Kun isä ei kelpaa

Minulla on 1.8v tempperamentikas tyttö, joka kyllä leikkii iskän kanssa päivisin ja ei ole mitään ongelmaa mutta nukuttaminen ja jos yöllä herää niin ei kelpaa kun äiti. Meillä on myös vauva joka 6kk ja nukkuu omassa huoneessa mutta käyn öisin syöttämässä ja esikoinen on niin herkkäuninen että herää siihen kun poistun sängystä, nukkuu nimittäin vielä meidän kanssa samassa huoneessa ja loppuyön meidän välissä. Esikoinen alkaa huutaa heti kun lähden ja saa hirveet raivarit kun iskä raukka yrittää selittää mihin äiti meni ja tyynnytellä lasta ettei vauveli herää siihen sitten. Onko kellään vastaavaa tilannetta ja kuinka päässeet tästä eroon. Pari kertaa kokeiltu että isä menee nukuttamaan ja lapsi huusi niin kauan että oksenti jolloin minulla petti pokka ja menin nukuttamaan. Olinkohan liian lepsu ja annoin periksi vai mikä olisi ratkaisu?

 

Meillä on lähes identtinen tilanne, sillä erolla että meillä vauva vasta masussa tulossa. Poika 1,5v ei anna isin nukuttaa, yöllä kyllä kelpaa isin kainalo. Muuten touhuaa paljon isänsä kanssa. En osaa kyllä sulle mitään neuvoo antaa.. On ajateltu, että nukutaan koko perhe vauvan synnyttyä samassa huoneessa, esikoinen nukkuu vielä paljon meidän vieressä. Hankitaan varmaan normisänky meidän sängyn viereen niin mahdutaan sitten vaikka koko perhe nukkumaan samassa sängyssä. Kai mä nukun sit lasten keskellä ja mies reunalla Ehkä ei kannata ottaa tilanteesta mitään ressiä. Mä ainakin ajattelen, että aika auttaa, enkä ole ajatellut ryhtyä mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin. En usko, että ainakaan isän väkisin nukuttaminen auttaa.

 

Meillä on ollut kausia, ettei isä kelpaa mutta niistä on päästy yli sillä, että on sanottu, että nyt isä nukuttaa ja sillä siisti. Kun lapsella ei kerran ole oikeasti mitään hätää isän kanssa, niin voi opettaa siihen, että äiti ei ole koko ajan palvelemassa. Meilläkin oli toki iltoja ja öitä, että en kestänyt kuunnella huutoa ja menin itse nukuttamaan, mutta sitten tajusin, että jos haluan oikeasti muutosta tilanteeseen, niin ei sitä lapsi ainakaan itse muuta, vaan se on meidän vanhempien tehtävä. Nyt meillä on vuoroyöt isän kanssa, eli joka toinen yö hän nukuttaa ja hoitaa yöheräilyt ja joka toinen yö minä, jos ylipäätään on tarvis. On kyllä helpottanut omaa jaksamista ihan valtavasti ja kun toinen lapsi kohta syntyy niin esikoisen hoitovastuu siirtyy varmaan enemmänkin isälle.

Minusta teillä on vain kaksi vaihtoehtoa; joko jatkatte entiseen malliin tai sitten päätätte ja sovitte, ja selitätte lapselle, että äiti ei voi aina nukuttaa, ja että isä on ihan yhtä hyvä ja ihana ja turvallinen ihminen ja sitten muutaman yönä, vaikka mitä tapahtuisi, isä hoitaa lapsen alusta loppuun asti ja äiti puree hammasta, tunkee tyynyä korville ja on puuttumatta tilanteeseen. En usko, että kahta yötä enempää tarvii tähän käyttää, ei välttämättä edes yhtä.

 

meillä on ollut useita kausia milloin äiti on kivempi ja myös sellaisia milloin isä sopii paremmin joihinkin tehtäviin. Meillä ainakin ohimeneviä ja vaihtelee joten ei vaadi mitään toimia.

 

Meillä 2,5 vuotias poika, nimenomaan äitin poika. Eilen illalla oli kuin sikaa oltais tapettu miedän kylppärissä, kun päätettiin että iskä hoitaa iltapuuhat tänään. On asioita mihin iskä kelpaa, mutta suurimmalta osin ei. Poika jatkuvasti kyselee missä äiti, minne äiti meni, kun iskä esim. on keittiössä hänen kanssaan. Pelkkä vastaus, äiti on olkkarissa saa pojan valuttamaan krokotiilin kyyneleitä.
Työt kutsuvat syksyllä ja toden totta toivon, että tämä äiti äiti äiti loppuisi. Poika on aina ollut minun perään.