän samasta ongelma kuin ap:n lapsi. JA suoranaista kiusaamistakin on ollut sekä syrjintää. Lapseni ovat ujohkoja,eivät ehkä osaa puolustaa tilanteissa tarpeeksi itseään joten vahvaluonteisemmille saattavat olla ns helppo kohde. onneksi ovat samassa koulussa niin on ainakin toistensa tuki ja tuva<3

muutama kaveri on silloin tällöin mutta on pviä että ovat aina ilman kaveria. en osaa sanoa mistä johtuu.. Itse oon puhunut asiasta paljon lasten kanssa, se on mun mielestä tosi tärkeetä että asiasta puhutaan avoimesta, ei niin että se olisi joku häpeän asia. Oon painottanut lapsille, että heissä ei ole mitään vikaa . etteivät vaan luule siitä johtuvan. kyllä se kurjalta tuntuu lasten puolesta, mutta yksikin hyvä ystävä voi korvata monta huonoa kaveria. esim 3.luokkalaiselle soittelee/tekstailee lähes päivittäin joka haukkuu meidän lapsen jos ei voi/halua olla hänen kanssaan. mutta syy on juuri tuo, kun puhuu tosi rumasti ja haukkuu, ja kiroilee jatkuvasti. ja tämä kyseinen lapsi ei sulata sitä jos meidän lapsemme on jonkun muun kanssa.

Mutta kyllä meistä jokainen tarvitsee kavereita/ystäviä, jokaisessa on tarve kuulua porukkaan. Tsemppiä ap:lle ja hänen lapselleen,toiv. kavereita pian löytyisi! <3

 

["juu"]

Mutta taukoseurani voin valita? En minä aikuinenkaan lähde sitä yhtä eristäytyvää nurkasta hakemaan jos ei itse tule seuraan. Anteeksi.

(Olen kyllä yrittänyt)

Sinun kommenteistasi huomaa ettet tiedä asiasta. Älä siis neuvo.

 

[Vasemman käen rukkanen]

[QUOTE="juu";27431821]Sinun kommenteistasi huomaa ettet tiedä asiasta. Älä siis neuvo.[/QUOTE]
Poikani on seisonut yksin koulunpihalla jo kaksi vuotta. En tosiaan pysty neuvomaan ketään, mutta en myöskään pakottamaan leikkimään hänen kanssaan

Monet itkut olen itkenyt ja toivonut parasta

 

["Hensku"]

Mutta taukoseurani voin valita? En minä aikuinenkaan lähde sitä yhtä eristäytyvää nurkasta hakemaan jos ei itse tule seuraan. Anteeksi.

(Olen kyllä yrittänyt)

asia on täysin eri, jos aikuinen ihminen haluaa nimenomaan olla omissa oloissaan. se on hänen valintansa. mutta kyllä se yleensä on niin että ihminen on seurallinen olento ja haluaa tuntea kuuluvansa porukkaan.

ei ihminen luonteelleen oikein mitään mahda jos on ujo ja arka, kyllä lapsen (ja aikuisenkin) omaa luonnetta pitää kunnioittaa. rohkaista tottakai voi, mutta ei alkaa lasta väkipakolla muuttamaan. pitäisi jo lapselle opettaa että ihmiset ovat erinlaisia, toiset ujoja,toiset ulospäänsuuntautuneita.. silti kaikkien kanssa voi leikkiä näin mä asian ajattelen.

 

[Tepadj]

Mutta taukoseurani voin valita? En minä aikuinenkaan lähde sitä yhtä eristäytyvää nurkasta hakemaan jos ei itse tule seuraan. Anteeksi.

(Olen kyllä yrittänyt)

Tuntuupas kivalta tällaisen asosiaalisen introvertin näkökulmasta tuo tekstisi. Entä jos se yksinäinen ei uskalla liittyä seuraan, vaan tarvitsee, että joku muu pyytää?

 

[Vasemman käen rukkanen]

Tuntuupas kivalta tällaisen asosiaalisen introvertin näkökulmasta tuo tekstisi. Entä jos se yksinäinen ei uskalla liittyä seuraan, vaan tarvitsee, että joku muu pyytää?

Näätkö tuon suluissa olevan lauseen?

 

[Lokki]

Ketäänhän ei voi pakottaa leikkimään toisen kanssa :hug: Jospa vielä löytyisi ystävä

Ei,mutta varsinkin leikeissä joissa on paljon porukkaa ei ketään pitäisi jättää yksinkään.

meillä samanikäistä osa luokan lapsista kiusaa,ja ei ole kuin 1 hyvä kaveri ja toinen jonka kanssa on kavera koulussa. me ollaan nyt ratkaisemassa kouluongelmaa muuttamalla toiselle alueelle...

 

[Vasemman käen rukkanen]

Enpä tiedä miltä sekään tuntuisi jos tietäisin, että minun kanssa leikitään vain koska opettaja käskee.

 

["vieras"]

Ei niitä aikuiset pysty kaverisuhteita luomaan, kyllä se on lähdettävä lapsesta itsestään. Pakottaa voi yksi ottaa leikkiin mukaan, mutta kun se ei lähde lapsista oitsestään, ei se ole tasaveroinen leikkijä porukassa. Omalla lapsellani on myös se ongelma, että pienessä koulussa on luokalla viisi tyttöä, joten aina se yksi on se kolmas pyörä, ja tämä yksi on se joka on tullut syksyllä joukkoon mukaan, eikä ollut mukana siinä kaverien etsintäkierroksella, jolloin löydettiin se paras kaveri jo eskarissa. Toki tämä viides tyttö otetaan mukaan, kun kerran on käsketty...

 

[Tepadj]

Tytöt osaavat näköjään olla pienestä pitäen ilkeitä toisilleen. Eipä pojilla muodostu tuollaisia kahden henkilön tiiviitä kuppikuntia, joihin ei kolmas mahdu.

 

["vieras"]

Ketäänhän ei voi pakottaa leikkimään toisen kanssa :hug: Jospa vielä löytyisi ystävä

minä en ymmärrä tätä suhtautumista meiltä aikuisilta. Emmekä me voi opettaa lapsillemme että jokainen otetaan huomioon ja vaikka olemme erilaisia niin jokainen ihminen on tutustumisen arvoinen. Meillä poika jätettiin myös koulussa ulkopuolelle alaluokalla, puhuin opettajan kanssa ja toin myös tämän näkökannan esille. Opettaja puhui muiden vanhempien ja lasten kanssa ja leikit on sujuneet hyvin nyt yhdessä. Me aikuiset olemme niitä jotka opettaa lapsia suvaitsevaisiksi. Jos me hyväksymme että joitain ihmisiä saa syrjiä niin tämä ajattelutapa siirtyy lapsiin.