Kun lapsi ei halua tulla kotiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja särkynyt lasisydän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

särkynyt lasisydän

Vieras
En tiedä, kuuluuko oikein tänne, en keksi parempaakaan sivua.
Vuosia sitten aikuinen lapsemme muutti pois kotoa ja jossain vaiheessa sairastui psyykkisesti. Terapeuttinsa ovat sanoneet sairautensa johtuvan isänsä tunnekylmyydestä vuosien varrella. Nyt hän ei halua tulla edes käymään kotona, kun isänsä on kotona. Minä olen jäänyt tähän väliin voimatta tehdä mitään tilanteelle. Mies ei ymmärrä tilannetta, suuttuu, jos sanon vastuustaan. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, terapeutteihinsa en saa yhteyttä, eivätkä he kommentoi jo aikuisen ihmisen asioita.
 
Kai sinä kuitenkin voit pitää lapseenne yhteyttä vaikkei hän haluaisikaan pitää yhteyttä isäänsä? Se olisi tärkeää, että yhteys säilyy edes sinuun, koska on tosi surullista, jos yhteys vanhempien ja lasten välillä täysin katkeaa.

Uskoisin, että sinä pystyt puhumaan lapsenne terapeutille, mikäli lapsenne antaa siihen luvan. Sillä tavoin voisit keskustella hänen terapeuttinsa kanssa siitä, että mitä keinoja sinulla (ja miehelläsi jos hän siihen suostuu) olisi löytää vertaistukea tai muuta apua, koska selkeästi tilanne ahdistaa ainakin sinua.

Olen itsekin ollut todella vihainen vanhemmilleni, kunnes opin antamaan anteeksi. Tajusin myös, että vanhempani ovat omien vanhempiensa kasvatuksen tulosta. Usein tietyt käyttäytymistavat eivät todellakaan johdu geeneistä, vaan opitusta käyttäytymismallista. Esimerkiksi riitatilanteiden selvittely väkivaltaisesti, lasten ylenpalttinen ruumiillinen kurittaminen, syyllisen hakeminen omalle käytökselle muualta kuin omasta itsestä jne ovat tyypillisesti sellaisia juttuja, että siten on toiminut dominoivampi isovanhempi, lapset ovat sen perineet ja totettavat samaa toimintatapaa omia lapsiaan kohtaan. Tällä tavalla kierre saa alkunsa. Valitettavasti vain harvalla on voimaa lopettaa kierre. Ihan ensiksi pitää tietysti tajuta, että mikä on se asia, joka on väärin ja mikä pitää lopettaa. Jos ei tajua tekevänsä väärin tai että ongelmat voi ratkaista toisella tavalla, niin sitä tekee juuri siten, kun lapsuudenkodissa on opetettu.
 
Älä jää siihen lapsesi ja miehesi väliin. Jos jäät ,se on sinun huono valintasi. Pidä itse yhteyttä lapseesi, käy kylässä, tapaa kaupungilla jne. Kaipa voit lastasi tavata ilman miestäsikin?
 
Kiitos hyvistä vastauksista teille molemmille. Juuri noinhan se menee, isä käyttää samoja virheellisiä tapoja kuin mitä lapsuudenkodissaankin, tajuamatta sitä. Minä ja tyttö olemme lähes päivittäin yhteydessä, tavata emme voi useinkaan, koska hän asuu niin kaukana. Ymmärtääkseni hän ei ole isälleen katkera, mutta ahdistuu ja sairaus pahenee isänsä lähellä.
 
Sinulla on hyvä suhde tyttäreesi. Nauti siitä.

Jos äiti olisi eronnut isästäni, en kävisi isäni luona.
Olen psyykkisesti terve, joten toisinaan otan itseäni niskasta kiinni ja menen vanhempieni luo kärsimään. Se on sellaista veitsenterällä oloa. Koko ajan narsisti-isäni saa minut ärsyyntymään. Yritän äitini takia käyttäytyä sivistyneesti. Yritän pitää vierailut mahdollisimman lyhyenä.

Kotiin palattuani lähden yleensä juoksulenkille purkamaan vihaani.

Asun lähellä vanhempiani. En kestäisi, jos heidän luonaan pitäisi yöpyä.
 
Olen puhunut paljon ammatti-ihmisten kanssa tästä ja miettinyt enemmänkin sitä, pitäisikö minun ihan tytön takia muuttaa puolisostani erilleen? Kun isä ei tajua yhtään, että hänen käytöksensä ja kotoaan tuomat asenteensa/mallinsa ovat sairastuttaneet lapsen. Mielestäni tämä tilanne on raskas, tuntuu, että on vain huonoja tai vielä huonompia vaihtoehtoja.
 
En usko että miehestäsi eroon muuttaminen olisi lopultakaan paras vaihtoehto. Kyllä aikuisen tyttären pitää myös ymmärtää että parisuhteesi ja suhteesi lapseesi ovat kaksi eri asiaa. Tuskin miehesi ja tyttäresi välit paranisivat jos eroaisitte. Omat välisi tyttäreesi kannattaa pitää hyvinä, mutta myös omasta avioliitosta kannattaa pitää huolta. Vai onko teillä myös parisuhdeongelmia?
 
Miehesi saattaa torjua ajatuksen että tyttärenne sairaus johtuu hänestä, jos häntä syyllistetään sillä. Se on miehelle aikamoinen taakka kannettavaksi. Kannattaa ennemmin etsiä ratkaisumalleja miten miehesi voisi olla tyttärelle avuksi ja tueksi, kuin etsiä syitä ja syyllisiä mistä sairastuminen johtuu.
 
Jos oma parisuhteesi on mielestäsi tyydyttävä, niin ei sitä kannata lopettaa tyttären takia. Ei se tytär sinulle ikinä puolisoksi tule. Ja kuten joku toinenkin sanoi, ei se paranna tyttären ja isän välejä. Heidän välinsä ovat täysin heidän käsissään.

Tyttären toipumisen kannalta on tärkeää, että hän käsittelee huonon isäsuhteensa ja antaa isälleen anteeksi tämän ikävät teot (esimerkiksi koettu tunnetason hylkääminen). Se ei tarkoita sitä, että tytär haluaisi edelleenkään isänsä seuraa. Se on ihan toinen asia. Se vaatisi miehesi muuttumista ja ihminen voi muuttaa vain itseään omasta tahdostaan. Sen jälkeen se vaatisi, että tyttäresi kokisi tarvitsevansa isää, jota hänellä ei ole ollut.
 
Oliko tässä asiassa jotain mitä ei olisi voinut ennalta nähdä? Naisille kelpaa kaikenlaiset kusipäämiehet, kun ne ovat niin ihania tosimiehiä. Tämäkin tapaus oli varmasti jo vuosikymmeniä sitten nähtävissä, ettei siitä mitään kunnon isää lapsilleen tule. Siitä huolimatta piti vaan ottaa sellainen, vaikka parempiakin olisi ollut tarjolla. Mutta kun ne kunnon miehet eivät tunnu niin ihanilta kuin tunnevammaiset kusipäät.

Sori, ei heru myötätuntoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Särkynyt lasisydän:
Olen puhunut paljon ammatti-ihmisten kanssa tästä ja miettinyt enemmänkin sitä, pitäisikö minun ihan tytön takia muuttaa puolisostani erilleen?

Lasta voit tavata vaikka asutkin miehen kanssa. Sen sijaan sinuna kysyisin itseltäni, haluanko jatkaa miehen kanssa, joka on pilannut lapseni elämän?
 
Lasta voit tavata vaikka asutkin miehen kanssa. Sen sijaan sinuna kysyisin itseltäni, haluanko jatkaa miehen kanssa, joka on pilannut lapseni elämän?[/quote]

Tätä just olen pohtinut, pohtinut, pohtinut...... vaikka miten paljon.

 
kun tätä pohdit, niin muista että tytär ei ole vain sinun tyttäresi, vaan ihan yhtä paljon isänsä tytär. Ja toisekseen tytär on jo aikuinen. Kolmanneksi jättää mies jotta olla enemmän aikuisen tyttären kanssa? Sitä logiikkaa en ymmärrä. Tyttärellä kun tulisi olla jo ihan oma parisuhde ja perhe, etkä sinä siihen mahdu sitten kun sellainen on.
 
Pitäisiköhän isännänkin mennä terapiaan......itsellesikin terapiasta voisi olla apua...tai voisitte yhdessä mennä pariterapiaan..... sitten voisitte laajeentaa tätä kuviota niin, että tytärkin tulisi mukaan.. perheterapiaan. Eiköhän solmut rupea avautumaan!
 
Puhumalla paras: hyvä neuvo, mutta meillä ei toimi, tytär ja minä puhuttu asioista ammatti-auttajan kanssa, tytär varsinkin, mies ei halua puhua asioistaan ulkopuoliselle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jälkiviisaat:
Niinpä, se vahingollinen äijä olisi pitänyt heivata jo tyttären ollessa pieni.

Juuri näin! Moni heikko nainen ei lähde selvästi vahingoittavasta (häntä tai lasta) suhteesta vain siksi että lapsi saisi kokonaisen perheen. Ehkä ydinperhe on hyvä juttu, mutta aina sitä se ei ole.
 

Yhteistyössä