Kun lapsi syö liikaa....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suursyömärin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meidän poika kävi juuri 4-vuotisneuvolassa ja mitat olivat 117 cm ja kiloja reilut 25. Pituutta oli tullut vuodessa 12 senttiä ja painoa n. 5 kiloa. Ylipainoa on kuulemma 18 %. Päästään siis puolen vuoden päästä uusintapunnitukseen ja jos painokäyrä on edelleen jatkanut nousuaan, joudutaan/päästään ravintoterapeutin juttusille... Tähän asti pojan painokäyrä ei ollut koskaan ollut nollaviivan yläpuolella, joten "kusessa ollaan".

Poikamme kasvaa toki reilusti pituutta, mutta suurimmat ongelmat syömisessä ovat seuraavat:
- aamupala ei maistu, joten lounaalla syödään PALJON
- välipala ei aina maistu (koska lounaalla syöty paljon), joten illallisella syödään tarvittaessa sitten taas PALJON
- iltapalaa menee kohtuullisesti
- kasvikset ovat kamalia, hedelmät myös. Banaania syö, joskus omenaa, mutta muita hedelmiä ei suostu edes maistamaan. Kasviksista syö vain porkkanaa ja kurkkua. Muut on YÖK, maistamaan suostuu pitkin hampain.
- ruoka-annokset ovat isoja. Syö usein saman verran kuin minä tai joskus jopa enemmänkin! :o

Itse olen normaalipainoinen, mutta mies on ruumiinrakenteeltaankin roteva. Poika on perinyt hänen "muskelit", mutta neuvolan käyrät ovat kuulemma ottaneet laskelmissaan nekin huomioon...

Myönnän, että kesällä jätskiä syötiin usein. Karkkia, keksejä tms. ei taas ole koskaan paljoa syöty. Mehuja ei lipitetä. Ruokajuomana on rasvaton maito, mutta sitäkin kuulemma pitäisi säännöstellä (6 dl pitää riittää ) ja tarjota tilalle vettä. Itselläni on epäilty osteoporoosia, joten kalsiumia en aio lapseni ruokavaliosta vähentää. Pituuskasvukin on sen verran huimaa eikä poika kuitenkaan ihan älyttömästi maitoa edes juo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kauris 71:
Meidän poika kävi juuri 4-vuotisneuvolassa ja mitat olivat 117 cm ja kiloja reilut 25. Pituutta oli tullut vuodessa 12 senttiä ja painoa n. 5 kiloa. Ylipainoa on kuulemma 18 %. Päästään siis puolen vuoden päästä uusintapunnitukseen ja jos painokäyrä on edelleen jatkanut nousuaan, joudutaan/päästään ravintoterapeutin juttusille... Tähän asti pojan painokäyrä ei ollut koskaan ollut nollaviivan yläpuolella, joten "kusessa ollaan".

Poikamme kasvaa toki reilusti pituutta, mutta suurimmat ongelmat syömisessä ovat seuraavat:
- aamupala ei maistu, joten lounaalla syödään PALJON
- välipala ei aina maistu (koska lounaalla syöty paljon), joten illallisella syödään tarvittaessa sitten taas PALJON
- iltapalaa menee kohtuullisesti
- kasvikset ovat kamalia, hedelmät myös. Banaania syö, joskus omenaa, mutta muita hedelmiä ei suostu edes maistamaan. Kasviksista syö vain porkkanaa ja kurkkua. Muut on YÖK, maistamaan suostuu pitkin hampain.
- ruoka-annokset ovat isoja. Syö usein saman verran kuin minä tai joskus jopa enemmänkin! :o

Itse olen normaalipainoinen, mutta mies on ruumiinrakenteeltaankin roteva. Poika on perinyt hänen "muskelit", mutta neuvolan käyrät ovat kuulemma ottaneet laskelmissaan nekin huomioon...

Myönnän, että kesällä jätskiä syötiin usein. Karkkia, keksejä tms. ei taas ole koskaan paljoa syöty. Mehuja ei lipitetä. Ruokajuomana on rasvaton maito, mutta sitäkin kuulemma pitäisi säännöstellä (6 dl pitää riittää ) ja tarjota tilalle vettä. Itselläni on epäilty osteoporoosia, joten kalsiumia en aio lapseni ruokavaliosta vähentää. Pituuskasvukin on sen verran huimaa eikä poika kuitenkaan ihan älyttömästi maitoa edes juo.

Siis meidän 7-vuotias on ehkä 116 cm ja painaa 24 kiloa ( en muista tarkkaan ) eikä siitä ole koskaan neuvolassa sanottu. Se on vauvasta asti ollut nollakäyrän yläpuolella painon suhteen. Mä kouluuntulotarkastuksessa sitä vieläpä kysyin, että onko ne mitat ok, niin tätskä sanoi, että yläkäyrällä ollaan, mutta ei ole millään lailla huolestuttavaa kuitenkaan.
 
Miten teillä yleisesti ottaen suhtaudutaan kotona ruokaan ja ruokailuun? Mietin vaan sitä, kun jotkut vanhemmat kovasti ylistävät lasta silloin kun tämä syö hyvin ja paljon, toisaalta saattavat moittia lasta silloin kun ruoka ei jostain syystä kelpaakaan. Ainakin iäkkäämpien ihmisten mielestä lapsen täytyy syödä koko ajan ja paljon, koska hyvä ruokahalu on vaan terveen lapsen merkki.

Me ollaan miehen kanssa yritetty pitää linjaa, että ruoalla ei lahjota, ei lohduteta, ei rangaista, ei palkita jne., eikä syömisestä tai syömättä jättämisestä tehdä mitään suurta numeroa. Hiukan vaikeaa se on, koska itselläkin on taustalla lapsena opittuja vahvoja mielikuvia ja tunteita ruokaan ja syömiseen liittyen. Miehelleni ruoka taas on silkkaa vatsantäytettä, eikä hänellä siihen liity mitään muuta, ja näin mielestäni sen kuuluisikin olla.

Tuli vaan mieleen, että voiko lapsen jatkuvan syömisen ja lihomisen taustalla olla jotain tällaisia henkisen puolen juttuja?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sara:
Siis meidän 7-vuotias on ehkä 116 cm ja painaa 24 kiloa ( en muista tarkkaan ) eikä siitä ole koskaan neuvolassa sanottu. Se on vauvasta asti ollut nollakäyrän yläpuolella painon suhteen. Mä kouluuntulotarkastuksessa sitä vieläpä kysyin, että onko ne mitat ok, niin tätskä sanoi, että yläkäyrällä ollaan, mutta ei ole millään lailla huolestuttavaa kuitenkaan.

No just. Ei meidänkään poika miltään pullukalta näytä. Meillä vain taitaa olla melkoisen tarkka neuvolatäti... :whistle:

 
Liikunta, liikunta ja liikunta. Meillä 1,5-vuotias syö vähintäänkin tommosia annoksia, mutta toi pieni mies juokseekin ympäriinsä kaiken sen ajan, mitä ei syö tai nuku. En ole koskaan rajoittanut lasteni syömisiä ja molemmat ovat olleet aina todella hyviä syömään. Olen kuitenkin pitänyt huolta siitä, että lapsi myös kuluttaa syömäänsä. Esikoinen on jo kouluikäinen ja syö todellakin saman verran vähintäänkin kuin minä, mutta kuluttaakin sit eri tavalla kuin äiti :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten teillä yleisesti ottaen suhtaudutaan kotona ruokaan ja ruokailuun?

Olin pienestä pitäen alipainoinen, joten minähän istuin aina pitkään ruokapöydässä, kun äiti "ei antanut" poistua pöydästä ennen kuin lautanen oli tyhjä. (Todellinen käytäntö: istuin pitkään ruokapöydässä enkä syönyt yhtään sen enempää, mutta jossain vaiheessa äiti antoi aina periksi ja sain poistua pöydästä.) Koulun terveydenhoitaja puolestaan sanoi minulle, että "Syö vaikka pullaa, että vähän lihoisit!"

Koska omat ruokailukokemukset lapsuudessa ovat mitä ovat, meillä ei lapselle tuputeta ruokaa eli pöydästä saa kyllä poistua heti kun ruoka ei enää maita. Olen jopa opettanut poikaamme sanomaan jo pienestä pitäen (= isovanhempia lähinnä ajatellen), että "Älä tuputa!", jos joku yrittää vielä väkisin syöttää... :laugh:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kauris 71:
Alkuperäinen kirjoittaja Sara:
Siis meidän 7-vuotias on ehkä 116 cm ja painaa 24 kiloa ( en muista tarkkaan ) eikä siitä ole koskaan neuvolassa sanottu. Se on vauvasta asti ollut nollakäyrän yläpuolella painon suhteen. Mä kouluuntulotarkastuksessa sitä vieläpä kysyin, että onko ne mitat ok, niin tätskä sanoi, että yläkäyrällä ollaan, mutta ei ole millään lailla huolestuttavaa kuitenkaan.

No just. Ei meidänkään poika miltään pullukalta näytä. Meillä vain taitaa olla melkoisen tarkka neuvolatäti... :whistle:

Asiaan sen tarkemmin puuttumatta, mutta on hieman eri asia, jos lapsi on samoilla mitoilla 7 v tai 4 v...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kauris 71:
Alkuperäinen kirjoittaja Kata-76:
Asiaan sen tarkemmin puuttumatta, mutta on hieman eri asia, jos lapsi on samoilla mitoilla 7 v tai 4 v...

Onko? Eikös pituus ole kuitenkin aika ratkaiseva tekijä myös?

Katso tuolta (nimenomaan se painokäyrä ), eli kun syöttää samat tiedot 4 v:lle ja 7 v:lle niin tulos on eri...

http://www.verkkoklinikka.fi/laskurit/kasvu/

*muoks* tuo ei kyllä ota kunnolla pituus-painosuhdetta huomioon, mutta näkee, että ne käyrät on eri 4 v:lle ja 7 v:lle
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kata-76:
Katso tuolta (nimenomaan se painokäyrä ), eli kun syöttää samat tiedot 4 v:lle ja 7 v:lle niin tulos on eri...

http://www.verkkoklinikka.fi/laskurit/kasvu/

*muoks* tuo ei kyllä ota kunnolla pituus-painosuhdetta huomioon, mutta näkee, että ne käyrät on eri 4 v:lle ja 7 v:lle

Hyvä laskuri, vaikka ei nyt ollutkaan ihan käyttökelpoinen tähän tarkoitukseen. Se kun ei lainkaan ota pituuskäyrässä huomioon lapsen painoa ja painokäyrässä lainkaan pituutta.

Meidän poika on pituutensa perusteella neuvolan käyrien perusteella nyt nelivuotiaana n. 5,5 vuotiaan pojan pituinen. Kun katsoo 5,5 vuotiaiden painoja oheisessa käppyrässä, ei painokaan enää näytä niin pahalta... :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kata-76:
Alkuperäinen kirjoittaja Kauris 71:
Alkuperäinen kirjoittaja Kata-76:
Asiaan sen tarkemmin puuttumatta, mutta on hieman eri asia, jos lapsi on samoilla mitoilla 7 v tai 4 v...

Onko? Eikös pituus ole kuitenkin aika ratkaiseva tekijä myös?

Katso tuolta (nimenomaan se painokäyrä ), eli kun syöttää samat tiedot 4 v:lle ja 7 v:lle niin tulos on eri...

http://www.verkkoklinikka.fi/laskurit/kasvu/

*muoks* tuo ei kyllä ota kunnolla pituus-painosuhdetta huomioon, mutta näkee, että ne käyrät on eri 4 v:lle ja 7 v:lle

Katos vain. Mä olisin olettanut paremminkin niin päin, että pienempi saa olla suhteessa painavampi...
 
Ihan oikeesti? Kyllä tulis itselläkin suru puseroon jos kaksi siivua vain saisi iltapalaksi. Kamalaa ja kasvava lapsi.
Eihän se paha ole jos puuroa popsii, kunhan et lisää sinne sokeria tai rasvaa. Kaikkea sitä...

Saanen huomauttaa, että puuro itsessään on teknisesti ja käytännössä pelkkää sokeria... Juu siirtykää vaan rasvaton linjalle, saanee sitten sitä vetää niin että napa ruskaa, sillähän se ongelma saadaan piiloon.
 
lisättäköön vielä, että luulis sen nyt olevan itsestään selvää, että kun vitskujen ja muiden saanti on huomioootettu niin mitä vähemmällä määrällä saa energiat täyteen niin sitä parempi, mutta voihan sitä energiaköyhää "ruokaa" puputtaa vaikka koko päivän, jos elämän on pakko pyöriä syömisen ympärillä.
 
Sekopäistä porukkaa paljonkohan se vie energiaa esim luitten , maksan keuhkojen jne jnee ja täällä äitit sekopäänä estää kolmevuotiaalta syönnin. Yks viipale illaks:D sisäinen kasvu kuitenkin kuluttaa enemmän kuin joku pörrääminen lattial. Ja näilt hysteerikoilt vois lapset huostaan.
 
Säännöllinen ruokarytmi kaiken a ja kuin myös se, että syö. Sillä huolehditaan verensokerin tasaisuudesta. Aamupala erityisen tärkeä, että saadaan aineenvaihdunta käynnistettyä päivään. Tarvittaessa lisätä kuidun ja pitkäketjuisen hiilihydraatin suhdetta ruoassa. Vaikkakin lapsi on nuori niin pieni määrä proteiinia hiilihydraatin kanssa imeyttää tasaisemmin eikä insuliini piikkejä tule. Proteiinin kanssa kuitenkin tarkkana lasten kanssa. Kaikkea kohtuudella. Rasva tärkeää hormonitoiminnalle ja aivojen kehitykselle. Suosikaa rypsi ja oliiviöljyä. Jokainen meistä erilainen ja aineenvaihdunta myös. Ruoan määrää ei kannata rajoittaa.
 

Yhteistyössä