Kun läheinen kuolee; miten kauan ollaan pois töistä?

[sh]

Kaikki työkaverini vuosien varrella ovat olleet pois hautajaisiin saakka, sen jälkeen palanneet töihin. Kyseessä ollut puoliso tai vanhempi.

 

[ruutiukko]

Kaikki työkaverini vuosien varrella ovat olleet pois hautajaisiin saakka, sen jälkeen palanneet töihin. Kyseessä ollut puoliso tai vanhempi.

ootko tosissas?

mun työkaverit vuosien varrella ovat tulleet töihin tai ottaneet pekkasta tms mutta kukaan ei ole saanut saikkua sitä yhtä lukuunottamatta jolta kuoli se vauva

 

[sh]

ootko tosissas?

mun työkaverit vuosien varrella ovat tulleet töihin tai ottaneet pekkasta tms mutta kukaan ei ole saanut saikkua sitä yhtä lukuunottamatta jolta kuoli se vauva

Kyllä olen ihan tosissani.

 

[minä minä minä]

Tapahtuipa pienessä firmassa ollessani töissä.
Työkaverin silloisen poikaystävän vaari joutui sairaalaan ja oli kuolemaisillaan työkaverin mukaan.
Ei siinä hänen suruaan vähättelemättä mutta he oli seurustelleet vajaan 6kk ja ei ollut ennen nähnyt tuota vaaria.
Kyseisen vaarin kuolema ei kuitenkaan kuulemma tullut yllätyksenä vaan oli jo pitkään saattohoidossakin ollut.
Samaan aikaan kun työkaverini piti ottaa saikkua/vapaata kun oli niin kamalaa,
oma äitini kuoli työtapaturmassa
En sitten saanut kuin 3vrk kun 2 työntekijän vaje oli liikaa ja työkaveri ei yksinkertaisesti suostunut palaamaan töihin kun oli niin paha olla.
Itse sitten menin töihin itkien, oikein hienoa olla asiakkaiden kanssa
Jälkikäteen joku hänelle tuosta vihjaisi niin hänen mielestään hänellä oli enemmän oikeus olla pois kun oli etukäteenkin sopinut ja olihan toinen viimeiset päivänsä elossa.
Ymmärrän että se silloinen poikakaveri olisi ollut vaarinsa luona mutta ihminen joka ei ennen ollut tavannut koko tyyppiä :O
Hautajaiset jälkeen hän ihmetteli miksi olin niin hiljainen ja kiljui minulle kuinka minulla ei ole tunteita ja häntä piti ymmärtää ja helpottaa töissä kun hänellä oli suruaika ja minulta oli typerää alkaa keksimään?? :O oman vanhempani kuolemaa.
Arvaa olenko enään tuolla töissä.

 

["harmis"]

Tätä tässä pohdin, että mikäköhän on sellainen "tavallinen" aika olla pois töistä läheisen kuoleman jälkeen?

Tietty ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, mutta ollaanko pois päiviä, viikkoja vai peräti kuukausia?
Itse tiedän menneisyydestä vain yhden työkaverin, jolta kuoli äiti ja hän oli muistaakseni viikon verran pois ( nuori 2-kymppinen tyttö )

Tavallinen "aika"
no onko semmoista? Niinkuin ite sanoit jokainen kokee surun eri tavalla. Toinen sulkeutuu päiviksi ehkä viikoiksi tai kk itkemään läheisen poismenoa kun toinen haluaa heti töihin ja kokee työn olevan terapiaa aivoille saaden muuta mietittävää.
Ei ole oikeaa tai väärää aikaa minkä kukakin on pois

 

[tuhlaajatytär]

No eikai kukaan eläimen kuoleman takia jää saikulle? :O taikka naapurin mummon, ellei se naapurin mummo ollu oma mummo johon oli erittäin läheiset välit?

No niinhän täällä jonkun mielestä on oikeus jäädä sairauslomalle, kun oma kissa kuolee. Sairausloma voi olla tarpeen lyhyen ajan läheisen ihmisen kuoleman vuoksi. Jos tarvitsee pidemmän ajan, voi ottaa palkatonta tai lomaa.

 

[Kaulin]

Muutama vuosi sitten työkaverin vaimo kuoli viikonlopun aikana sairastettuaan syöpää pari vuotta (reilu kuuskymppisiä molemmat), ja työkaveri tuli töihin heti seuraavana arkipäivänä.

Toisaalta ymmärrän, että jos jää kotiin, ei siellä kotona ole kuin tyhjät seinät ja suru. Kun tulee töihin, voi koittaa saada ajatuksia muualle. Tosin se työnteko voi olla vähän niin ja näin, eikä keskittyminen oikein onnistu.

 

["harmaa"]

Muutama vuosi sitten työkaverin vaimo kuoli viikonlopun aikana sairastettuaan syöpää pari vuotta (reilu kuuskymppisiä molemmat), ja työkaveri tuli töihin heti seuraavana arkipäivänä.

Toisaalta ymmärrän, että jos jää kotiin, ei siellä kotona ole kuin tyhjät seinät ja suru. Kun tulee töihin, voi koittaa saada ajatuksia muualle. Tosin se työnteko voi olla vähän niin ja näin, eikä keskittyminen oikein onnistu.

Itsellä ainakin oli tavallaan helpompi käsitellä erään sukulaisen kuolema jonka etukäteen tiesi mitä on tuleva kuin taas toisen sukulaisen kuolema joka tuli salama kirkkaalta taivaalta täysin odottamatta.

 

[Akaatti]

läheisensä menettänyt on todennäköisesti juuri saamaisillaan ison perinnön, kyllä sitä sitä vastaan kestää pitää vähän rokulia

Äitini siskolta on kuollut kaksi lasta ja ei kyllä kummastakaan saanut mitään perintöä. "Perinnöksi" jäivät lasten tavarat. Toinen lapsi oli tosin jo 19-vuotias, kun kuoli, muttei hänellä vielä mitään omaisuutta ollut. En muista miten kauan oli sairaslomalla. Muistaakseni ensimmäisen lapsen kuoleman jälkeen oli joitakin viikkoja jos oikein muistan, toisen lapsen kuoleman jälkeen oli useamman kerran sairaslomalla ja jäi lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle.

 

[Akaatti]

Ja äitini oli sairaslomalla muistaakseni viikon äitinsä kuoleman jälkeen, isän kuoleman jälkeen oli muistaakseni muutaman päivän, kun järjesteli hautajaisia ym. asioita. Veljen kuoleman jälkeen taisi olla myös sairaslomalla jonkun aikaa, tätä en muista, kun on niin pitkä aika.

 

[piina]

Ymmärrän kyllä, että kaikki ei ole läheistensä kuoleman jälkeen heti työkykyisiä esim. lapsensa menettämisen jälkeen voi itsekullakin mennä hyvinkin pitkä aika, että töihin kykenee.

Mutta jos olisitte työnantaja, niin kuinka hyvillä mielin maksaisitte sairaspäivärahaa kumminkaiman kuoleman takia tai mitä mieltä olisitte, jos yksi työntekijä olisi poissa viikkoja kissan menettämisen jälkeen? Mun mielestä muutama päivän poissa olo voisi olla ihan ok, jos työntekijän sisko tarvitsisi tukea lapsensa, mihensä tai vanhempansa yllättävän poismenon takia, mutta jossain ne rajat on oltava.

 

["ilona"]

Veljeni teki itsemurhan viime vuonna ja olin itse saikulla kolme päivää, äitini yli kuukauden. Olisin varmasti saanut enemmänkin mutta koin että minun oli parempi olla töissä kuin kotona murehtimassa. Töissä sainkin ihan rauhassa selvitellä ajatuksia (on sellainen työ ettei vaadi 100% keskittymistä), oli minulle vähän niin kuin terapiaa. Vertailun vuoks voisin kertoa että itse kävin pari kertaa mtt-toimistossa juttelemassa veljen kuolemasta mutta äitini ei ole nähnyt siihen tarvetta, eli riippuu hyvin paljon ihmisestä miten surua käsittelee.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="ilona";26059962]Veljeni teki itsemurhan viime vuonna ja olin itse saikulla kolme päivää, äitini yli kuukauden. Olisin varmasti saanut enemmänkin mutta koin että minun oli parempi olla töissä kuin kotona murehtimassa. Töissä sainkin ihan rauhassa selvitellä ajatuksia (on sellainen työ ettei vaadi 100% keskittymistä), oli minulle vähän niin kuin terapiaa. Vertailun vuoks voisin kertoa että itse kävin pari kertaa mtt-toimistossa juttelemassa veljen kuolemasta mutta äitini ei ole nähnyt siihen tarvetta, eli riippuu hyvin paljon ihmisestä miten surua käsittelee.[/QUOTE]

Tuo oli hyvä summaus.
Voimia teille molemmille, niin sinulle kuin äidillesikin.

 

[Eedla]

ootko tosissas?

mun työkaverit vuosien varrella ovat tulleet töihin tai ottaneet pekkasta tms mutta kukaan ei ole saanut saikkua sitä yhtä lukuunottamatta jolta kuoli se vauva

Riippunee edelleenkin täysin työstä. Mitä ja minkä alan työtä sinä teet? Jos työ on vastuullista (esim kyse ihmishengistä) ja siinä pitää jaksaa kuunnella potilaiden murheita, yrittää tukea heitä ja hoitaa vielä lääkärin määräysten mukaan niin se ei kyllä välttämättä onnistu jos itse itkeskelee koko ajan ja pää on ihan sekaisin menetyksen takia. ONko tämä asia sulle ruutiukko jotenki vaikea käsittää?

 

[Eedla]

Ymmärrän kyllä, että kaikki ei ole läheistensä kuoleman jälkeen heti työkykyisiä esim. lapsensa menettämisen jälkeen voi itsekullakin mennä hyvinkin pitkä aika, että töihin kykenee.

Mutta jos olisitte työnantaja, niin kuinka hyvillä mielin maksaisitte sairaspäivärahaa kumminkaiman kuoleman takia tai mitä mieltä olisitte, jos yksi työntekijä olisi poissa viikkoja kissan menettämisen jälkeen? Mun mielestä muutama päivän poissa olo voisi olla ihan ok, jos työntekijän sisko tarvitsisi tukea lapsensa, mihensä tai vanhempansa yllättävän poismenon takia, mutta jossain ne rajat on oltava.

No eikai kukaan täysillä käyvä ihminen ole viikkoja pois töistä kissan menettämisen takia? Miks pitää aina mennä äärimmäisyyksiin? Mitä minä näitä tapauksia tiiän niin niitä pitempiä saikkuja on ollu lähinnä niillä jotka on menettäneet jonkun tosi läheisen ihmisen kuten vanhempansa, lapsensa tai sisaruksensa, tai puolisonsa. Yhdessä työpaikassa (hoitoalalla siis) eräs työkaveri tuli urhoollisesti töihin kun isänsä oli kuollut edellisenä iltana ja niin siinä sit kävi että jouduttii hänet kesken työpäivän (tai itse asiassa jo aika pian töihin tulonsa jälkeen) laittaa se kotiin kun ei sen töistä tullut mitään. Se vain itkeskeli ja puhui isästään. Potilailta jäi lääkkeitä antamatta eikä hän kyenny tekemään työtään niinkuin ois pitäny. Mä oon edelleen vakaasti sitä mieltä että ainakin tietyillä aloilla ja tietyissä töissä vähintään muutaman päivän saikku on ihan pakollinen jos työntekijää on kohdannu joku isompi menetys, ihan turvallisuussyistä jo. Eri asia on tietenki jos on atrialla pakkaamassa makkaraa tai tekee jotain muuta työtä jossa voi olla omissa ajatuksissaan enemmän eikä kukaan ihminen kuole sen takia että teet surusi ja shokkisi keskellä jonkun virheen.

 

[Suhteellista.]

Oman vanhempani kuoleman lähestyessä otin töistä vuoden vuorotteluvapaata voidakseni saattohoitaa hänet kotona viimeiset 5 kuukautta, loput 7 kuukautta meni kokemuksesta toipumiseen. Isovanhemmistani viimeinen nukkui tänään iltapäivällä pois ja olen menossa huomenna töihin.

 

["vieras"]

[QUOTE="Kaija";26055962]Mun entisen työkaverin mies lähti eräänä syksynä kalalle kaverinsa kanssa, vene kaatui ja kumpikin hukkui. Toisen miehen ruumis löydettiin heti, mutta työkaverini mies jäi kadoksiin. Oletus oli tietenkin, että hänkin on hukkunut. Lääkäri kirjoitti työkaverilleni ensiksi pitkin hampain kolme päivää sairauslomaa - kyllähän sen nyt pitää piisata kun mies on (erittäin todennäköisesti) hukkunut ja ruumistakaan ei vielä ole löydetty. Ruumis löytyi sitten muutaman viikon kuluttua - työkaverini oli töissä koko tämän väliajan, jäi sitten uudelleen pois töistä.[/QUOTE]

Meillä oli kotona samanlainen tilanne ja mies oli aluksi yli viikon pois töistä koska oli etsimässä isäänsä. Onko tämäkin palstamammoista väärä syy jäädä pois töistä??
Kun äitini tappoi itsensä ollessani teini menin hetin kouluun mutta myöhemmin jäin pois viikoiksi, siis kuukausia kuoleman jälkeen..

 

["vieras"]

läheisensä menettänyt on todennäköisesti juuri saamaisillaan ison perinnön, kyllä sitä sitä vastaan kestää pitää vähän rokulia

V***u mikä idiootti. Tuollaisen kommentin jälkeen turha tulla sanomaan että olisit muka menettänyt ketään oikeasti tärkeää ihmistä. Rahanahne kusipää, toivottavasti vanhempasi tajuavat tuhlata kaiken maallisen omaisuutensa ennen kuolemaansa /tajusivat.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";26060884]V***u mikä idiootti. Tuollaisen kommentin jälkeen turha tulla sanomaan että olisit muka menettänyt ketään oikeasti tärkeää ihmistä. Rahanahne kusipää, toivottavasti vanhempasi tajuavat tuhlata kaiken maallisen omaisuutensa ennen kuolemaansa /tajusivat.[/QUOTE]

Heh.
Tuo kommentti oli "asiallinen" jos luki VAIN ruutiukon heiton.
Jos seuraa nikiä palstalla hetken, tajuaa,että kyseessä oli vain lapsus.
Hyvä tyyppi kirjoitti nopsaan jotain harkitsematonta. Eiköhän moista satu kaikille?

 

[Mummeliisa]

Oman vanhempani kuoleman lähestyessä otin töistä vuoden vuorotteluvapaata voidakseni saattohoitaa hänet kotona viimeiset 5 kuukautta, loput 7 kuukautta meni kokemuksesta toipumiseen. Isovanhemmistani viimeinen nukkui tänään iltapäivällä pois ja olen menossa huomenna töihin.

Minunkin kaikki isovanhempani ovat kuolleet.
Samoin paras ystäväni, ensimmäinen sulhaseni jne.

Puolisonikin menetin yhtäkkiä vuonna 2010 ja luulin ettei sitä isompaa kipua olekaan.

Lapsen ja lapsenlapsen menettäminen menee eri kastiin.
Sitä en soisi kellekään.

 

["jaaha"]

Kaverilta kuoli kaksi lasta - lääkäri kirjoitti suoriltaan saikkua kaksi viikkoa, en enää muista hakiko vielä lisää...
Luulisin, että normaalista vanhuuskuolemasta tuskin normaalin ihmisen tarvii olla päivää enempää...

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="jaaha";26060944]Kaverilta kuoli kaksi lasta - lääkäri kirjoitti suoriltaan saikkua kaksi viikkoa, en enää muista hakiko vielä lisää...
Luulisin, että normaalista vanhuuskuolemasta tuskin normaalin ihmisen tarvii olla päivää enempää...[/QUOTE]

Kahdesta lapsesta kirjoittaisin saikkua vuoden.
Tosin en ole lääkäri ja maallikkonakin ymmärrän jotta terkkulääkäri tarvitsee useamman tapaamisen - vaikka alusta asti tietäisi että vuosi on todellinen minimi.

 

[Wc Ankka]

[QUOTE="jaaha";26060944]Kaverilta kuoli kaksi lasta - lääkäri kirjoitti suoriltaan saikkua kaksi viikkoa, en enää muista hakiko vielä lisää...
Luulisin, että normaalista vanhuuskuolemasta tuskin normaalin ihmisen tarvii olla päivää enempää...[/QUOTE]

Kuka määrittelee normaalin ihmisen?

Olishan meidänkin pitänyt tietää että äiti kuolee. Ei sitä kuitenkaan PYSTYNYT ymmärtämään ajoissa, kun ei meinaa oikein ymmärtää vieläkään. Työpaikalla mulla vielä tilanne jonka vuoksi lääkäri sanoi sairasloman olevan enemmän kuin perusteltua.

Hyvä että teknologia kehittyy, tulevaisuudessa voi sitten robotit hoitaa kaikki työt. Eivät sairastele tai tunne niin musertavaa surua että vaikuttaa työhön. Ihmisyys on yliarvostettua, näköjään.

 

["jaaha"]

Mutta siis, tarvitseeko siitä toisen kuolemasta olla jotenkin "täysin toipunut", että voi palata töihin... ei kai. Voihan se töissä käyminenkin edesauttaa sitä toipumista/asian hyväksymistä/oman elämänilon uudelleenlöytämistä.

 

[astrolabe]

Pomo käski minut kotiin, kun suruviesti tuotiin töihin sisarukseni poismenosta yllättäen. Minusta oli ahdistavaa joutua kotiin. Ei se suru mua jättänyt sielläkään rauhaan, kun taas töissä oli muita ihmisiä ympärillä sekä jotain tekemistä, joka vei ajatukset toisaalle. Yhden päivän olin pois töistä.