Kun itse olit pieni ja menit peloissasi vanhempien makuuhuoneeseen, passitettiinko sut aina pois vai saitko jäädä viereen jos halusit?

[vieras]

Kokemuksia?

Miltä tuntui, jos sait jäädä viereen, jos yöllä pelotti?

Entä miltä tuntui, jos aina passitettiin pois?

Ja tää kysymys niille, joita oikeasti pelotti öisin ja jotka menivät yöllä vanhempien makkariin. Ja elettiinkö 70 vai 80 lukua?

Miten itse toimit nykyään lastesi kanssa? Jatkuuko sama malli vai teetkö toisin kuin vanhempasi?

 

[dfdf]

En mennyt öisin vanhempien makuuhuoneeseen, vaan nukuin siskoni kanssa vierekkäisissä sängyissä. Omat lapsetkaan eivät tule makuuhuoneeseemme. Nukkuvat samassa huoneessa.

 

[heidi]

joo,ja loppujen lopuksi isä nukkui yöt minun sängyssä ja minä äitin vieressä.äitillä oli kanssa rauha maassa kun isä oli kova kuorsaaja.omat lapseni saavat tulla myös viereen ja vauvasta asti ovat nukkuneet puoli yötä meidän sängyssä.mutta miestä ei ole vielä häädetty eri huoneeseen !

 

[bibedibuu]

Nukuin aika pitkään samassa huoneessa äitini kanssa. Myöhemmin kun minulla oli oma huone ja jos pelotti, niin raahasin patjan veljen huoneeseen

 

[vv]

Sain mennä viereen ja niin saa lapsenikin tulla minun viereeni yöllä.

 

[una]

harvoin menin mutta jos menin sain olla.
meillä harvoin tulee (jos koskaan) saavat olla jos haluavat mutta yleensä ovat vain hetken (rauhoittuvat) jonka jälkeen takaisin omaan petiin.

 

[vieras]

Sain mennä jalkopäähän nukkumaan. Omat lapset saa tulla viereen jos pelottaa.

 

[vieras]

Sain mennä jalkopäähän nukkumaan. Omat lapset saa tulla viereen jos pelottaa.

 

[juuh]

Meitä oli jyrkästi kielletty menemästä oli tilanne mikä tahansa. Joskus jos näin pahaa unta menin salaa vanhempien makkarin lattialle hetkeksi nukkumaan. Muistikuvat asiasta ovat todella kurjia.

Meillä siis ihan päinvastoin, aina painotan lapsille, että koska tahansa saa tulla jos siltä tuntuu. Tulevat aina välillä jos näkevät pahaa unta.

 

[miä]

kun olin 3v omassa huoneessa niin joka yö pelotti ja joka yö menin viereen ja sain sinne jäädä, mikä oli ihanaa. Pelotti aina se käytävän meneminenkin sinne viereen. Aloin sitten saada tarroja aina kun olin koko yön omassa sängyssä ja se tehos oikein hyvin. Muistan aina kun oikein mietin yöllä kun pelotti (tai oon myöhemmin miettiny että tais ennemmin olla vaan tapa) että jos jään sänkyyn niin minkä niistä tarroista aamulla sit otan (kun näin kaikki etukäteen). Ja hyvin toimi. Sitten tosin halusin kuitenkin samaan huoneeseen veljen kanssa kuitenkin myöhemmin.

 

[vieras]

En saanut mennä vanhempien viereen, pois häädettiin. Pelkäsin sitten yksinäni huoneessani. Pahaltahan se tuntui, mutta mulla ei ole vanhempiini kovinkaan läheiset välit. Ollessani lapsi äiti ei esim. koskaan halannut mua, tai kehunut.

Omat lapset on saaneet tulla viereen, esim. ollessaan kipeitä tai jos ovat yöllä juosseet meidän makkariin ja sanoneet, että pelottaa. Mä myös halailen ja suukottelen lapsiani paljon ja kerron rakastavani heitä.

Niin ja 70-luvun alussa olen syntynyt.

 

[tt]

En päässyt viereen koskaan, ja kieltämättä jäänyt mieleen. Tuli hylätty tunne. Selityksenä oli se, ettei sinne mahdu, ja että lapset nukkuu omassa sängyssä niinkuin aikuiset. Sitten tepastelin takaisin omaan sänkyyn pelkäämään... No, opinpa olemaan itsekseni. Vanhemmistani en pidä aikuisena(kaan), ovat aika kylmiä ihmisiä.

Elettiin 70-l loppua ja 80-l alkua.

Oma lapsi ei halua viereen nukkumaan, ottaisin toki, jos pientä pelottaisi (3v).

 

[meah]

Sain mennä, ja sain jäädä.
Samoin on meillä nyt.

Tosin aika pienestä asti nukuttiin siskon kanssa vierekkäin.
Meillä oli kyllä omatkin sängyt, mutta en muista mistä asti meillä vaan tuli tavaksi könytä samaan sänkyyn.
Ei siitä sitten tullut tarvetta enää lähteä vanhempien väliin, kun oli se unikaveri :heart:

 

[tytsi-89]

Mä en koskaan halunnut nukkua vanhempieni vieressä, nukun paremmin yksin. Veljeni hiipi lapsena usein öisin vanhempien viereen, kun häntä pelotti. Ai niin, tein poikkeuksen 17-vuotiaana Veljeni ei ollut kotona ja huoneessani oli iso karvainen hämähäkki enkä uskaltanut tappaa sitä. :x Pelkäsin niin paljon, että menin keskellä yötä vanhempieni väliin nukkumaan, oli muuten ahdasta! :snotty:

 

[miä]

vielä jatkan että jahka tuo oma kasvaa niin saa todellakin tulla viereen jos pelottaa, en usko että on oikea tapa opettaa kieltämällä tulemasta. Näin meillä.

 

[Jessiinah]

En mennyt vanhempien huoneeseen vaan menin jonkun sisaruksen viereen nukkumaan

 

[Harhaanjohtaja]

sain mennä viereen, ja meninkin. Ja meillä saa lapsi tulla viereen jos tulee..Tosin eipä oo tullu piiiiitkään aikaan..Ja vauvahan meillä nukkuu vieressä joka yö

Ja oli 80-lukua tuo oma pikkulapsi-aika

 

[järkyttynyt]

Meitä oli jyrkästi kielletty menemästä oli tilanne mikä tahansa. Joskus jos näin pahaa unta menin salaa vanhempien makkarin lattialle hetkeksi nukkumaan. Muistikuvat asiasta ovat todella kurjia.

Meillä siis ihan päinvastoin, aina painotan lapsille, että koska tahansa saa tulla jos siltä tuntuu. Tulevat aina välillä jos näkevät pahaa unta.

Kauheat vanhemmat sulla ollu Mikä ihme tuollaisessa vanhempien käytöksessä voi olla syynä? Lapsen laiminlyöntiähän tuo on, ei ihme jos jäänyt kurjat muistot.

 

[Isin tyttö]

Huusin vaan isiä ja isi haki. En tiedä mitä äiti tykkäs, mutta minä ja isi nukuttiin tyytyväisinä. Kun äiti oli matkoilla sai nukkua isin vieressä koko yön.

Ja omatkin siis saa mielensä mukaan nukkua meidän sängyssä vaikka maailman tappiin asti.

 

[jep]

Sain mennä viereen ja niin saa lapsenikin tulla minun viereeni yöllä on vastaus, lapsuus 70-luvulla. Jos olimme kovin useasti tunkemassa vanhempien viereen, niin muistan, että siitä sanottiin, että jos vaan sattuu heräämään, niin pitää pysyä omassa sängyssä, jos oikeasti pelotti, niin aina sai mennä. Ja koska muistan edelleen, miltä se painajaisunen jälkeinen pelko lapsena tuntui, niin ei tulis mieleenkään kieltää lasta tulemasta viereen, kun pelottaa.

 

[mii]

En saanut mennä vanhempien viereen, pois häädettiin. Pelkäsin sitten yksinäni huoneessani. Pahaltahan se tuntui, mutta mulla ei ole vanhempiini kovinkaan läheiset välit. Ollessani lapsi äiti ei esim. koskaan halannut mua, tai kehunut.

Omat lapset on saaneet tulla viereen, esim. ollessaan kipeitä tai jos ovat yöllä juosseet meidän makkariin ja sanoneet, että pelottaa. Mä myös halailen ja suukottelen lapsiani paljon ja kerron rakastavani heitä.

Niin ja 70-luvun alussa olen syntynyt.

Peesi kaikelle muulle paitsi sille, että olen 80-luvun alussa syntynyt =)

 

[vieras]

Sain mennä ja sain jäädä viereen. Koskaan ei ajettu pois. Muistan jo sen ihanan turvallisuuden tunteen, ku astuin vanhempien makuuhuoneen ovesta sisään. Kun jo matka sinne pelotti. Sit oli ihanaa nukahtaa siihen. Muistokuvat on tosi hyviä ja tuntui aina tosi turvalliselta. Äiti sanoi aina, että tule tänne viereen, ei tarvi pelätä.

 

[Pesky Pixie]

Sain mennä viereen nukkumaan. Vietin siellä paljon aikaa, mua varten oli kokoontaitettava sänky vanhempien huoneessa...

 

[kalamama]

Menin 8-v asti melkein joka yö viereen vaikka ei olisi pelottanutkaan.. Kunnes äiti sai lapsipsykiatrilta luvan lahjoa lasta.. Minä sain tähtiloistebarbin ja lopetin saman tien vieraan kömpimisen. Ei jäänyt traumoja Tämä siis 80-luvulla.

Niin saa tulla poika viereen jos haluaa, ei ole tosin itse tullut kuin kerran. Itse olen hakenut pojan viereen useastikin että rauhoittuisi pahoista unista.

 

[hyytikyppynen]

Aina pääsin äitin ja isän väliin ko siltä tuntu. Yleensä kyllä nukuin isän kainalossa koska siellä oli lämmin 80-luvun alussa oli tämä.. Ja heti tuli uni ja oli turvallinen olo ko pääsi vanhempien viereen. Mut mulle tais vaan jäähä kammo siitä yksin nukkumisesta, koska tilanpuutteen takia nukuin monta vuotta muutenki niitten vieressä. Sitte ko sain oman huoneen aloin kuljeskella niitten viereen nukkumaan.