Kun isi ei kelpaa

Meilläkin on nyt se vaihe että isi ei kelpaa yhtään mihinkään, ei vaipanvaihtoon, pukemiseen, ulkoiluttamiseen eikä varsinkaan yöllä rauhoittelemaan. Keväällä tulee toinen vaavi, niin ois kiva ite vähän levätä, mutta eihän siitä mitään tuu, kun oon ainoo joka kelpaa.
Jos isi yrittää tehdä näitä hommia huuto on hirmuinen ja äidillä sydän ihan sykkyrässä :'( . Tää on kurjaa koko perheelle, kaks itkee ja se kolmas tuntee itsensä epäonnistuneeks. Miten äkkiä teillä on menny tää vaihe ohi? Onks jotain kikkoja tilanteen helpottamiseks?
Kiitos jos jaksat kertoa omista kokemuksista.

 

Eipä tule mieleen kikkoja. Mutta sen voin sanoa, että väliaikaista tuo on. Jossain vaiheessa "hyljeksinnän" kohteeksi voi joutua äitikin. Noita vaiheita tulee ja menee, ei ole vakavaa, vaan täysin normaalia.

Oletteko kokeilleet mitä tapahtuu jos sinä menet ulos ja taapero jää isin kanssa kotiin kaksin? Ymmärtääkö vielä ettei ole muita vaihtoehtoja kuin isi?

 

Kiitos rohkaisusta. Joo, kyllä se tyytyy isiin, jos äitiä ei oikeesti oo saatavilla, ainakin päivällä, yöllä ei jaksa kokeilla. Mutta kai tää tästä helpottaa ... sit joskus .

 

Meillä auttoi se kun isälle ja pojalle on jäänyt enemmän aikaa touhuta kaksistaan. Kaksivuorotyöni takia mies on aika paljon hoitanut poikaa iltaisin ym. Yleensä pojalle kelpaa lohduttajaksi nykyään kumpikin meistä.

 

Meilläkin oli vähän aikaa sitten vaihe, ettei tyttö suostunut edes leikkimään isän kanssa, jos minä olin toisessa huoneessa. Nyt voin sentään olla eri huoneessa jonkin aikaa, ennen kuin tyttö tulee katsomaan. Hassuttelu, kylpy ja saunanlämmitys (pääsee läträämään löylyvettä) isin kanssa on hauskaa, mutta äidin pitää nukuttaa rauhoittaa yöllä, eikä syöminen oikein suju ilman äitiä. Jos lähden ulos, tyttö alkaa huutaa, mutta jos lähden salaa, niin ei mitään ongelmaa, hyvin aika kuluu silloin isän kanssa.

 

\

Meillä auttoi se kun isälle ja pojalle on jäänyt enemmän aikaa touhuta kaksistaan. Kaksivuorotyöni takia mies on aika paljon hoitanut poikaa iltaisin ym. Yleensä pojalle kelpaa lohduttajaksi nykyään kumpikin meistä.

Samoin. Enemmän aikaa kahdestaan ilman että olen näkyvillä.

 

Aikansa kutakin......
Meillä oli (nyt 1v8kk) pojalla tuo kausi ennen joulua... syksystä jouluun se kesti. Aina kun minä lähdin lenkille toinen jäi huutamaan ja oli huutanu niin kauan että nukahti........ :'(
Se oli aika inhottavaa. Mutta se meni todella äkkiä ohi... (äkkiä ja äkkiä, puoli vuotta)

 

Vähän sama juttu, vaikka leikittelyt ja pukemiset ja muut kyllä ihan ok (kaikki hauskat jutut), niin yöaikaan ei auta kuin äiti, ja sama jos joku muu yrittää syöttää niin ei käy. Ruoka maistuu vain äidin lusikasta...

Ei muuten haittaisi, mutta kun illalla menen johonkin ennen kun poika syönyt iltapuuroaan niin tietää että puuro jää syömättä ja sitten yöllä tulee nälkä. Mutta minkäs teet... kai se menee ohi.

 

meillä oli sama juttu kun poika oli n. vuoden ikäinen. Meni ohi kun lähdin opiskelemaan ja mies jäi joksikin aikaa kotiin pojan kanssa.

 

Kiitos vastauksista! Meillä kyllä isukki yrittää olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon, mut kun se on ainoo joka tuo tähän taloon rahaa niin aikaa on sit aika vähän. Nyt oli pari päivää lomalla ja ulkoilutti taaperoa niin alko mennä jo paremmin. Mä puin ja sit "huijattiin" ulos pulkkaan isin kanssa. Mut niinku joku sano niin aikansa kutakin! :flower:

 

Mä joskus "hermostun" ja sanon, että 'ei, nyt äiti ei ota syliin' tms. 'Mene isin luo'... Se on auttanut. Silloin isi kelpaa.

 

\

Mä joskus "hermostun" ja sanon, että 'ei, nyt äiti ei ota syliin' tms. 'Mene isin luo'... Se on auttanut. Silloin isi kelpaa.

meillä tuo ei auta... Mutta kiva oli kuulla että muilla on sama ongelma, eikä vaan meillä.

 

moikka :wave:
meillä on ilmaantunut nyt tuollainen samanlainen vaihe. itse olen päätellyt vain että se on tulosta siitä että olen niin paljon tytön kanssa kahdestaan kun iskä käy töissä.
"hoitokeinona" olen alkanut ihan säännöllisesti ottamaan mammalomaa, jolloin häippäsen kotoa ja tyttö ja iskä jää kahdelleen tekemään jotain kivoja juttuja kotiin. eiköhän se tästä.
muistan kyllä että vanhempi tyttönikin oli kovasti kiinni minussa ja aika pitkään, oli minusta kovin mustis ja olisi yksin halunnut äitinsä kokonaan itselleen. ehkä siinä on vähän myös persoonakin mukana. ollaan edelleen erityisen läheisiä. vanhempi on nyt siis 19v. :hug: :hug: