Kun itse olit pieni ja menit peloissasi vanhempien makuuhuoneeseen, passitettiinko sut aina pois vai saitko jäädä viereen jos halusit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja järkyttynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Meitä oli jyrkästi kielletty menemästä oli tilanne mikä tahansa. Joskus jos näin pahaa unta menin salaa vanhempien makkarin lattialle hetkeksi nukkumaan. Muistikuvat asiasta ovat todella kurjia.

Meillä siis ihan päinvastoin, aina painotan lapsille, että koska tahansa saa tulla jos siltä tuntuu. :) Tulevat aina välillä jos näkevät pahaa unta.

Kauheat vanhemmat sulla ollu :o Mikä ihme tuollaisessa vanhempien käytöksessä voi olla syynä? :( Lapsen laiminlyöntiähän tuo on, ei ihme jos jäänyt kurjat muistot.

No lukaiseppas vaan tän päivän MLL:n sivulta.....Siellä taitaa olla ohjeena, että lapsi talutetaan vaikka 200 kertaa keskellä yötä omaan huoneeseen, että älkää ottako viereen.....näin kasvatetaan täyspäisiä ja pelottomia lapsia. Just :(

 
Saimme mennä aina vanhempien viereen kun halusimme. Tosin viimeisenä tullut mahtu enää pikittain jalkopäähän :)
Tuntui todella mukavalta ja silloin tosiaan elettiin 70-l.

Meillä saa lapset tulla jos siltä tuntuu yöllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isin tyttö:
Huusin vaan isiä ja isi haki. :) En tiedä mitä äiti tykkäs, mutta minä ja isi nukuttiin tyytyväisinä. Kun äiti oli matkoilla sai nukkua isin vieressä koko yön. :)

Ja omatkin siis saa mielensä mukaan nukkua meidän sängyssä vaikka maailman tappiin asti.

Ja siis 80-luvun puolivälissä olen syntynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja järkyttynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Meitä oli jyrkästi kielletty menemästä oli tilanne mikä tahansa. Joskus jos näin pahaa unta menin salaa vanhempien makkarin lattialle hetkeksi nukkumaan. Muistikuvat asiasta ovat todella kurjia.

Meillä siis ihan päinvastoin, aina painotan lapsille, että koska tahansa saa tulla jos siltä tuntuu. :) Tulevat aina välillä jos näkevät pahaa unta.

Kauheat vanhemmat sulla ollu :o Mikä ihme tuollaisessa vanhempien käytöksessä voi olla syynä? :( Lapsen laiminlyöntiähän tuo on, ei ihme jos jäänyt kurjat muistot.

Itseasiassa isä on ihan ok, mutta äiti oli perheen pomo ja kylmä ja kolkko. Meillä ei myöskään halailtu ja äiti oli sitä mieltä, että häntä tulisi teititellä. Todella vanhahtava tyyppi, ja nämä vain sokerina pohjalla, lopputuloksena se, että kun vanhempani erosivat kun oli 18v jäi yhteydenpito äitiini kokonaan. En siis varsinaisesti riidellyt välejä poikki, en vaan enää ole yhteydessä enkä esim ilmottanut uutta numeroa jne. Neljään vuoteen en ole äidistä mitään kuullut ja hyvä niin!!
 
Sai mennä viereen jos pelotti. Meillä isä vaan oli sen verran hassu, että opetti meidät sanomaan ovella, että "isä, puupää tuli" niin sitte pääsi viereen :laugh: Ei se meistä ees ollu outoa mutta näin jälkeenpäin ajateltuna sillä on varmaan ollu monta hulvatonta hetkeä kun lapsi ovella totes, että puupää tuli :D :laugh: :heart: Voi että, siinä oli oikeasti ihana ihminen joka otti huumorin irti kaikesta mahdollisesta. Harmi, ettei meidän lapset kerenny koskaan näkemään pappaansa :(
 
Ei ole tarkkoja muistikuvia, mutta ainakaan isompana en ole nukkunut vanhempieni vieressä. Nukuin siskon kanssa samassa huoneessa ja jos pelotti niin yleensä puhuttiin ja lohdutettiin meidän huoneessa / olkkarissa. Tai no, muistan äitini joskus sanoneen että ollessamme pieniä nukuttiin kaikki samassa huoneessa, mutta kait sitten omissa sängyissämme?

Oma vauvani nukkuu vieressämme, omaan sänkyyn menee kun on siihen valmis. Ja aina voi tulla viereen jos pelottaa :)
 
Mulla ei ollut niin läheistä suhdetta mun äitiin (yh), joten olin aina yksin painajaisteni ja pelkojeni kanssa. Meillä saa lapset nukkua meidän kainalossa halutessaan, ja pienin nukkuukin aina. Vanhempi saa nukuttua omassa sängyssä parhaiten, ja nukkuu niin levottomasti, että parempi ollakin omassa sängyssä. Jos saa jotain kohtauksia yöllä, niin rauhoittuu kun sitä käydään rauhoittamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Alkuperäinen kirjoittaja järkyttynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Meitä oli jyrkästi kielletty menemästä oli tilanne mikä tahansa. Joskus jos näin pahaa unta menin salaa vanhempien makkarin lattialle hetkeksi nukkumaan. Muistikuvat asiasta ovat todella kurjia.

Meillä siis ihan päinvastoin, aina painotan lapsille, että koska tahansa saa tulla jos siltä tuntuu. :) Tulevat aina välillä jos näkevät pahaa unta.

Kauheat vanhemmat sulla ollu :o Mikä ihme tuollaisessa vanhempien käytöksessä voi olla syynä? :( Lapsen laiminlyöntiähän tuo on, ei ihme jos jäänyt kurjat muistot.

Itseasiassa isä on ihan ok, mutta äiti oli perheen pomo ja kylmä ja kolkko. Meillä ei myöskään halailtu ja äiti oli sitä mieltä, että häntä tulisi teititellä. Todella vanhahtava tyyppi, ja nämä vain sokerina pohjalla, lopputuloksena se, että kun vanhempani erosivat kun oli 18v jäi yhteydenpito äitiini kokonaan. En siis varsinaisesti riidellyt välejä poikki, en vaan enää ole yhteydessä enkä esim ilmottanut uutta numeroa jne. Neljään vuoteen en ole äidistä mitään kuullut ja hyvä niin!!

Myötätuntoni sulle. Anteeksi vaan, mutta tosi kylmän kuuloinen äiti :(
 
Yllättävän moni antaa lapsen jäädä yöllä peloissaan makkariin :) Hienoa.

Mutta miten olette toimineet vauvojen kohdalla? Onko nekin "saaneet" nukkua vieressä vai oletteko yrittäneet väenvängällä pinnasänkyyn vaikka huudon kera?
 
Mäkin taisin aika usein mennä väliin kun näin pienenä niin usein painajaisia. Tietääkseni mut kyllä kannettiin omaan sänkyyn kun nukahdin.. Sain kyllä mennä mutta muistan joskus pientä ärtyneisyyttä kun menin usein.:D Sitä en kyllä muista mitä vanhemmat olis asiasta sanonut. Ja eipä ole 70- eikä 80-luvulta vaan jostain tuolta 90-luvun alusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja järkyttynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Meitä oli jyrkästi kielletty menemästä oli tilanne mikä tahansa. Joskus jos näin pahaa unta menin salaa vanhempien makkarin lattialle hetkeksi nukkumaan. Muistikuvat asiasta ovat todella kurjia.

Meillä siis ihan päinvastoin, aina painotan lapsille, että koska tahansa saa tulla jos siltä tuntuu. :) Tulevat aina välillä jos näkevät pahaa unta.

Kauheat vanhemmat sulla ollu :o Mikä ihme tuollaisessa vanhempien käytöksessä voi olla syynä? :( Lapsen laiminlyöntiähän tuo on, ei ihme jos jäänyt kurjat muistot.

Mulla oli aivan sama juttu. Eli kiellettiin ja saatoin sitten palella vanhempien makuhuuoneen lattialla tai ihan pienenä kippurana jälkopäässä. Eli ei tää kovinkaan tavatonta taida olla :laugh:

Omat lapseni saisivat tulla viereen nukkumaan. Hirveetä kun pieni lapsi yksin pelkää :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Yllättävän moni antaa lapsen jäädä yöllä peloissaan makkariin :) Hienoa.

Mutta miten olette toimineet vauvojen kohdalla? Onko nekin "saaneet" nukkua vieressä vai oletteko yrittäneet väenvängällä pinnasänkyyn vaikka huudon kera?

Meillä vauvat on olleet samassa huoneessa pitkään omissa pinnasängyissään. Pinnasänky on ollut yleensä mun vieressä ihan lähituntumassa. Jos uni ei ole tullut vauvalle tai herännyt ja itkeskellyt ja olen itse ollut ihan poikki, niin mies on kannellut ja laittanut sitten rauhoittuneena pinnasänkyyn nukkumaan. Mä en pysty nukkumaan jos on vauva siinä kyljessä kiinni. Ja joo, tiedän ettei ole hyvä tapa opettaa vauvaa kantamiseen ja siitä sanoinkin miehelle, mutta hän päätti näin ja onneksi se on jaksanut kun minä en. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Yllättävän moni antaa lapsen jäädä yöllä peloissaan makkariin :) Hienoa.

Mutta miten olette toimineet vauvojen kohdalla? Onko nekin "saaneet" nukkua vieressä vai oletteko yrittäneet väenvängällä pinnasänkyyn vaikka huudon kera?

Ovat saaneet nukkua vieressä, ja ovat nukkuneetkin vauvoina vieressä melkein koko ajan. Nuorin nukkuu vieläkin 1,5-vuotiaana meidän välissä :heart:
 
Aina sai mennä äidin ja isän viereen jos pelotti. Ja miltä se tuntui, no, turvalliselta ainakin. Ja 80-luvun lapsi olen. En myöskään voisi kääntää omaa lastani pois, jos tulee sanomaan, että äiti mua pelottaa, saanko tulla viereen.
 
Hiivin aina äidin jalkopäähän (vanhemmat nuukui olkarissa L:n muotoisella sohvalla) ja heti tuli häätö jos mut siitä äiti bongas. Niimpä opinkin nukkumaan jalat sillein hassusti koulussa, että nykyäänkin saan mun jalan semmoseen asentoon, että siinä on muilla välillä ihmettelemistä, mutta eipä äippä enää mua huomannut.

Omat muksut saa tulla yöllä viereen jos haluavat, harvemmin siellä nykyään kukaan enää on.
 
menin ja useinkin. ei ajettu pois yleensä.. mutta joskus kyllä ja todella pahamieli aina jäi jos ajettiin. 80-luvulla elettiin :D ja en osaa omasta lapsesta vielä sanoa koska ei tuo ihan vielä siinä iässä ole että olisi edes oma huone =)
 
sain mennä, kunnes ollessani jtn 8 tai 9 v äiti sanoi, että pitäisi oppia pysymään omassa sängyssä... mutta kun möröt pelotti :laugh: totuuden nimissä myönnettäköön, että olihan siellä äidin ja isin välissä muutenkin niin lämmintä ja huoletonta.. :D 80-luvun alussa olen syntynyt
 
niin ja tyttö saa kasvettuaan tulla sänkyymme milloin haluaa, tosin voi tulla kädenvääntöä asiasta kun mies "hiukan" eri mieltä... :/ mutta muistan itse sen pelon, kun oli nähnyt painajaista tai ulkona myrskysi ja kuului outoja ääniä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja järkyttynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Meitä oli jyrkästi kielletty menemästä oli tilanne mikä tahansa. Joskus jos näin pahaa unta menin salaa vanhempien makkarin lattialle hetkeksi nukkumaan. Muistikuvat asiasta ovat todella kurjia.

Meillä siis ihan päinvastoin, aina painotan lapsille, että koska tahansa saa tulla jos siltä tuntuu. :) Tulevat aina välillä jos näkevät pahaa unta.

Kauheat vanhemmat sulla ollu :o Mikä ihme tuollaisessa vanhempien käytöksessä voi olla syynä? :( Lapsen laiminlyöntiähän tuo on, ei ihme jos jäänyt kurjat muistot.

Mulla kans samanlaiset muistot, en vain uskaltanut edes sinne makkarin lattialle vaan menin olohuoneeseen joka oli vanhempien makkarin lähellä. Ainakin kerran äitini tuli mua sinne POTKIMAAN rangaistukseksi siitä, kun en ollut pysynyt omassa huoneessa. Kai niitä kertoja oli useampiakin, en vaan muista. Nykyään ollaan muodollisissa väleissä, lapseni kanssa he viettävät jonkin verran aikaa mutta itse en haluaisi välttämättä olla missään tekemisissä. Isäni on lempeä ihminen, mutta täysin äidin tyrannian lannistama. Äitini on aina kärsinyt mt-ongelmista, sitä itse myöntämättä kuitenkaan...

Meillä pääsee lapsi aina syliin, jos itkee. 9kk ikäiseksi nukkui samassa sängyssä meidän kanssa ja nykyään nukkuu aamulla jonkin aikaa meidän sängyssä. Sitten kun oppii kunnolla liikkumaan ja puhumaan, on aina tervetullut hakemaan lohdutusta vahemmilta, oli yö tai päivä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hömppö:
Sai mennä viereen jos pelotti. Meillä isä vaan oli sen verran hassu, että opetti meidät sanomaan ovella, että "isä, puupää tuli" niin sitte pääsi viereen :laugh: Ei se meistä ees ollu outoa mutta näin jälkeenpäin ajateltuna sillä on varmaan ollu monta hulvatonta hetkeä kun lapsi ovella totes, että puupää tuli :D :laugh: :heart: Voi että, siinä oli oikeasti ihana ihminen joka otti huumorin irti kaikesta mahdollisesta. Harmi, ettei meidän lapset kerenny koskaan näkemään pappaansa :(

Ihana isä :D Todellakin harmi, ettei lapsesi ole pappaansa nähneet.. Olisivat varmasti saaneet kokea monta ihanaa, hauskaa hetkeä..
 
Mä menin kyllä vanhempien sänkyyn ja sain aina jäädä sinne.Nukuin sen verran rauhallisesti jo lapsena,että mahduttiin hyvin kaikki kolme samaan sänkyyn.

Omat lapset on myös tervetulleita meidän sänkyyn jos yöllä pelottaa.Mikäli käyvät levottomina kovasti potkimaan yms niin kannan omaan sänkyyn ja katson,että saavat unesta kiinni rauhassa.
 
Mie sain aina mennä jos pelotti. :) siitäkin huolimatta et oon levoton nukkuja ja kierin ja puhuin unissani paljon. Niin ja mulla on tosi läheiset välit molempiin vanhempiin vieläkin.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä