Kun kitinä vie järjen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masennustako?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja mä taas en kestä kun joka toisella äidillä nykyään on "masennusta".
Lapsi itkee, en kestä sitä, olen siis masentunut. Just joo!
Eikä tosiaan ole normaalia haluta satuttaa lasta!
Vai olisko teistä normaalia jos ap:n tilanne olisikin ollut se, että hänen miehensä ei kestä ap:tä ja lasta, ja haluais mäiskiä heitä päin näköä, kun kokoajan kitisevät? Tuskinpa, mutta äiti kyllä selviää kaiketa vetoamalla tuohon masennukseen.
Valitettavasti masentunut ihminen ei pysty iloitsemaan edes silloin kun lapsi on esim hoidossa, ja on sitä ah, niin ihanaa OMAA aikaa, jota ilman kukaan äiti ei enää voi pärjätä.
VOI PYHÄ SYLVI!
 
Hulluna tsemppiä!

Meillä oli täysaikainen vauva, mutta ääntely unissaan oli jotain ihan hirveetä. Kumpikaan meistä vanhemmista ei voinut nukkua vauvan kanssa samassa huoneessa, joten vauva laitettiin heti omaan huoneeseen. Kannattaa kokeilla.

 
Näin se on varmaan tehtävä, että natiainen pistetään nukkumaan sinne toimistohuoneeseen jos ei pian ääntely lakkaa. Viime yö oli onneksi hyvä ja sain nukuttua kaksi kolmen tunnin pätkää, niin olo on kuin uudesti syntyneellä! Vauvahan siis on aivan ihana, enkä koe olevani masentunut vaan pelkästään ajoittain todella väsynyt kun en saa ääntelyn takia nukuttua öisin ja kitinän takia päivisin. Ja väsyneenä olen itkuinen, sen olen huomannut jo aikana ennen vauvaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi pyhä sylvi:
No voivoi...Katsos kun vauvat sattuvat kitisemään, ei sitä kannata ottaa niin raskaasti. Tää on just tätä mitä en tajua. Ensin hommataan pentu ja sitten naristaan kun toinen ei ole hangonkeksi koko ajan. Älä vaan enää lisää penskoja hommaa, kun tiedät että vauvat myös kitisevät. Voisin kysyä että so what? Anna kitistä, jos olet hyvin hoitanut, niin suhtaudu siihen, että se nyt vaan KUULUU asiaan. Eikä ole mitenkään poikkeuksellista. Lakatkaa nyt hyvät eukot valittamasta, jos ei oikeasti ole mitään hätää. Olen työssäni nähnyt niin paljon esim. todella pahasti vammautuneita lapsia ja heidäån vanhempiaan, etten ikinä kehtaisi valittaa vauvan kitinästä.
Mutta (heh)..juu, ota lomaa vauvasta, sulla on niin todella raskasta, ajatella, elää nyt kitisevän vauvan kanssa *silittää päätä*

 
Hei ap!
Luin kirjoituksesi vasta tänään, toivottavasti olet vielä käynyt keskustelua seuraamassa. Tilanteeni on hyvin samankaltainen: vaikea synnytys, paha koliikki, erittäin tempperamenttinen 8,5kk vanha vauva. Lapsen itkiessa tunnen välillä enemmän myötätuntoa itseäni kuin lasta kohtaan. Haluaisitko vaihtaa ajatuksia sähköposteitse? Kaipaisin itse toista aikuista, joka ymmärtää tilanteeni. osoitteeni on nvaisan@web.de
 
Hei älkää muuten välittäkö noista ääliöistä jotka käyvät laukomassa omia ylivertaisia näkemyksiään (pyhä sylvi, näin on! jne.).
Tsemppiä ja jaksamista ap:lle ja muille vanhemmille! Toivottavasti kyseessä on vain vaihe, meillä ainakin 8kk eroahdistus ilmeni jatkuvana kitinänä. Nyt on jo ihan eri tilanne, ja itsekin jaksaa toisella lailla..
 
"Pari päivää on mennyt ihan vaan itkiessä kun on niin pirun väsynyt ja sitten tuntee syyllisyyttä että jos vauva aistii minun kiukkuni ja epätoivoni."
Minulla ei ole ihan näin rankkoja ajatuksia, kuin mee:llä, mutta kaikkeen saan minäkin liitettyä syylliyydentunteen. Järjellä ajatellen omista tunteistaan ja ajatuksistaan ei pitäisi tuntea syyllisyyttä, niin kauan kun ne jäävät tunnetasolle. Joskus kiroilen vauvalle ja jälkeenpäin mietin mikä hirviö itse olen ja olenko pilannut tulevaisuuden huonolla vuorovaikutuksella. Päivät ovat todella pitkiä kaksistaan, mutta minnekään äiti-lapsi -piireihin ei huvita lähteä kuuntelemaan miten komea ääni meidän pojalla on =^)
 
Meillä jatkunut kitinää,huutoa,RAIVOA nyt puolitoista vuotta. En muista YHTÄÄN ns."hyvää" päivää,jolloin poika olisi ollut iloinen. Että nämä tyypit jotka sanovat että vauvat nyt sattuvat kitisemään,mitä sanotte siihen kun huuto jatkunut puolitoista vuotta...silitättekö munkin päätä pliis?
 
Onko tutkittu mistä raivo johtuu? Meillä on vasta 4 kuukautta raivottu ja mietin, että minua ainakin helpottaisi tieto siitä, että kyse on tosiaankin vain vaativasta luonteesta. En vain ihan vielä lähtisi kiikuttamaan lasta lääkäriin, mutta esim. vuoden ikäisenä jo varmasti.
 
Tosiaankin tuossa tilanteessa kuin matsuna:lla on nyt olisin kyllä vienyt lapsen lääkäriin ja varmistanut ettei kyseessä ole esim. maitoallergia tai joku vastaava.
 
Onhan niitä muitakin syitä itkuun kuin allergiat. Itse väänsin poikani juuri kapaloon, kun en raivarilta saanut häntä sylitettyä. Se auttoi tällä kertaa. Toivottavasti isompana ei tarvita pakkopaitaa =)
 
tosi mahtavia tekstejä!!!!!! parempi siis pitää kiukku ja väsymys syvällä sisällä eikä missään tapauksessa purkaa sitä mitenkään!! varmempaa odottaa että esim 1,5v valvomisen ja kitinän jälkeen koko pakka räjähtää!!! koska lapset nyt vaan on semmosia!! ja masennuksesta ei kannata hiiskahtaakkaan koska se on varmaan sitte noloa!!terveen lapsen äitihän ei voi masentua!!!
 
Kuka hyvänsähä voi masentua, mutta ei kaikki väsymys ja voimattomuuden tunne tarvitse diagnoosia. On päivän selvää, että niinä päivinä kun omat voimat on vähissä, mieliala välittyy lapseen ja huuto on kahta kovempaa. Silloin tarvitaan sitä omaa aikaa (puolison, ystävien tai sukulaisten tukea lapsen hoitoon) mistä tuossa aikaisemmin kirjoitettiin. Ilman masennustakin täytyy saada hyvällä omallatunnolla sanoa, että lapsen hoito on välillä raskasta, suorastaan yhtä helvettiä.
 

Yhteistyössä