Kun isi rähisee lapsille liikaa ja haukkuu äitiä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
- - - Tätä on jatkunut niin pitkään että neljävuotias välttelee isin kanssa oloa. - - - Parhaassa tapauksessa melkein kokonaisen päivän pärjää kivasti.

Nämä oli musta ne kaikkein hälyttävimmät seikat. Että aikuinen hillitsee peräti melkein kokonaisen päivän itsensä. Ja että lapsi välttelee isiä :(

Mutta ei tuo äipän klo 9:53 viestikään hyvältä kuulosta, sinnekin tekisi mieli lähettää apua arjen jaksamiseen jos sen voisi ajatuksen voimalla tehä, josko se helpottaisi.

sun mielestä tuon äipän teksti oli kauheeta. mutta jaksatko ite todella väsyneenä hymyillä ja sanoa lapsille samasta asiasta tuhat kertaa normaalilla puheäänellä?

En ehkä tuhatta mut noin 17 peräkkäistä kertaa riittää meillä. Selkeä ja auktoritäärinen ääni on avuksi. Ja varmasti EN KIROILE lapsille tai lasten kuullen. Itse sain kokea sitä riittävästi omassa lapsuudessani ja muistan miltä se tuntui :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras vastaa:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
- - - Tätä on jatkunut niin pitkään että neljävuotias välttelee isin kanssa oloa. - - - Parhaassa tapauksessa melkein kokonaisen päivän pärjää kivasti.

Nämä oli musta ne kaikkein hälyttävimmät seikat. Että aikuinen hillitsee peräti melkein kokonaisen päivän itsensä. Ja että lapsi välttelee isiä :(

Mutta ei tuo äipän klo 9:53 viestikään hyvältä kuulosta, sinnekin tekisi mieli lähettää apua arjen jaksamiseen jos sen voisi ajatuksen voimalla tehä, josko se helpottaisi.

sun mielestä tuon äipän teksti oli kauheeta. mutta jaksatko ite todella väsyneenä hymyillä ja sanoa lapsille samasta asiasta tuhat kertaa normaalilla puheäänellä?

En ehkä tuhatta mut noin 17 peräkkäistä kertaa riittää meillä. Selkeä ja auktoritäärinen ääni on avuksi. Ja varmasti EN KIROILE lapsille tai lasten kuullen. Itse sain kokea sitä riittävästi omassa lapsuudessani ja muistan miltä se tuntui :(

no kiroilusta en kyllä mitään sanonutkaan.... mutta kyllä , mulla on päässyt suutuksissani muutama ärräpää suusta....
 
En suosittele minnekään ensi- ja turvakotiin menoa. Siellä käynnin loppuseuraukset ovat nimittäin kuin lottoarvonnan tulokset, eivoida luvata tai taata mitään, vaan voi käydä huonostikin..
Voi olla siis, ett tuvakotiin hakeutumisen myötä pyörähtää niin isot pyörät ettei tottakaan ..

Teillä käy perhetyöntekijä?
Voisitkö pyytää että tämä juttelisi miehelle siitä, miten lasten kanssa ollaan ja mitä voidaan vaatia joltain 2 vuotiaalta??!!
Ihan kertomusta vaan lapsen ikätasoisesta toiminnasta.

Jos sulla olisi paikka, minne mennä vaikkapa viikonlopuksi lasten kanssa? EIkö ketään kaveria tai sukulaista missään päin suomea?? Olet viikonlopun poissa. Laitat kirjeen miehelle, miksi olette poissa, mitä odotat ja toivot mieheltä. Miten lapset reagoivat isäänsä.

En kyllä antaisi tommosen isän edes koskea lapsiini. Sanoisin, että älä puutu tähän. En antaisi lupaa komentaa enkä käskeä yhtään mitään, en mitään, ennenkuin mies osaisi kohdella lapsia ihan kunnolla.
Sanoisin, että olet kuunteluoppilaana. Mihinkään et puutu. Mitään et sano. Seuraa ja ota opiksesi ja ole hiljaa.
 
Mikään konkreettinen neuvo, mene ja ota asioista selvää ja selvitä tilanne, ei näillä palstoilla käy. Kaikki haluaa päästäpälkähastä nössöttämällä keskenään ja paapomalla ja taputtamalla päähän. Saadaan oikeutusta omalle huonolle käytökselle perheessä. Ja tilanteet jatkuu, jatkuu, jatkuu...Ja pennut jää jalkoihin ja mamit nynnyilee.
 
Olen ottanut asian puheeksi silloin kun ollaan rauhassa ja hyvällä tuulella lasten ollessa jo nukkumassa. Stressin sanoo syyksi.
Olen räyhännyt asiasta, uhkaillut erilleenmuutolla tai erillisillä makuuhuoneilla meille, kieltänyt tulemasta pois työhuoneesta ellei ole mitään positiivista sanottavaa kenellekään.

Mies tietää että nelivuotias pelkää, eikä ole iloinen tilanteesta. Kuulemma häpeää käytöstään, muttei voi sille mitään ettei jaksa, vaan ärsyyntyy jo ihan siitä että lapset ovat näkyvillä.

Joululomalla mies piti töistä kaksi viikkoa vapaata. Muutaman päivän oltuaan kotona alkoi sujua, ja mies lähti jopa meidän kanssamme pihalle kävelemään tai leikkimään. Silloin lapset saattoivat halata spontaanisti ja pyysivät isiäkin mukaan leikkeihin, ja tämähän tuli. Arkea mies ei sitten kestä.
 
Minä olen itse perheestä missä isä ilmaisi tunteensa huutamalla,äidille ei kyllä huutanut. Muksut sai aina osansa,mitä vanhemmiksi tultiin sitä ikävämmäksi haukkuminen ja huutaminen muuttui ja sitä tapahtui äidin seläntakana. 15 vuotiaan tytön oli mukava kuulla miten läski ja ruma hän on.. jos joku vähänkin kiristi isän pinnaa niin heti meni huudoksi ja sit oppi varomaan,ei olla isän kanssa kunnon väleissä vieläkään. Mietityttää vieä omia lapsia sinne hoitoon.

Mä olen päättänyt,että jos mun mies rupeisi huutamaan mulle tai lapsille nimittelemään päivittäin niin lähtisin vetämään aika äkkiä,pieni lapsi traumatisoituu tuollaisesta loppuelämäkseen. Pelossa ei ole kenenkään hyvä elää..
 

Yhteistyössä