Spencer Hastings
Sä et varmasti ymmärrä tätä ollenkaan, mutta tiedätkö, että sun kaltaisten ihmisten lähellä on todella vaikea olla? On todella vaikea yrittää auttaa, kun siihen ei pysty kuin lohduttelemalla, kuuntelemalla ja hokemalla jotain "kaikki muuttuu paremmaksi, ei hätää" -moneen kertaan kuultua ja hoettua klishettä. Yrittää ehdottaa tekemistä ja menemistä, että toisen ajatukset kääntyisi johonkin muuhun, mutta ei. Kun mikään ei kelpaa tai mikään ei ole tarpeeksi. Halutaan apua, mutta kun sitä oikeaa apua ei voi tuollaisessa tilanteessa oleville antaa kuin ammattilaiset, mutta nekään ei kelpaa. Heillekin kiukutellaan kuin 13-vuotiaat bestiksilleen. Vaaditaan hoitosuhteen purkamista, koska he eivät ole hyviä, ja sitten itketään kun ovat valmiita purkamaan hoitosuhteen ja hylätään. Kaverit ei osaa sanoa oikeita asioita tai ehdottaa oikeaan aikaan oikeaa tekemistä. Ja joka käänteessä ollaan tekemässä itselleen jotain ja se on muiden syy, koska kaikki muut ovat hylänneet.Kiva huomata, ettei mulla ole yhtään ystävää, joka olisi tarjonnut auttavaa kättä, kun nyt olisin sellaista tarvinnut. Ei se ois ees vaatinu käytännössä juuri mitään, mutta kun ei niin ei. Elämä on sitten niin helvetin ihanaa välillä ja sitä tuntee itsensä niin kaivatuksi.
Kun ei vaan uskalla enää olla sellaisen ihmisen lähellä, kun pienenä peruspenana on niin riittämätön hänelle ja hänen tarpeilleen vaikka yritetty on. Joko olet kopio eräästä kaveristani tai sitten olet hän. Toivon todella, että löydät itsestäsi sen kulman, johon tarttua ja jonka avulla kavuta ylöspäin. Koska kuten monta tuhatta kertaa sullekin sanottu, niin kukaan ei voi sua auttaa, jos sä et halua auttaa itseäsi. Ja selvästi sitä näiden viestiesi perusteella et vielä halua.