Kun kumpikin väsyy

[ap]

Jaa no minusta aikuisen ihmisen pitää kantaa vastuunsa ja miehesi on päättänyt tehdä 6 lasta ja hnen olisi pitänyt miettiä riittääkö raha ja aika lapsille. Ei kukaan ihminen jaksaisi yksin hoitaa 6 lasta, ja oikeastaan 7 lasta jos mies kävisi kotona nukkumassa ja syömässä.

Minä olisin sinuna hullujen huoneella.

Aikuinen ihmienn tekee töitä sen verran että kykenee myös tutustumaan lapsiinsa jotka on halunnut tehdä.

Ja naisenko ei tarvitse vastuutaan kantaa? Eiköhän siinä miehelle puuhaa riitä, kun hommaa leivän lapsilleen ja vaimolleen.

Suurimman osan aikaa tuo työnjako on selvää. Mutta mitä sitten kun kumpikin väsyy siihen omaan vastuuseen? Yleensä se kyllä menee niin että kun mies väsähtää niin se heijastuu sit minunki jaksamiseen. Tai jos minä väsähdän niin mieheltä löytyy yleensä sen verran ylimääräistä että jaksaa jotenkin auttaa edes henkisesti.
Tää on oikeasti kamala tilanne kun kumpikin on väsyksissä omien hommien kanssa eikä kummallakaan ole toisesta tukea eikä apua.

Sitten pitää vain väkisin jaksaa ilman toisen tukea ja luottaa, että elämä kantaa ja tulee taas päivä, jolloin asiat ovat paremmin. Elämä ei aina ole helppoa. Mutta senhän jokainen tajuaa? Kunhan ei anna periksi vaan puskee kohti parempia aikoja. Turnauskestävyydestä elämässä on kysymys.

Laitoin jo aikaisemminkin että yleensä näissä tilanteissa tavallaan raivostun ja alan järjestämään elämään jotain vaihtelua ja annan miehen olla omissa oloissaan. Nyt ei tuota samaa tunnetta tunnu löytyvän.

En vaan haluais sitäkään että olen vain päivästä toiseen ja väkisin saan tehtyä ne ihan pakolliset jutut ja kaikki muu on sitten ihan sama.

 

[vieras]

Ota rennommin. Hommat ei karkaa mihinkään. Yks asia kerrallaan ja lapset mukaan. Tilaa mannerheimiltä kotiin hoitaja kerta viikkoon ja lähde baanalle.

 

[mari]

Millä alalla sun mies on? Ei varmaan kuljetusalalla??

No ei todellakaan ole mikään rahtaripaska.

 

Jaa no minusta aikuisen ihmisen pitää kantaa vastuunsa ja miehesi on päättänyt tehdä 6 lasta ja hnen olisi pitänyt miettiä riittääkö raha ja aika lapsille. Ei kukaan ihminen jaksaisi yksin hoitaa 6 lasta, ja oikeastaan 7 lasta jos mies kävisi kotona nukkumassa ja syömässä.

Minä olisin sinuna hullujen huoneella.

Aikuinen ihmienn tekee töitä sen verran että kykenee myös tutustumaan lapsiinsa jotka on halunnut tehdä.

Ja naisenko ei tarvitse vastuutaan kantaa? Eiköhän siinä miehelle puuhaa riitä, kun hommaa leivän lapsilleen ja vaimolleen.

Suurimman osan aikaa tuo työnjako on selvää. Mutta mitä sitten kun kumpikin väsyy siihen omaan vastuuseen? Yleensä se kyllä menee niin että kun mies väsähtää niin se heijastuu sit minunki jaksamiseen. Tai jos minä väsähdän niin mieheltä löytyy yleensä sen verran ylimääräistä että jaksaa jotenkin auttaa edes henkisesti.
Tää on oikeasti kamala tilanne kun kumpikin on väsyksissä omien hommien kanssa eikä kummallakaan ole toisesta tukea eikä apua.

Sitten pitää vain väkisin jaksaa ilman toisen tukea ja luottaa, että elämä kantaa ja tulee taas päivä, jolloin asiat ovat paremmin. Elämä ei aina ole helppoa. Mutta senhän jokainen tajuaa? Kunhan ei anna periksi vaan puskee kohti parempia aikoja. Turnauskestävyydestä elämässä on kysymys.

Laitoin jo aikaisemminkin että yleensä näissä tilanteissa tavallaan raivostun ja alan järjestämään elämään jotain vaihtelua ja annan miehen olla omissa oloissaan. Nyt ei tuota samaa tunnetta tunnu löytyvän.

En vaan haluais sitäkään että olen vain päivästä toiseen ja väkisin saan tehtyä ne ihan pakolliset jutut ja kaikki muu on sitten ihan sama.

Harmaa arkihan on tosiaan puuduttavaa, mutta fakta on, että elämästä 95% elämästä on juuri sitä. Tähän tilanteeseesi sopii vanha sanonta: Itkin kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja.

 

[Oikea Mari]

Millä alalla sun mies on? Ei varmaan kuljetusalalla??

No ei todellakaan ole mikään rahtaripaska.

 

[vieras]

Millä alalla sun mies on? Ei varmaan kuljetusalalla??

No ei todellakaan ole mikään rahtaripaska.

Ilman noita rahtareita olis kuule kaupassa hyllyt tyhjänä. Vai kasvatatko ruoan itse?

 

Millä alalla sun mies on? Ei varmaan kuljetusalalla??

No ei todellakaan ole mikään rahtaripaska.

Mukavaa, kun arvostaa tuolla tavalla muiden ammattia.

 

[Meeppäs ittees kato peiliin!]

Millä alalla sun mies on? Ei varmaan kuljetusalalla??

No ei todellakaan ole mikään rahtaripaska.

Mikä tekee rekkakuskista Rahtaripaskan? Alussa oli sympatiaa sulle, mutta ei ole enää! Mun mies tekee myskin pitkää päivää ja minä kotona lasten kanssa, mutta toi sun kommentti nosti karvat pystyyn! Ei tulekaan sympatioita sulle.... Terveisin rahtari vaimo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[vieras]

Ei voi muuta sanoa kuin jaksamista ap! Ymmärrän vähän laidasta miltä susta tuntuu, itsellä kolme alle kolmivuotiasta ja mies on paljon töissä. Osaisitko oikeesti puhua vaikka neuvolassa,jos saisit jotain perhetyöntekijää tms? Oletko äitiyslomalla? Palkkaa yksityisen hoidon tuella hoitaja kotiin, vaikka muutamana päivänä viikossa että saat itse levätä ja tehdä pakolliset asiat. Jaksaisit itse paremmin ja jos miehellä sit loppukeväästä töissä helpottais ja asiat lähtis rullaamaan taas.. Ehkä saisitte puhuttua sit asioista kun ois molemmilla virtaa enemmän.

 

[ap]

Harmaa arkihan on tosiaan puuduttavaa, mutta fakta on, että elämästä 95% elämästä on juuri sitä. Tähän tilanteeseesi sopii vanha sanonta: Itkin kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja.

Tätä just hain että pitäis jostain löytää se tyytyväisyys omaan elämään. Kun kuitenkin perusasiat ihan kunnossa. En sitä meinaakkaan että aina olis kivaa jne. Mutta että jaksais tehdä nuo kotityöt vähän niinkuin sivussa ja keskittyä elämässä johonkin muuhun. Mitä millonkin välillä enemmän lapsiin välillä ystäviin välillä vaikka kodin sistamiseen ym.
Mutta jos tiski ja pyykkivuoret kaatuu niskaan niin eipä siinä tuu mieleen että yllättää ystävän tai keksii lapsille jotain ekstraa.

 

[copywriterin vaimo]

Millä alalla sun mies on? Ei varmaan kuljetusalalla??

No ei todellakaan ole mikään rahtaripaska.

marilla on oikea asenne! jes!

 

[-]

*halaus*
mä olen taas itse aika lopussa,meillä neljä lasta ja mies työssä käyvä alkkis,juo kaiket vapaat mitä on,velkaa on vaikka muille jakaa
kyl mä silti aika vahva olen mutta välillä niin vituttaa miehen juominen et se vie kaiket voimat multa ja mä olen vain kiukkunen noita-akka lapsille..tässä sitä vaan silti ollaan vaikka tilanne on tämä

 

[Alina]

AP...Hali, jaksa vielä vähän, se palkitsee, usko pois, lapset rikkaus ja se ainoa asia mikä on tärkeää, älä unohda itseäsi, mutta ehkä joudut odottamaan sitä, että on aikaa itselle... nyt vaan on jaksettava, tämä on sinun polkusi

 

[TilkkuTyttö]

no kuule ei mikään miesten työ ole oikeasti tänä päivänä fyysistä, ja fyysinen työ ei ole sen kummempaa kuin lastennostelukaan naiselle. sulla on ihan yhtä suuri oikeus olla väsynyt ja miehesi hemmottelema. ällöttää tuollainen jonkun yrittäjän jalustalle nosatminen.

potku perseelle vaan ja kasvakoon aikuiseksi. Muutatkoon hotelliin asumaan jos kotona käy vaan palvelut hakemassa, valmiin sapuskan ja hieronnat ja nukkumassa.

Noh, tuota...mä voisin kyllä olla tästä täysin eri mieltä. Yrittäjyys VOI olla myös ihan hiton rankkaa, ja KYLLÄ, on olemassa todella raskaita fyysisiä töitä.

terv.yrittäjäsuvun lapsi

 

[ap]

*halaus*
mä olen taas itse aika lopussa,meillä neljä lasta ja mies työssä käyvä alkkis,juo kaiket vapaat mitä on,velkaa on vaikka muille jakaa
kyl mä silti aika vahva olen mutta välillä niin vituttaa miehen juominen et se vie kaiket voimat multa ja mä olen vain kiukkunen noita-akka lapsille..tässä sitä vaan silti ollaan vaikka tilanne on tämä

Voimia ja paljon jaksamista sulle.

 

Harmaa arkihan on tosiaan puuduttavaa, mutta fakta on, että elämästä 95% elämästä on juuri sitä. Tähän tilanteeseesi sopii vanha sanonta: Itkin kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja.

Tätä just hain että pitäis jostain löytää se tyytyväisyys omaan elämään. Kun kuitenkin perusasiat ihan kunnossa. En sitä meinaakkaan että aina olis kivaa jne. Mutta että jaksais tehdä nuo kotityöt vähän niinkuin sivussa ja keskittyä elämässä johonkin muuhun. Mitä millonkin välillä enemmän lapsiin välillä ystäviin välillä vaikka kodin sistamiseen ym.
Mutta jos tiski ja pyykkivuoret kaatuu niskaan niin eipä siinä tuu mieleen että yllättää ystävän tai keksii lapsille jotain ekstraa.

On kaksi tapaa elää elämä: ikään kuin mikään ei olisi ihmeellistä ja ikään kuin aivan kaikki olsi ihmeellistä.

Ihan itse voi valita.

 

[ap]

Niin ja kiitos kaikille haluksista ja tuesta! Helpottaa tämäkin kun saa johonkin ajatuksia purkaa. Ja sellasia asioita mitä ei tule kavereillekaan kerrottua kuin päällisin puolin.

 

[ap]

Harmaa arkihan on tosiaan puuduttavaa, mutta fakta on, että elämästä 95% elämästä on juuri sitä. Tähän tilanteeseesi sopii vanha sanonta: Itkin kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja.

Tätä just hain että pitäis jostain löytää se tyytyväisyys omaan elämään. Kun kuitenkin perusasiat ihan kunnossa. En sitä meinaakkaan että aina olis kivaa jne. Mutta että jaksais tehdä nuo kotityöt vähän niinkuin sivussa ja keskittyä elämässä johonkin muuhun. Mitä millonkin välillä enemmän lapsiin välillä ystäviin välillä vaikka kodin sistamiseen ym.
Mutta jos tiski ja pyykkivuoret kaatuu niskaan niin eipä siinä tuu mieleen että yllättää ystävän tai keksii lapsille jotain ekstraa.

On kaksi tapaa elää elämä: ikään kuin mikään ei olisi ihmeellistä ja ikään kuin aivan kaikki olsi ihmeellistä.

Ihan itse voi valita.

Ei onneksi ihan noin mustavalkoista ainakaan minun elämä.

 

[Kahden äiti]

Koittakaa hakea kotiapua kunnalta tai seurakunnalta? Jos ainakin jompikumpi saisi levättyä vähän, voisi auttaa jaksamaan!

 

Koittakaa hakea kotiapua kunnalta

Niin huostaanottavat lapset. Sitten saa levätä.

 

[ap]

Koittakaa hakea kotiapua kunnalta tai seurakunnalta? Jos ainakin jompikumpi saisi levättyä vähän, voisi auttaa jaksamaan!

Kunnalta ei ainakaan saa. Pitää olla ensin lääkärin tai psykiatrisen hoitajan lausunto ennenkuin saa kotiapua.
Seurakunnalla ei minun tietääkseni ole mitään lapsiperheille. Asutaan pienellä paikkakunnalla.
Ja on mulla satunnaisesti ollutkin apua. Tosin viimekerrasta on aikaa. Niin siis yksityisesti ollaan sitä hommattu.
Pitäis laskea paljonko siivous tai edes jonkinlainen kotiapu maksais. Mutta siinä sitte sekin että pitäis olla säännöllistä että on jotain hyötyä.

 

psykiatrisen hoitajan lausunto ennenkuin saa kotiapua.

Ei ole sinulle varmaan vaikeata saada.

 

[-]

*halaus*
mä olen taas itse aika lopussa,meillä neljä lasta ja mies työssä käyvä alkkis,juo kaiket vapaat mitä on,velkaa on vaikka muille jakaa
kyl mä silti aika vahva olen mutta välillä niin vituttaa miehen juominen et se vie kaiket voimat multa ja mä olen vain kiukkunen noita-akka lapsille..tässä sitä vaan silti ollaan vaikka tilanne on tämä

Voimia ja paljon jaksamista sulle.

kiitos!
eihän mun ois pakko tätä sietää mut kai mä kuitenkin haluan et isä saa lastesa kans elää vaikka juoppo onkin,vaikka ei tää lapsille oo hyväksi

 

[ap]

psykiatrisen hoitajan lausunto ennenkuin saa kotiapua.

Ei ole sinulle varmaan vaikeata saada.

Ensin pitää olla lääkärin lähete et pääsee tuonne psykiatriselle hoitajalle keskustelemaan. Eli ei se niin helppoa ole ja ei se hoitajakaan ihan tyhjästä niitä kotiapuja anna. se ei ole syy jos on vaan väsyny. Pitää olla muutakin.

 

[ap]

Huh mikä päivä taas..
lapset vaistoaa että mulla ei voimia tähän ja käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ja en saa niitä kaveriksi kotitöihin..