Kun isi rähisee lapsille liikaa ja haukkuu äitiä

[vieras]

Kun minä olen lasten kanssa päivät kotona, ei minun tarvitse huutaa heille juurikaan, vaan juttelemalla saan heidät tottelemaan.
Kun isi tulee kotiin, muuttuu ääni kellossa. Sanoo lapsille heippa, muttei edes hymyile (ei kuulemma jaksa tai sitten ei kuulu niihin ihmisiin jotka hymyilee kaikille), ja lähes poikkeuksetta kaikki mitä lapsille sanoo, on käskyjä tai komentoja jotka ensin sanotaan ja noin sekunnin kuluttua karjaistaan sama "ETKÖ SÄ NYT KUULLUT MÄ SANOIN ETTÄ MENE PESEMÄÄN NE KÄDET!!"

Kun minä puutun tilanteeseen ja vetoan siihen ettei mies voi vaatia 2-3vuotiaalta sellaista mihin itsekään ei pysty, ja että minäkin joudun monta kertaa muistuttamaan vaikka tiskikoneen tyhjentämisestä ennen kuin mitään tapahtuu, mies hermostuu ja huutaa minulle että "Nyt vittu hiljaa siinä!"
Ja minä siirrän sänkymme erilleen kun mies kutsuu minua vituksi. Pidän palopuheita siitä että jokaista negatiivista kommenttia kohden pitää olla vähintään yksi positiivinen kommentti, mutta sitten homma menee näin: "ETKÖ SÄ NYT KUULLUT MÄ SANOIN ETTÄ MENE PESEMÄÄN NE KÄDET!!" (lapsi kompuroi äkkiä vessaan ettei isi raahaa jäähylle) "Mikä helvetti siinä on kun ei voi uskoa, seiniin tulee hirveät tahrat jos te ette pese niitä käsiänne.. noni, vihdoinkin, olipa se vaikeeta. Hyvä."

Ja tuo lopussa oleva ärähdetty "hyvä" kuulemma kuittaa huudot ja muut mitä on sanonut. Minulla on hirmuinen homma joka ikinen päivä jutella lapsille mukavia ja korostaa että heissä on hyviä puolia, he ovat taitavia ja ihania, ja että rakastan heitä valtavasti juuri tuollaisina.
Ja kyllä, kaksivuotiaamme sanavarastoon kuuluu helvetti. Valitettavasti.
Olen jutellut perhetyöntekijälle mutta apua ei olla saatu. Viikonloput vietämme joko erillään (mies tekee koulutehtäviä sivussa ja minä hoidan kodin ja lapset) tai sitten kyläilemme mahdollisimman paljon sukulaisilla tai kutsumme meille väkeä. Muiden läsnäollessa mies ei kiroile eikä hauku ketään. Lapsillekin sanoo kahdesti että mene pesemään kädet ja sitten taluttaa ihan rauhassa pesemään kädet.

Tätä on jatkunut niin pitkään että neljävuotias välttelee isin kanssa oloa. Ja minä olen monta kertaa uhannut miestä erilleenmuutolla ja että voisi tulla meidän luoksemme aina kun pinna kestää kiroilematta. Aina lupaa kovasti yrittää ja vetoaa koulu- ja työstressiin ja univelkoihin. Parhaassa tapauksessa melkein kokonaisen päivän pärjää kivasti.
Mitä tuolle voi tehdä?

 

[vieras]

Ukko pihalle vähäksi aikaa, jos ei kerran muuten usko.

 

[Karuski]

varmasti on pinna kireällä, kun on koulut ja kaikki muu..mutta aina ensin on koti ja siellä perhe..ja rakkaus lapsiin..

Luulisi, että neuvolassa tehtäisiin asialle jotain, jos itsekin huomaat,että lapsesi välttelee isän kanssa olemista harmillista..

Mitä jos menisit lasten kanssa muutamaksi päiväksi ihan pois kotoa? Vanhemmillesi? Tai voisitko olla jollain kaverilla lasten kanssa hetken?

JOS meillä on alkanut olemaan liian kireä tunnelma, niin mäkin olen liidellyt kavereilla..yleensä jossain..ja kun ollaan kotiuduttu..yleensä vähän myöhempään illalla, ni isäntä tule ejo ovella vastaan ja sillä näkee naamasta,että se on isona kysymysmerkkinä? Ja sit se auttaa neidin vaatteiden kanssa ja halaa ja rutistaa neitiä..

 

[punatukkainen]

Ei se uhkailu erolla auta tilannetta. Eikä toista ihmistä voi väkisin muuttaa. Se pitää lähteä isästä itsestään. Hyvin isä osaa pitää vieraitten aikana kulissit yllä ihan niinkuin mun exä aikanaan.

 

[Karuski]

JA JOS tälläinen paikka löytyisi, niin ÄLÄ tee siitä numeroa..ÄLÄ mainitse asiaa lapsille ennakkoon..ÄLÄKÄ miehellesi..vasta samana päivänä pakkaa vaatteita kassiin..ILMAN SUUREMPAA NUMEROA..laitat kassin autoon ja puet lapset ja lähdet ilman draamaa..miehesi saa luvan luulla,että menette vaan pyörähtämään jossain..Odota rauhassa, kaivataanko teitä missään vaiheessa..JA KUN SE PUHELU TULEE, niin sanot vaan nätisti,että et jaksa..

 

[Karuski]

meilläkin tää touhu menee välillä nalkuttamiseksi,kun aina saa sanoa samoista asioista..mutta minkäs teet..jotta iltarituaalit saadaan tehtyä, joutuu isäntäkin auttamaan..ja aina jokaikinen ilta mä joudun sanomaan,että nyt vaihtoehtona on tämä tai tämä..JA TOIMINTAA HETI..

 

[punatukkainen]

JA JOS tälläinen paikka löytyisi, niin ÄLÄ tee siitä numeroa..ÄLÄ mainitse asiaa lapsille ennakkoon..ÄLÄKÄ miehellesi..vasta samana päivänä pakkaa vaatteita kassiin..ILMAN SUUREMPAA NUMEROA..laitat kassin autoon ja puet lapset ja lähdet ilman draamaa..miehesi saa luvan luulla,että menette vaan pyörähtämään jossain..Odota rauhassa, kaivataanko teitä missään vaiheessa..JA KUN SE PUHELU TULEE, niin sanot vaan nätisti,että et jaksa..

Näin minäkin toimisin. Ja näin pääsette asiassa eteenpäin, kun konkreettisesti näytät isälle, etkä vain uhkaile.

 

[Karuski]

mua ei ainakaan kannata uhkailla..mulla nousee pässinsarvet vaan ylemmäs..siksi sanaton tehoaa ilman draamaa parhaiten..

 

[ap]

Minulla ei ole autoa eikä sukulaisia joiden luo mennä. Miehellä on suuri suku joka asuu lähellä, kävisi niin paljon helpommin jos mies lähtisi muutamaksi päiväksi. Ei vaan suostu, vaikka etukäteen olisi sovittu vaikka vanhempiensa kanssa että löytyy sieltä katto pään päälle.

Ja toista ihmistä ei näköjään voi muuttaa. Itse se on tuollaiseksi muuttunut, silloin kun tapasimme ja asuimme kaksin, mies hymyili eikä kiroillut ja kohteli minua hyvin. Elätänköhän turhaan toivoa siitä että mies olisi joskus vielä ennallaan?

 

[Karuski]

kyllä se kuule muuttuu..jos saa vaan kouluhommat pois jaloista..

 

[punatukkainen]

Jaa-a en menis vannomaan tosta muuttumisesta. Toiset on niin huonoja sietämään stressiä ja väsyneenä edes lasten ääniä.
Silloin, kun olette olleet kaksistaan niin silloinhan ei oo tarvinnu stressata mistään ja väsymys on yksi osatekijä. Väsyneenä ihminen on niin kurja tapaus.
Voi harmi, kun ei lähde nukkumaan edes yhdeksi yöksi jonnekkin niin varmasti olisi hetkellisesti kuin eri ihminen. Mä tiedän, että nukkuminen auttaa ainakin vähäsen tossa tilanteessa.

 

[4-kerroksen väkeä]

kurjaa että miehesi purkaa pahanolonsa lapsiin , teidän pitäisi puhua, puhua, ja puhua...

 

[vieras]

Onnistuisiko että sä menisit johonkin ensi- ja turvakotityyppuseen paikkaan lasten kanssa vaikka viikoksi / kahdeksi? Jos kuljetukseen ym saisi apua neuvolan tai lastensuojelun (ennaltaehkäisevänä toimena) kautta. Ja jos tuntuu että teillä on parempi olla ilman isää niin alat kyselemään kaupungilta omaa asuntoa. Sen varmaan saisi nopsaan jos nykysijaintinne on turvakoti

Muuttuminen saattaa tapahtua koulun jälkeen mutta valitettavasti se ei kuulosta todennäköiseltä.

 

[ap takaisin]

Käsittääkseni ensi- ja turvakoteihin ei pääse ellei ole oikeasti ihan akuuttia hätää. Huutaminen ja kiroilu ja haukkuminen ei ole kovin vakavaa verrattuna esim. väkivaltaan.

Olen ehdottanut opiskelijayksiötä jossa mies voisi asua arjen ja hoitaa rauhassa hiljaisuudessa koulujuttunsa ja öisin nukkua ilman häiriöitä, ja sitten viikonlopuiksi tulisi kotiin jos jaksaminen antaa myöten. Kuulemma ei sovi ja että hän nukkuu täällä missä hänen vaimonsakin nukkuu ja sillä selvä. Väittää kovasti että kunhan vajaan puolentoista vuoden päästä valmistuu, vähenee stressi oleellisesti.
Minä taas murehdin sitä että 1,5vuodessa saa pienten lasten itsetunnon aika pahasti lytättyä ja pienen mielen järkkymään. Lapset 0, 2 ja 4.

 

[vieras]

On muutakin väkivaltaa kuin lyöminen Ole kiltti ja soita ainakin ja selitä tilanne, osaavat he ainakin jotain kantaa ottaa ja antaa neuvoja. Lupaisitko?


http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/turvakodit/

Perheväkivallan piirteet voivat olla moninaisia: lyömistä, potkimista, tönimistä, kiusaamista, eristämistä, listamista, seksuaalista väkivaltaa, pilkkaamista, haukkumista, uhkailemista, räyhäämistä, esineiden ja paikkojen rikkomista ja mustasukkaisuutta tai puoliso saattaa käyttää yksin perheen varat.

 

[äippä]

minäkin kiroilen lasten kuullen(siinä tilanteessa kun ne sanat pääsee ei oikein pysty olee sanomatta,jälkikäteen sitten on kauheen huono omatunto), enkä mäkään voi sietää sitä jos pitäisi kymmenen kertaa sanoa lapselle pese kädet. pitäisi riittää kun sanoo mene pesemään kädet. mitään ei tapahdu,mut jos korottaa ääntä ni johan tapahtuu. mua ärsyttää suunnattomasti kun ei voi kuunnella mitään mikä sanotaan normaalilla äänellä(okei vähän kärjistettyä, välillä lapsi toimii ihan itsenäisestikkin niinkuin eilen. totesin sille että nyt tullaan pois kylvystä pestään hampaat ja tullaan iltasadulle,tai satua ei tule. vauva parkaisi ja lähdin sitä imettää,takasin tullessani lapsi oli hakenut pyyhkeen ja pessyt itse hampaat. eli osaa,mutta yleensä ei tee jos vain nätisti sanoo).

mä ymmärrän miestäsi(itse olen tosi väsynyt ja kaikkia stressaavia asioita on tässä tapahtunut),en siis jaksa jankkaa kymmeniä kertoja samasta asiasta. vaikka haluaisinkin olla pitkäpinnaisenpi.

 

[hmm]

On muutakin väkivaltaa kuin lyöminen Ole kiltti ja soita ainakin ja selitä tilanne, osaavat he ainakin jotain kantaa ottaa ja antaa neuvoja. Lupaisitko?


http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/turvakodit/

Perheväkivallan piirteet voivat olla moninaisia: lyömistä, potkimista, tönimistä, kiusaamista, eristämistä, listamista, seksuaalista väkivaltaa, pilkkaamista, haukkumista, uhkailemista, räyhäämistä, esineiden ja paikkojen rikkomista ja mustasukkaisuutta tai puoliso saattaa käyttää yksin perheen varat.

Infoa. Narsistien uhrien tuki.

 

[vieras]

- - - Tätä on jatkunut niin pitkään että neljävuotias välttelee isin kanssa oloa. - - - Parhaassa tapauksessa melkein kokonaisen päivän pärjää kivasti.

Nämä oli musta ne kaikkein hälyttävimmät seikat. Että aikuinen hillitsee peräti melkein kokonaisen päivän itsensä. Ja että lapsi välttelee isiä

Mutta ei tuo äipän klo 9:53 viestikään hyvältä kuulosta, sinnekin tekisi mieli lähettää apua arjen jaksamiseen jos sen voisi ajatuksen voimalla tehä, josko se helpottaisi.

 

[aliisa]

On muutakin väkivaltaa kuin lyöminen Ole kiltti ja soita ainakin ja selitä tilanne, osaavat he ainakin jotain kantaa ottaa ja antaa neuvoja. Lupaisitko?


http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/turvakodit/

Perheväkivallan piirteet voivat olla moninaisia: lyömistä, potkimista, tönimistä, kiusaamista, eristämistä, listamista, seksuaalista väkivaltaa, pilkkaamista, haukkumista, uhkailemista, räyhäämistä, esineiden ja paikkojen rikkomista ja mustasukkaisuutta tai puoliso saattaa käyttää yksin perheen varat.

Infoa. Narsistien uhrien tuki.

Huh. Aina tuo narsistien tuki ry...
Tajua jo, että ei kaikki huutajat ole narsisteja. Meilläkin on ap:n kaltainen mies, ja diagnoosi on masennus ja burn out....

 

[vieras]

Aliisan tavoin, kaikki eivät ole narsisteja vaikka se onkin kaikesta päätellen muotidiagnoosi nyt adhd:n jälkeen.

 

[vivian]

Eikää.. Onko joka paikkaan pakko tunkea tota narsistien uhrien tuki-juttua? Kun ei kaikki jotka huutaa/on lyhytpinnaisia/stressaantuneita/haukkujia ole masentuneita TAI narsisteja!!! Se on joku muotijuttu, kun jokaikinen negatiivinen luonteenpiirre/käytös laitetaan narsismin piikkiin.

Ja sitten asiaan. Osaan kuvitella, että jos itse olisin jatkuvasti stressin alla ja väsynyt, niin pinna olisi kireällä ---> hermot menisi helposti ja varmaan käyttäytyisin vähän samaan malliin. Olisi tärkeää että mies ymmärtäisi että toimii VÄÄRIN, eikä noin kohdella pieniä lapsia eikä vaimoa, jota rakastaa. Miehen pitäisi myös ymmärtää että tällaisia asioita ei voi hoitaa ajattelemalla että "sitten joskus kun stressi vähenee niin..." vaan jotain pitää tehdä NYT, kun tilanne on akuutti. Mies pois kotoa vähäksi aikaa, vaikkapa alkuun viikoksi, jotta näette mitä tapahtuu ja mihin suuntaan tilanne kehittyy. Ja sinun pitää kunnioittaa itseäsi ja lapsiasi sen verran ettet suvaitse tuollaisen käytöksen enää jatkuvan, vaan sille pitää tulla stoppi! Ihan ajatellen sekä lapsiasi että teidän parisuhdettanne.

 

[ompus]

Joku stressi sitä sun miestäs kyllä painaa. Tidän kyllä nuo työelämän, opiskelun ja perheen yhdistämisen paineen, olen minäkin niiden kanssa kamppaillut, mutta kyllä siitä voittajana selviää, jos vaan tahtotila on kova.

Sanot sille miehellesi suoraan, että lapset pelkää sitä. Toivottavasti osaisi tehdä omat johtopäätökset. Ja että joko todellakin menee opiskelijayksiöönsä tai käyttäytyy kotona kunnioittavasti.

 

[Marko NuoriVanha]

Vaikuttaisi siltä että ukollasi on työperäistä stressiä. Pomot kuseksii kintuille taikka alaiset sekoilee, ja sitä olotilaa sitten puretaan siellä mihin se ei kuulu.

Itselläkin tässä takana pienimuotoista työstressiä, jota sitten tyhmänä purin läheisiini.
Onneksi ystävät sekä perhe oli ymmärtäväisiä sekä kärsivällisiä..

 

[kysyn vaan]

- - - Tätä on jatkunut niin pitkään että neljävuotias välttelee isin kanssa oloa. - - - Parhaassa tapauksessa melkein kokonaisen päivän pärjää kivasti.

Nämä oli musta ne kaikkein hälyttävimmät seikat. Että aikuinen hillitsee peräti melkein kokonaisen päivän itsensä. Ja että lapsi välttelee isiä

Mutta ei tuo äipän klo 9:53 viestikään hyvältä kuulosta, sinnekin tekisi mieli lähettää apua arjen jaksamiseen jos sen voisi ajatuksen voimalla tehä, josko se helpottaisi.

sun mielestä tuon äipän teksti oli kauheeta. mutta jaksatko ite todella väsyneenä hymyillä ja sanoa lapsille samasta asiasta tuhat kertaa normaalilla puheäänellä?

 

[Ultramariini]

Millaisissa tilanteissa olet miehellesi palautetta antanut edm. asioista?
Toki mielestäni on syytäkin sitä antaa, mutta siinä vaiheessa kun mies karjahtelee teille, en usko hänen olevan palautteen suhteen vastaanottavaisimillaan.