Kun lapsi ei halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä..

[niin voimaton]

..niin mitäs sitten tehdään?

Isäsuhde on pahasti hunningolla -isän oman käytöksen ja valintojen takia. Edellisestä tapaamisesta vuosia, muu yhteydenpito erittäin satunnaista, silloin kun on yhteydessä niin lupauksia tapaamisesta .. jotka eivät ikinä kuitenkaan toteudu.

Poika on ilmoittanut psykologin tutkimuksissa, että haluaa olla mahdollisimman kaukana isästään. Ei halua tavata isäänsä, eikä puhua puhelimessa. Olen kuitenkin aina pakottanut lapsen puhelimeen isänsä kanssa silloin harvoin kun tämä sattuu soittamaan.

Psykologin tutkimuksissa selvisi, että tämä isäsuhde on vahingoittanut lasta, hän kärsii mm. huonosta itsetunnosta, syyllisyydestä ja hirvittävästä surusta koska kokee että isä on hylännyt hänet koska on niin tyhmä/tuhma jne. Exä oli hyvin väkivaltainen minua kohtaan yhdessä olomme aikana, ja on jatkanut kiusantekoaan myös eron jälkeen. Tämäkin varmasti osaltaan on vaikuttanut myös poikaan.

Ja silti sanotaan, että ellei isä ole erityisen vaarallinen lapsilleen, ei tapaamisia voi perua eikä yhteydenpitoa rajoittaa. Eli tämä lasta rikkova tilanne jatkuu niin kauan kunnes lapsi on kyllin vanha itse päättämään onko isäänsä yhteydessä vai ei?

Koko tilanne on täysin umpikuja, ei pääsyä ulos mistään niin kauan kuin isässä henki pihisee. Siihen saakka jatkuu sekä mun että etenkin lasten helvetti.

 

[vieras]

Mä menisin psykologin lausunnon kanssa tapaamaan lastensuojeluviranomaisia. Voisihan sitä vaikka vaatia valvottuja tapaamisia jos ei kokonaan voi (vielä ) kieltää.

 

[niin voimaton]

Valvottuja tapaamisia varmaan exälle ehdotetaankin, mutta mä oon aivan varma että se joko
a)ei suostu allekirjoittaa sellaista tapaamissopimusta tai
b) ei suostu tulemaan niihin tapaamisiin, syitä löytyy miljoona kai

Sitä paitsi.
Se on aivan se ja sama, vaikka ex suostuis allekirjoittamaan miten täydellisen ja hienon sopimuksen tahansa -se ei sitä ihmistä rajaa eikä muuta sen käytöstä. Sopimuksesta huolimatta toiminta jatkuu tasan samanlaisena kuin tähänkin saakka: ei säännöllistä yhteydenpitoa, ei lupausten pitämistä, ei sitoutumista mihinkään, ilmoittaa tulevansa silloin kun huvittaa -ja peruu kaiken viime tipassa.

 

[vieras]

Tuo ei ole kyllä kivaa

Jos tapaat lastenvalvojan jo etukäteen ja sovitte vaihtoehdoiksi valvotut tapaamiset tai ei ollenkaan?

:hug: sekä sinulle että lapselle

 

[niin voimaton]

Kun ongelmana on se, että eron aikaan tehty tapaamissopimus on edelleen voimassa ja se on se normi "joka toinen vkl" jne. Tämä ei ole toteutunut koskaan, ja on muutenkin täysin epärealistinen nykyisiin olosuhteisiin nähden. Pitäisi siis tehdä uusi sopimus, mutta kun ex ei suostu allekirjoittamaan mitään ehdotuksia, joita olen hänelle laittanut.

Sostt. lupasi ottaa selvää, raukeaako tapaamissopimus missään tilanteessa itsellään vai onko se niin kauan voimassa kun lapsi täyttää 18 huolimatta muuttuvista tilanteista. Jos on voimassa, niin en voi tehdä mitään jollei ex suostu. Muuta kuin viedä asian oikeuteen eikä mulla ole siihen voimia.

Väsyttää, todella.

Ja kesä lähestyy, ex aloittaa uudelleen pyörityksensä siitä että "tulee hakemaan lapset".
Mä en jaksa.

 

[Harmi...]

Tosi inhottava tilanne! Minä pitäisin lapseni puolta viimeiseen saakka. Eli maksimissaan valvotut tapaamiset. Jos ne ei tunnu sujuvan (isä ei tule paikalle tms), niin yrittäisin hakea päätöstä, että lapsen ei tarvitse tavata isäänsä ollenkaan. Koska on todistettu, että isäsuhde on vahingoittanut lasta. Nämä on vain niin hankalia asioita viranomaisten kanssa (olen itse työskenellyt vuosia sosiaalityöntekijänä), että jos puolustat lastasi liian "aggressiivisesti" viranomaisten näkökulmasta, eli tavallaan yrität taistella viranomaisten päätöksiä vastaan, niin helposti sinut katsotaan hankalaksi asiakkaaksi, mikä ei helpota yhteistyötä. Kannattaa pyrkiä rauhalliseen yhteistyöhön viranomaisten kanssa ja selvittää tosiasiat ja miettiä yhdessä heidän kanssa parasta ratkaisua. Uskon kuitenkin, että viranomaiset ovat tässä asiassa ehdottomasti sinun ja lapsesi puolella!

 

[Ap kysyy]

Tosi inhottava tilanne! Minä pitäisin lapseni puolta viimeiseen saakka. Eli maksimissaan valvotut tapaamiset. Jos ne ei tunnu sujuvan (isä ei tule paikalle tms), niin yrittäisin hakea päätöstä, että lapsen ei tarvitse tavata isäänsä ollenkaan. Koska on todistettu, että isäsuhde on vahingoittanut lasta. Nämä on vain niin hankalia asioita viranomaisten kanssa (olen itse työskenellyt vuosia sosiaalityöntekijänä), että jos puolustat lastasi liian "aggressiivisesti" viranomaisten näkökulmasta, eli tavallaan yrität taistella viranomaisten päätöksiä vastaan, niin helposti sinut katsotaan hankalaksi asiakkaaksi, mikä ei helpota yhteistyötä. Kannattaa pyrkiä rauhalliseen yhteistyöhön viranomaisten kanssa ja selvittää tosiasiat ja miettiä yhdessä heidän kanssa parasta ratkaisua. Uskon kuitenkin, että viranomaiset ovat tässä asiassa ehdottomasti sinun ja lapsesi puolella!

Osaisitko sinä kertoa, raukeaako tapaamissopimus esim. siinä tilanteessa että toinen osapuoli ei ole toiminut sovitulla tavalla? Eli sopimus ei ole toteutunut kertaakaan siten, kuin siihen on kirjattu? Vai onko tuo alkuperäinen sopimus voimassa niin kauan, kunnes lapsi täyttää 18 tai muutosta haetaan oikeuden kautta (kun isä ei suostu allekirjoittamaan mitään)?

 

[..]

...

 

[nostan]

vielä kerran

 

[ap]

Löysin tällaisen netistä:

". Niin kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöistä (HE 224/1982 vp s. 13) ilmenee, ääritapauksessa tapaamisoikeuden poistaminen voi tulla kysymykseen, jos lasta tapaava vanhempi on laiminlyömällä toistuvasti tapaamisia selvästi vaarantanut lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehityksen ja hyvinvoinnin. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Sitä ei ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota hän voi mielensä mukaan käyttää tai jättää käyttämättä lapsen edun vastaisesti."

Voi kertokaa joku asiasta jotain ymmärtävä, voinko mä vedota tuohon?? Löytyikö oljenkorsi vai ..?