Kun lapsi ei OIKEASTI syö mitään???!!!

[nali]

Mä söin lapsena noin. En siis paljoo mitään.
Kaikkeni tein ettei tarvinut syödä.
Yksinkertaisesti maistui vaan niin kamalan pahalle ettei voinut kun alkoi yököttää.

Edelleen syön erittäin rajoittuneesti ja yritän jatkuvasti "opettaa" itseäni syömään monipuolisemmin.
Kuulostaa ehkä lapselliselta mutta tuskaista voi olla syöminen.

 

["vieras"]

Ehkä niitä muutamia ruoka-aineita voisi kokeilla toisinaan valmistaa vähän eri tavoin, ja laajentaa siten hiljalleen makumaailmaa? Kurkusta voisi vaikka tehdä tzatzikia, tai salaattia jollain muulla kastikkeella. Erilaisia omenoita ja banaaneja, marjoja jne. pitäisin myös tarjolla aina.

Maitotuotteista jne. saa kyllä hyvänlaisesti proteiinia, joten ruokavalio voi olla rajallisenakin ihan terveellinen, kuuluuhan siihen kuitenkin viljaa ja jotain hedelmiä/vihanneksia.

Makaroonia voisi ehkä kokeilla tarjota täysjyvänä, ja erilaisin kasvis/lihakastikkein?

 

[UniQuePopPy]

Meidänkin tyttö muuttui nirsoksi, kun uhmaikä alkoi. Kaikkemme ollaan mekin yritetty, hyvällä, pahalla, kiristystä, lahjontaa, syö itse, syöttämistä jne... Ei syö niin ei syö, on mielummin nälässä.

Yhden jutun luin tuohon syömistouhuun liittyen ja lapsi voi kieltäytyä tietyistä ruuista, jos niihin liittyy negatiivisia muistoja! Meillä oli kova virusperänen kuumetauti ja tuona aikana tyttö oksensi kerran kaurapuuron pois suustaan (kun herkemmin yökkii kipeenä), illalla ennen nukkumaanmenoa söi vaaleata jyväleipää minkä päällä oli suolakurkkua, joka myös tuli yöllä pihalle... Arvatkaa uppoaako enää kaurapuuro ja tuo leipä? Noista oksennuskerroista lähtien, tyttö pitkin hampain on syönyt puuronsa, ja pelkää ottaa paljon suuhun, tuota leipää ei taas suostu enää maistamaankaan. Sama juttu kävi joskus keittojen kanssa, en muista miksi, mutta tyttö oksenti kun oli syönyt keittoa ja nykyään ei syö millään keittoja vaikka ennen olivat suurinta herkkua! Ja jos on keiton seassa porkkanaa, niin se aiheuttaa myös kammoa.
Myös vanhempien asenteesta on kiinni tuo syöminen, jos vanhempi on kireä ja vihainen, niin että lapselle tulee negatiivinen tunnelma syödessä. Tuokin vaikuttaa siihen, ettei enää välttämättä ruoka maistukaan, kun siitä tehdään niin painostava ja negatiivinen kokemus. Noi jutut auttoi mua jonkin verran ja aloin kiinnittämään asioihin huomiota, meillä toi syömättömyys on myös jonkinlaista huomion kerjäämistä...

Mutta eiköhän nuo ala joskus syömään paremmin... TOIVON TODELLA NIIN!

 

[mulla näin..]

Kyllä se syö kun on nälkä. Ja KAIKKI herkut jää kaappiin. Tarjoat ruuan säännöllisesti ja lapsi syö minkä syö.
Tiedän tälläisen lapsen ja hän on aivan sairaalloisen laiha.
Kannatttaisi saada ruoka-asiat kuntoon nyt ennen kuin siitä syntyy myöhemmässä elämässä oikea syömishäiriö

Poika ei suostunut syömään yhtään MITÄÄN alle 4v. jos en itse ollut rennolla tuulella ruokapöydässä.

Kun oma tilanteeni rauhoittui, hän syö valikoivasti nirsoillen, mutta omalla halulla. Meillä ei ole väliä sillä mistä energia tulee (ei toki karkeista vaan oikeasta ruuasta) kunhan syöminen ei ole tuskaa.

t. makarooni ja oivariini

 

[Voi miten tuttua]

Nyt on ihan pakko kommentoida, se on niin helppo semmoisen ihmisen sanoa että kokeile sitä ja kokeile tätä ja että kyllä se lapsi syö jos ei anna mitään muuta, jolla ei itsellä ole kokemusta lapsesta joka ei syö eikä maista mitään mistä on päättänyt olla pitämättä.

Ei todellakaan ole kyse siitä ettei ruokaa olisi tarjolla, tai siitä että perheen ruokavalio olisi jotenkin suppea, eikä myöskään siitä että vanhemmilla olisi nirsoilua, ei ainakaan meillä.

Se on ihan sama vaikka lupaisin pojalle ihan mitä vaan mitä on toivonut tai halunnut, ei siltikään maista. Itkee sitten vaan pöydässä kun niin kovasti tahtois sen mitä nyt sitten ikinä olen luvannutkaan mutta kun ei halua maistaa, enkä mä ala pakottamaan, eli meillä tuo palkitseminenkin kääntyy päälaelleen ja aiheuttaa lapselle paineita ja ei johda lopulta mihinkään.

Mä ainakin henkilökohtasesti olen hukassa ton pojan kanssa, en tiedä mitä tehdä ja apua ei tunnu saavan, neuvoja kyllä satelee mutta kun mikään niistä ei toimi.
Poikani on muutenkin kovin kovapäinen yksilö, ja niinkuin joku mainitsikin niin ehkä jopa niitä asperger piirteitäkin löytyy.

Ja meillä ei poika syö edes herkkuja koska nekin on liian epäilyttäviä hänen mielestään.

 

[jahs]

Ihmettelen vain, että joillekin lapsille ei pk:ssa maistu kunnon ruoka, mutta hoitopäivän jälkeen syövät sitten hyvällä ruokahalulla Hesessä tai Mäkissä. Näitäkin tapauksia on. En väitä, että ap:n lapsi olisi sellainen.

 

[rt]

Kyllä meidän valikoiva lapsi syö myös hesessä, mutta vain ranskalaisia ja nugettia.

Joillakin valikoivilla lapsilla on erittäin tarkka haju ja makuaisti. Sekin voi vaikuttaa.

 

["eli"]

Kyllä meidän valikoiva lapsi syö myös hesessä, mutta vain ranskalaisia ja nugettia.

Joillakin valikoivilla lapsilla on erittäin tarkka haju ja makuaisti. Sekin voi vaikuttaa.

Kastike ja peruna tuoksuvat siis pahalle, mutta hesen moska hyvälle. Ei kun Heselle
siis syömään!

 

[nostan]

Kamppaillaan nirsoilijan kanssa täälläkin. Pk:sta valitetaan, kun ei suostu maistamaankaan ruokaa. Vaikea sitä lasta on töistä käsin ohjata syömään Ei tosin syö kotonakaan juuri mitään. Taas on menossa tiukkis-kausi eli ei leipää eikä maitoakaan, jos ei edes ruokaa maista. Eipä tunnu tehoavan ja lapsi laihtuu silmissä. Ikää nirsoilijalla 4v.

 

[vicy]

Meillä kanssa poika oli pienenä todellinen nirsoilija, vain vesi ja leipä (margariinilla) kelpasi. Ruoalla söi pieniä rippuja ja sitten väli ja iltapaloilla leipää leivällä.
Meillä auttoi kun laitettiin ruoka aineet erikseen lautaselle niin etteivät ne koskeneet toisiinsa ja ei kiinnitetty huomiota syömiseen eli lautanen eteen ja sitten alettiin juttelemaan päivän muista asioista. Söi minkä söi ja sillä selvä.
Nyt poika on 9v ja edelleenkään ei syö lihaa eikä "sekoitettuja" ruokia eli esim. salaattia jossa on kastiketta tai makaroonilaatikkoa..

 

["vieras"]

Meillä poika nyt 4v, lopetti syömisen siinä 1,5v iässä.

poika syö:

-Kaupan lihapullia
-pinaattilettuja ja porkkanalettuja
-ruisleipää ilman mitään päällisiä
-kalapuikkoja
-perunaa joskus
-omenaa ja banaania
-kalapullia

Ja siis ei OIKEASTI syö mitään muuta, ei syönyt hoidossakaan,
2 vuoden vonkumisen jälkeen saatiin lähete ravintoterapeutille ---> täysin turhaa, ei sieltä apua saa, lähinnä muistuttaa jotain terapeuttista istuntoa missä käydään läpi erillaisia keinoja saada lapsi maistamaan, mutta kun mikään näistä keinoista ei toimi.

Poika laihtuu ja silmänaluset on ihan tummat, lisävitamiinia saatiin mutta olisin toivonut ihan konkreettista apua ja esim. vaikka jotain nutridrink tms. lisäravintoa kun saattaa koko päivänä syödä 1 leivän, maitoa ja 5 pinaattilettua eikä suostu muuta syömään, joskus on koko päivän syömättä kun ei vaan syö.

Ja siis mitään muuta kun noita yllämainittuja lapsi ei suostu edes maistamaan vaikka kiristäisi, lahjoisi tai uhkailisi.
Ravintoterapeutti vaan totesi että eiköhän se sitten kakskymppisenä jo syö ihan normaalisti, tosi lohduttavaa joo...

On kokeiltu sormiruokailua, sitä että poika on mukana tekemässä ruokaa, ja aina tarjotaan samaa ruokaa kuin muillekkin ruoka-aikaan mutta lopputulos on se että poika istuu pöydässä koskematta ruokaan saman ajan kun muut syö.
Pakko se on varmaan sitten vaan uskoa että kyllä se sitten joskus syö, ehkä 10 vuoden päästä..

Siis eihän tuo ole edes ruokaa?? Einesruokia?? Meillä ei syödä noita ollenkaan, karsean makuista moskaa - kaupan lihapullat, pinaatti- porkkanaletut, kalapuikot/pullat...