Kun kotikoirasta tuli peto.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neuvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neuvoton

Vieras
Sen käytös muuttui pikkuhiljaa. Seurallisesta, iloisesta koirasta kehittyi tosikkomainen erakko, joka linnottautui omaan tuoliinsa. Sieltä se tuijotti meitä kiihkeästi lasittuneilla silmillään, korvat taaksepäin luimussa ja ylähuultaan nostellen. Käytiin tutulla eläinlääkärillä koiran poikkeavan käytöksen vuoksi ja rutiinitarkastuksessa ei löytynyt normaalista poikkeavaa.

Eräänä iltana istuin kolmen alle kouluikäisen lapsenkanssa sohvalla. Koira tuijotti meitä sitkeästi omalla tuolillaan maaten. Yht äkkiä se urahti matalasti ja nousi istumaan. Koiran korvat painuivat päätä myöten ja se kyyristyi. Ilman mitään ennakkovaroitusta se hyökkäsi meitä kohti.
Refleksinomaisesti heittäydyin lasten päälle suojaksi ja tunsin koiran hampaiden uppoavan kylkeeni. Lapsen kirkuivat, koira rähisi ja minä huusin ja raivosin koiralle käskyjä. Se irroitti otteeseen ja sen katseessa oli suunnatonta häpeää sen painautuessa uikuttaen lattialle. Kaappasin lapset kainalooni ja juoksi verta valuvana naapuriin.
Koira lopetettiin samana iltana. Sen päästä löytyi ruumiinavauksessa kasvain, joka painoi etuaivolohkoa.
Lapsille jäi loputon koirakauhu, vaikka kerrottu koiran olleen vakavasti sairas ja sairauden vuoksi koiran ei ollut omaitsensä.

Miten tästä pelosta pääsee yli?

 
Voi itku...
Koira poloinen on ollut tosi kipeä..
Kannattaa varmaan lapsien tutustua vaikka ihan pieniin suloisiin koiranpentuihin ja sitä kautta jos pelko laantuisi.. toivottavasti!
 
tiedä mikä minulle tuli, mutta kävi itkettämään(olenkohan raskaana) :( surullinen tapaus tuo koira :/ en osaa neuvoa miten tuosta pelosta pääsee, jos he näkisivät vaikka jonkun tutun kiltin koiran jota silittelisivät?
 
Aikaa ja eheyttäviä koirakokemuksia. Menkää katsomaan pikkupentuja ja sitten jotain rauhallista, pomminvarmaa koiraa. Esim. jos kunnassanne on kaverikoiratoimintaa, niin lähetä tuo viesti sinne ja pyydä josko voisivat tulla käymään, tai jos voisitte tavata vaikka jossain puistossa. Anna lapsen leikkiä kilttien koirien kanssa esim. pallon heittoa tms. Katselkaa koirakirjoja, koiraelokuvia jne. Jutelkaa asiasta ja pohtikaa sitä ihmistenkin kautta, että jotkut ihmisetkin tulevat tosi kipeiksi ja tekevät tuhmuuksia, mutta ei kaikki ihmiset silti tee jne.
 
Kiitos vastanneille. Hyviä neuvoja kaikki. Ongelmana on lähinnä lasten hillitön kauhu koirakontakteissa. Lapset alkavat itkeä hillittömästi ja pienin jopa pissii housuun. Kaukaa kentän laidalta (agility, toko jne) ollaan aloitettu uudelleen tutustuminen koiriin. Keskusteltu on. Lähikontakteihin lapset eivät taida vielä aikoihin olla valmiita. Itsellekin kyllä jäänyt jonkinlainen pelko, joten ehkä mä en ole itsekään lapsille paras auttaja koirapelkoon....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos vastanneille. Hyviä neuvoja kaikki. Ongelmana on lähinnä lasten hillitön kauhu koirakontakteissa. Lapset alkavat itkeä hillittömästi ja pienin jopa pissii housuun. Kaukaa kentän laidalta (agility, toko jne) ollaan aloitettu uudelleen tutustuminen koiriin. Keskusteltu on. Lähikontakteihin lapset eivät taida vielä aikoihin olla valmiita. Itsellekin kyllä jäänyt jonkinlainen pelko, joten ehkä mä en ole itsekään lapsille paras auttaja koirapelkoon....

Kannattaa varmaan kysäistä neuvolasta olisiko neuvolan psykologilla aikoja, jossa voisit/voisitte käydä juttelemassa ja purkamassa tilanteen...
 
Olin kaverin luona kylässä, perheessä oli bullmastiffi, tosi hyvin koulutettu ja kilttiluonteinen. Olin monesti ollut heillä ennenkin, koira oli luonteeltaan kun itse lempeys aiemmin.

Leikittiin kaverin kanssa keittiön lattialla barbeilla, kaverin äiti laitteli astioita siinä lähellä. Koira makasi oven suussa. Yhtäkkiä se nosti päänsä, urisi, ja sitten hyökkäsi ihan täydessä raivossa kohti meitä. Kaverin äiti hyökkäs väliin, kielsi koiraa. Ei mitään vaikutusta, koiran hampaat äidin reidessä. Äiti huusi meitä menemään vessaan ja lukitsemaan oven. Juostiin sinne ja pelättiin ihan hirveästi.

Kaverin isä kuuli huudon pihalta, ja juoksi sisään haravan kanssa (pihatöissä). Haravanvarrella hakkaamalla sai täysin sekopäisessä tilassa olevan koiran irti vaimostaan ja edelleen sillä varrella sai sen pakotettua kylpyhuoneeseen ja oven kiinni.

Koira jatkoi kylppärissä mielipuolista raivoamista siihen asti että hätiin hälytetty eläinlääkäri tuli. Perheen isän kanssa pyydystivät kiinni ja rauhoittivat piikillä. Lopetettiin samana päivänä. Myöhemmin löytyi myös kasvain päästä niinkuin ap:llä. Perheen äidille ommeltiin lukuisia tikkejä reiteen ja käteen, vieläkin arvet.

Ikinä en tule ottamaan koiraa jolle en pärjää fyysisesti. Maailman kilteimmällä ja lempeimmällä koiralla voi kilahtaa ilman omaa syytään, esim. juuri jonkun kasvaimen tms. takia, ja silloin haluan pystyä suojelemaan siltä itseäni ja lapsiani. Pikkukoiran nyt voi hätätilanteessa heittää vaikka seinään, isolle raivostuneelle koiralle ei normaali nainen pärjää. Ihan sama kuinka hyvin koulutettu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sama juttu:
Olin kaverin luona kylässä, perheessä oli bullmastiffi, tosi hyvin koulutettu ja kilttiluonteinen. Olin monesti ollut heillä ennenkin, koira oli luonteeltaan kun itse lempeys aiemmin.

Leikittiin kaverin kanssa keittiön lattialla barbeilla, kaverin äiti laitteli astioita siinä lähellä. Koira makasi oven suussa. Yhtäkkiä se nosti päänsä, urisi, ja sitten hyökkäsi ihan täydessä raivossa kohti meitä. Kaverin äiti hyökkäs väliin, kielsi koiraa. Ei mitään vaikutusta, koiran hampaat äidin reidessä. Äiti huusi meitä menemään vessaan ja lukitsemaan oven. Juostiin sinne ja pelättiin ihan hirveästi.

Kaverin isä kuuli huudon pihalta, ja juoksi sisään haravan kanssa (pihatöissä). Haravanvarrella hakkaamalla sai täysin sekopäisessä tilassa olevan koiran irti vaimostaan ja edelleen sillä varrella sai sen pakotettua kylpyhuoneeseen ja oven kiinni.

Koira jatkoi kylppärissä mielipuolista raivoamista siihen asti että hätiin hälytetty eläinlääkäri tuli. Perheen isän kanssa pyydystivät kiinni ja rauhoittivat piikillä. Lopetettiin samana päivänä. Myöhemmin löytyi myös kasvain päästä niinkuin ap:llä. Perheen äidille ommeltiin lukuisia tikkejä reiteen ja käteen, vieläkin arvet.

Ikinä en tule ottamaan koiraa jolle en pärjää fyysisesti. Maailman kilteimmällä ja lempeimmällä koiralla voi kilahtaa ilman omaa syytään, esim. juuri jonkun kasvaimen tms. takia, ja silloin haluan pystyä suojelemaan siltä itseäni ja lapsiani. Pikkukoiran nyt voi hätätilanteessa heittää vaikka seinään, isolle raivostuneelle koiralle ei normaali nainen pärjää. Ihan sama kuinka hyvin koulutettu.

Voi, kuinka kylmät väreet kulkivat lävitseni tätä lukiessa....Monasti sitä miettii, mitä kamalaa olisi voinut lapsille tapahtua, jos en olisi ollut heitä suojaamassa! Ja olisitko sinäkään enää tätä kirjoittamassa ilman ystäväsi äidin väliintuloa? Ehkä sitä on tarpeetonta pohti, mutta kyllä se toisinaan mielessä käy.
Meidän koira oli hyvin kasvatettu ja erittäin ystävällinen sekarotuinen koira (kultainennoutaja/rottweiler). Isokokoinen kyllä.
 
Jos meidän koira kertaakaan käyttäytyisi agressiivisesti meitä kohtaan niin koira lähtisi samantien vaikka kaikille rakas onkin.
Nuo on todella ikäviä tapauksia ja varmasti jonkinlainen kauhu jää.Mitään sille ei vaan voi jos koira yhtäkkiä pimahtaa mutta jos koiran luonne kovasti muuttuu ja varsinkiin agressiiviseen suuntaan niin piikille veisin...
 
Voi koira-poloa :(
Kannattaisi varmaan lasten kanssa tehdä tuttavuutta jonkun pennun tai tuttavan koiran kanssa. Pikku hiljaa... Uskon, että pelko poistuu kyllä :) Koska pelko on opittua, siitä voi oppia poiskin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos meidän koira kertaakaan käyttäytyisi agressiivisesti meitä kohtaan niin koira lähtisi samantien vaikka kaikille rakas onkin.
Nuo on todella ikäviä tapauksia ja varmasti jonkinlainen kauhu jää.Mitään sille ei vaan voi jos koira yhtäkkiä pimahtaa mutta jos koiran luonne kovasti muuttuu ja varsinkiin agressiiviseen suuntaan niin piikille veisin...
no kyllä meilläkin näin tomittais, ei todellakaan jäädäs katsomaan miten käy. vaan toimittas ennen kuin mitään pääsis tapahtumaan.

 
aika vastuutonta toimintaa eläinlääkäriltä jos ei kasvainta tutkinu. sehän noissa yleensä on ja se mullakin tuli heti mieleen kun aloitin lukemisen.
harmillista että jouduitte tälläiseen tilanteeseen tuon mokantakia.
kyllä lapset ajankanssa pääsee eroon peloista kunhan rohkaset heitä kilttien koirien pariin.
 

Yhteistyössä