Kun keskenmeno ei lopu koskaan

Kaipaan vertaistukea, vaikka en todellakaan toivo, että tämä sama olisi käynyt kenellekkään muulle.

Lyhesti: Viikoilla 8+ keskenmenneen raskauden takia olen ollut 12 ultrassa, lääkkeellisessä tyhjennyksessä ja kaavinnassa. Prosessi kestänyt yli 6 kk.

Ja sitten koko juttu:
Toukokuussa huomasin olevani raskaana. Menin varhaisultraan kun luulin olevani viikolla 7+. Kohdussa näkyi vain tyhjän näköinen pussi ja poimutteinen istukka. Sain diaknoosiksi todennäköinen tuulimuna tai osittainen rypäleraskaus. Lääkäri kuitenkin halusi, että tilanne tarkistetaan viikon päästä ja sitten vasta päätetään jatkosta. No, viikon päästä siellä olikin sykkivä sydän ja viikkoja 6+ eikä istukkakaan näyttänyt enää poimuiselta. Haluttiin kuitenkin varmistus, että etenee normaalisti ja kahden viikon päästä taas ultraan. Kaikki hyvin. viikkoja 8+3, sikiö kasvoi normaalisti ja lääkäri onnitteli.

Heinäkuussa viikolla 11+ menimme np-ultraan, jossa todettiin sikiön kuolleen 8+5 ja laitettiin lähete sairaalaan polille. Seuraavana päivänä polilla ultrattiin ja todettiin tilanne, annettiin tyhjennystä varten alku lääkitys ja pyydettiin sairaalaan lääkkeelliseen tyhjennykseen.

Lääkkeellinen tyhjennys meni nopeasti ja kivuttomasti. Jo neljän tunnin jälkeen mut ultrattiin ja todettiin kohtu tyhjentyneeksi. Lähdin iloisena kotiin, kun ajattelin, että tästähän selvittiin helpolla ja kohta saa taas yrittää tulla uudestaan raskaaksi. Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla.

Elokuussa noin 5 viikoa tyhjennyksestä kävin jälkitarkastuksessa, jossa todettiin ,että kohdussa on vielä jotain pientä, joka kyllä tulee kuukautisten myötä pihalle, hcg oli 75, mutta lääkärin mielestä ei ollut syytä lisätutkimuksiin.

Keskenmeno vuoto jatkui kuitenkin tihkutteluna, eikä kunnon kuukautisia tullut. 7 viikkoa tyhjennyksestä kävin terveyskeskuksessa raskaushormoonin määrityksessä ja se oli yhä 50. Sain puhuttua itselleni ajan sairaalan polilta, jossa ultrassa todettiin kohdussa jotain rakkulaista. Sain lähetteen kaavintaan syyskuun alkupuolella.

Kaavintaa ennen ultrattiin ja varmistettiin, että enhän vaan ole kuitenkin tullut uudestaan raskaaksi, no en ollut. Kaavinnan jälkeen oli tyhjäolo ja ajattelin että tämä on nyt sitten vihdoin tässä. Ja höpö höpö.

Kun kuukautisten aika piti jälleen vihdoin koittaa lokakuussa, tipahti alkkareihin 3 cm lihamöykky!! Soitin sairaalaan, että mitä hel... tämä on. No, tuli sitten perään kuukautisetkin, joten pääsin viikon päästä taas tarkistettavaksi. Lääkäri otti kohdusta näytteen ja sanoi, että ultralla kaikki näyttää ihan ok:lta ja hcg oli alle 5. Lihamöykkyä ei kovin hyvin osannut selittää. Eiku uutta yrittämään. No, eilen (marraskuu) tuli sitten tulos sairaalasta: "Näytteessä on vielä jotain istukkaan kuuluvaa, joten varaa aika tarkistukseen". Ensi viikolla siis olen sitten menossa jo 12 kerran ultrattavaksi, raskauden takia, joka loppui jo Juhannuksena.

Onko kukaan koskaan kuullut, että jollakin muulla olisi ollut keskenmeno näin loputon prosessi?
 
:hug: Kohdunulkoisen raskauden keskeytyksessä ja tyhjennyksessä voi välillä mennä pitkään, kun aina ei voida kaapia kaikkea pois ja sitten otetaan metotreksaattipiikkejä ja seurataan raskaushormonin laskua. Valitettavasti siinä ultrassakaan ei aina kaikkea nähdä.

On todella turhauttavaa ja masentavaa elää sitä keskenmenoa pitkään. Onneksi olet kuitenkin päässyt seurantaan. Toivotaan, että se on kohta ohi ja pääset kiertoon ja yrittämään uutta raskautta :hug:
 
Kiitos myötätunnosta.
Ystävälläni oli kohdunulkoinen viikkoa ennen mun keskenmenon huomaamista ja hän on ollut ns. terveiden kirjoissa jo pitkän aikaa. Itsekin tosiaan kuvittelin heinäkuussa, että olen onnekas häneen verrattuna.
 
Itsekään en ole tuollaisesta ennen kuullut. Mutta voin todeta, ettei siinä ultrassa tosiaankaan kaikkea näe. Mulla todettiin ultrassa kohtu tyhjäksi keskenmenon yhteydessä. Kuitenkin seuraavana päivänä alkoi krampata hel...tisti ja ulos tuli sikiö pusseineen. Krampit loppuivat siihen.

Toivottavasti alkaa helpottaa!
 
Jälleen mut julistettiin ultrassa terveeksi. Hyvä niin, mutta vielä ei kuitenkaan uskalla juhlia, kun on niin monta kertaa jo saanut ennenaikaisen iloisen uutisen. Nyt vaan yritetään elää ihan normaalisti... Lääkäri väitti, että kyllä tällaista sattuu muillekin. Ihmettelen vaan, että ei täältä ole sitten löytynyt ketään, joka olisi vastaavasta kuullut.
 
Happihyppy, niinpä. Yleensä täältä löytyy kohtalotovereita. Viime vuonna synnytin kuolleet identtiset kaksoset raskauden puolivälissä, koska toinen vei veret toiselta yhteisen istukan kautta. Sillekin kokemukselle löysin vertaistukea, vaikka ei myöskään tapahdu kuin muutamalle vuodessa. On se kiva, että "lottovoitto" osuu kahdesti samalle :/

Onneksi on sentään tuo kaksivuotias, muuten sais varmaan mua hakea mielenterveyshoitojonosta.
 
Fyysisiä kipujahan tähän ei ole liittynyt kuin pieniä ja satunnaisesti. Ongelmat ovat löytyneet välillä ihan puskista lopputarkastuksissa: raskaushormoonien määrästä, loputtomasta vuotamisesta, poikkeavista havainnoista kohdussa ja sitten tietty toi lihaklimppi lähes 4 kk keskenmenon jälkeen. Fyysisesti olen siis luullut olevani kunnossa jo heinäkuussa. Välillä kyllä vieläkin on jotain outoja tuntemuksia kohdussa, johtuvat kaiketi supisteluista, kun taas kohtu yrittää palautua normaaliksi, kun maanantaina taas pumppasivat sen vettä täyteen |O

Henkisestikin väitän olevani käsittämättömän normaalissa kunnossa. Päälimmäiset olotilat ovat ketutus (olis halunu saada lapset pienellä ikäerolla) ja kyllästyminen (loputon sairaalassa ja lääkärissä ravaaminen ja aina jotain omituista).
 
vierailija
Tämä nyt tulee kysyjälle myöhässä, mutta jos joku muu etsii vertaistukea netistä niin mullakin tuli 10 cm "lihakappale" 2 kk keskenmenon jälkeen. Lääkäri oli sitä mieltä että keksin sen.
 

Yhteistyössä