Ehkä kannattaisi ensiksi kokeilla sitä, että yrittäisit saada omaa aikaa enemmän. Jos se ei riitä, varaa sitten aika terveyskeskukseen, neuvolaan tms. Jos rahat riittävät, myös ajan varaaminen yksityiseltä lääkäriltä voi olla hyvä juttu.
Sairastin ilmeisesti esikoisen synnyttyä jonkinlaista lievää masennusta. Se meni kuitenkin ohi. Omia ohjeitani on tässä muutama, joilla itse jaksoin vaikean ajan yli:
- elämä on valintoja täynnä. Mieti itse tarkkaan, haluatko esimerkiksi olla "täydellinen uhrautuva äiti" vai voisitko jakaa hoitovastuuta miehen, isovanhempieni, kummien, sisarustesi tms. kanssa. Jos et saa ketään hoitoavuksi, voisiko ratkaisu olla sitten maksettu apu (Väestöliitto, MLL tai vaikka naapurin tyttö) edes pari tuntia viikossa, jotta saat ikiomaa aikaa. Raha hoitoon voi löytyä vaikka siitä, että lopetat jonkun lehden tilaamisen tms.
- harrasta liikuntaa ja luonnossa liikkumista joko yksin tai vaikka vauvankin kanssa. Varsinkin jos kärsit univajeesta etkä saa hermostumiseltasi nukuttua vauvan päiväunien aikaan, niin mikset sitten käyttäisi aikaa tehokkaasti ja reippailisit ulkona 1-2 tuntia päivässä. Pidemmällä aikavälillä kunto kasvaa ja jaksat niin henkisesti kuin ruumiillisestikin paremmin.
- oma aika on tosi tärkeää. Pistä lapsi ajoissa nukkumaan joka ilta, jotta saat pari tuntia ikiomaa aikaa joka illalle. Jos vauva nukahtaa huonosti tai heräilee pitkin öitä, syynä jaksamattomuuteesi voi olla yksinomaan kuukausien univaje. Vaikka vauvan itku tuntuu pahalta, niin eikö unikoulu (vaikka radikaalikin) ole parempi vaihtoehto kuin se, että olet vihainen, turhautunut, väsynyt ja kärsit isosta riskistä, että lyöt/tukistat lastasi kiukuissasi???
- syö monipuolisesti. Imetys, synnytys jne vievät voimia. Talvikaudella muutenkin pitää syödä D-vitamiinia, joten kiinnitä huomiota omaa hyvinvointiisi
- kannattaa tajuta, että vauvan itkeminen on kommunikointia. Vauvan ja ison lapsen itkeminen ovat eri asioita. Voit myös totuttaa vauvaa viihtymään yksin lattialla, sillä ei entisaikoinakaan äidit voineet olla vauvan kanssa 24 h vain vauvan tarpeita kuuntelemassa, kun oli ruoat tehtävänä, pyykkäykset, kodinhoito, eläinten hoito jne tehtävänä.
- jos olet poikkeuksellisen väsynyt ja sinusta tuntuu, että käyt käsiksi lapseen, niin se on merkki siitä, että kaipaat lepoa ja irtiottoa hetkeksi lapsesta. Mene vaikka hetkeksi toiseen huoneeseen, jotta halu käydä käsiksi menee ohi.
- lapsesi kasvaa koko ajan. Kun hän pääsee liikkeelle, pikkukitinät yleensä vähenevät, koska lapsi osaa viihdyttää itseään paremmin sen jälkeen. Mieti myös sellaista vaihtoehtoa, että olet intensiivisesti lapsen kanssa vaikkapa 15 minuuttia ja vasta sen jälkeen alat tekemään ruokaa, jolloin lapsi joutuu olemaan yksin. Jos olet läsnä jatkuvasti vain puolittain, vauva ei ehkä saa tarvitsemaansa määrää hellyyttä, silittelyä, sylissäoloa jne. Usein vauvalle voi riittää sekin, että hän pääsee syliin hetkeksi ja sen jälkeen taas jaksaa olla hetken lattialla jne. Vauvakin voi olla masentunut, jos hänellä ei ole hyvä olla.
- saatko vertaistukea mistään? Sinulle olisi hyväksi, että löytäisit jonkun vastaavassa tilantessa olevan äidin, jonka kanssa voisitte käydä yhdessä kävelyllä tms, jotta pääset puhumaan pahaa oloasi pois. Jos kaveria ei ole, päiväkirjakin auttaa asioiden purkamisessa.
- pyydä tukea lapsen isältä. Hänen voi olla vaikea samaistua tilanteeseesi, mutta päätös lapsen hankkimisesta on teidän yhteinen.
- varmistu, että itkun taustalla ei ole mikään sairaus (korvatulehdus tms.).
- itseäni ainakin helpotti, kun ajattelin, että tätä vaihetta kestää aikansa ja sitten se menee ohi. Nykyinen tila ei siis kestä vuosikausia tms., vaan lyhyen aikaa.
- lääkäristä saatu masennuslääke tai unipillerit voi olla apu joillekin.
Minusta ei ole mikään häpeä myöntää, että vauvan kanssa oleminen on todella raskasta. Joillekin se ehkä on tosi kevyttä ja "piece of cake", mutta itselleni rakkaan esikoisen syntymä oli isolta osalta tosi kamalaa (vaikea synnytys, hidas synnytyksestä toipuminen, tukiverkkojen puute, miehen totaalinen kyvyttömyys ymmärtää vaikeaa tilannettani, itkuinen vatsavaivainen vauva, uniongelmat minulla ja vauvalla, taloudellinen ahdinko, masentunut mieli ja kyvyttömyys löytää iloa elämästä jne). Selvisin tilanteesta, koska halusin selvitä eikä tilanteeni onneksi ollut niin paha, että olisin miettinyt minun ja lapsen pahoipitelyä, surmaamista tms., mutta minua ärsyttää suunnattomasti se, kun joku jeesustelee, että miten ihmeessä yhden vauvan hoito nyt niin raskasta voi olla. Niin, no ennen ei masennuksesta eikä mistään psyykkisistä vaivoista puhuttukaan, koska ne olivat häpeällisiä ja ne salattiin visusti.
)
