Kun elämä ei tunnu enää hyvältä

[harmauduin]

Mulla on kaksi pientä lasta, jotka on maailman ihanimmat lapset sille päälle sattuessaan, mutta enemmän raivoavat ja niitä saa jatkuvasti olla kieltämässä. Olen ollut heidän kanssaan pari vuotta kotona, ja sinä aikana sairastunut masennukseen (ainakin omasta mielestäni), sekä menettänyt elämäniloni kokonaan. En usko enää rakastavani miestäni, saati sitten itseäni. Kaikki tuntuu kamalan raskaalle, ja haluaisin vain juoda pääni täyteen viinaa, unohtaa kaiken tämän arkisen p.askan ja karata pois koskaan taakseni katsomatta.

Lapsillani olisi varmasti parempi elämä ilman mua, mies löytäisi itselleen iloisemman vaimon ja minä olisin irti näistä kahleista ja paineista.

Sainpas sanottua tämän, melkein ääneen.

 

[Taare]

puhu miehen kanssa ja varaa aika mtt jossa saat puhua aivan ulkopuoliselle. jos vain mahdollista ala hakemaan töitä pääset pois kotoa hengähtämään osaksi päivää :hug:

 

[vieras]

Usko vain, ettei niillä olisi helpompaa ilman sinua. Käy juttelemassa lääkärin kanssa, ainakin saat jonkinlaisen masennuslääkityksen.
Toinen vaihtoehto on se, että kotona oleminen ei sovi sinulle. Mene töihin.
Lapset hoitoon.

 

[harmauduin]

Tiedän, että minun pitäisi lähteä töihin, olen yrittänyt löytää itselleni työpaikkaa jo vajaan puoli vuotta, tuloksetta. Tuntuu etten onnistu elämässäni missään, olen aivan hyödytön olento.

 

[Wc Ankka]

Melkein sanasta sanaan mun fiilikset hetkittäin! Ja mulla on vakava masennus, vaikkakin nykyään olo on ihan hyvä, mutta tuollaisia "laskukausia" tulee vieläkin ja silloin ryvetään kunnolla pohjamudissa. Pahimmillaan oon minäkin katkonut välejä ystäviini, yrittänyt miestä saada jättämään mut ja hommaamaan itelleen uus ym...
Tuo "omasta mielestä" tarkoittaa ilmeisesti sitä ettet oo asiasta koskaan puhunut kenenkään ammatti-ihmisen kanssa? Hae nyt apua, ennen kuin on myöhäistä!

Ja muista; asioiden selvittäminen vaatii voimia mutta se on ainoa keino saada elämä haltuun.
Pakeneminen on helppoa, mutta kun sille tielle lähdet niin pahimmassa tapauksessa vietät koko elämäsi paeten hankalista tilanteista. Niitä kun tulee väistämättä eteen vaikka hetkeksi helpottaisikin kun jättäisi taakseen tämänhetkisen tilanteen.
:hug: :hug: :hug:

 

[Onnsku]

Tiedän, että minun pitäisi lähteä töihin, olen yrittänyt löytää itselleni työpaikkaa jo vajaan puoli vuotta, tuloksetta. Tuntuu etten onnistu elämässäni missään, olen aivan hyödytön olento.

Et ole todellakaan hyödytön, kun olet lastesi kanssa kotona. Se on kuin "laittaisi rahaa pankkiin". Voimia sinull! Toivon, että elämänhalusi palaa ja pystyt taas nauttimaan siitä mitä sinulla on =)

:hug:

 

[vieras]

Yhteiskunta ei arvosta raskasta työtä tekeviä kotiäitejä. Masennustahan se aiheuttaa.

 

[Harmaana nyt]

Musta tuntuu myös välillä siltä, että maailma kaatuu niskaan. Olen palannut työelämään eli hiukan helpottaa, kun ei tarvi enää olla 24/7 kuuntelemassa noiden mukuloiden kitinää.
Musta alkanut jo tuntumaan, etten saa enää mitään noista lapsista. Ärsyttää jo niiden läsnäolokin aika ajoin. Pitikin aikanaan raskautua ja vieläpä kahdesti. Kolmatta ei tule. Pää ei kestä enää yhtään yöheräilyjä, jatkuvaa kitinää, uhmaa, huutoa, kiukuttelua....Täällä kotona.

Ps. Olen muuten töissä sellaisessa paikassa, etten kehtaa edes tunnustaa. Muiden ongelmia kyllä jaksaa vatvoa, mutta omia ei.

 

[Matami-Mutkula]

Sun pitää pyytää apua.

Itekkii jonkiilaisesta masennuksesta olen kärsiny ja siihen apua saanu.

Voit laittaa yytä jos haluat

 

[Möömö]

Mustakin tuntuu välillä ihan samalta. Onneksi tunnetila on ohimenevä. Sun kannattaa hankkia apua itsellesi jos tuo tunne tila on pysyvä. Hyvää apua on myös vertaistuki. Eli toisten pienten lasten äidit. Vain me tiedämme miten joskus on rankkaa ja yksinäistäkin...

Liikkeelle lähteminen, pois samojen seinien sisäpuolelta tehoaa kummasti. Jos et jaksa lähteä ulos tai liikkeelle muiden mammojen sekaan kerhoon/puistoon tai muualle olisi hyvä jos saisit siihen apua. Ulos on lähdettävä joka päivä, vaikka miten masentaa. Usko pois se on yksi tie ulos masennuksesta.

Voimia sulle ja tässä yksi linkki mistä voit katsoa olisiko apua

www.apua.info

 

[kirpsu]

haeppa apua terveyskeskuksesta.täältä et saa kuitenkaan konkreettista apua.

 

[harmauduin]

Musta tuntuu myös välillä siltä, että maailma kaatuu niskaan. Olen palannut työelämään eli hiukan helpottaa, kun ei tarvi enää olla 24/7 kuuntelemassa noiden mukuloiden kitinää.
Musta alkanut jo tuntumaan, etten saa enää mitään noista lapsista. Ärsyttää jo niiden läsnäolokin aika ajoin. Pitikin aikanaan raskautua ja vieläpä kahdesti. Kolmatta ei tule. Pää ei kestä enää yhtään yöheräilyjä, jatkuvaa kitinää, uhmaa, huutoa, kiukuttelua....Täällä kotona.

Ps. Olen muuten töissä sellaisessa paikassa, etten kehtaa edes tunnustaa. Muiden ongelmia kyllä jaksaa vatvoa, mutta omia ei.

Tämän saman olisin voinut kirjoittaa minäkin aloituskappaleiden lisäksi. Mietin miksi, miksi ikinä tein lapsia! Halusin aina äidiksi, ja nyt minusta ei olekaan siihen. Ja naurettavinta asiassa on se, että työskentelen lasten parissa, toisten lapset houkuttelevat tällä hetkellä omia enemmän.

"kiva" kuulla, etten ole ainoa jonka nuppi ei kestä kitinää...tän asian kanssa todella tuntuu olevan niin yksin. Miehelle on vaikea puhua, hän kun on isänä mitä loistavin, jaksaa huonostikin menneen yön jälkeen olla tasapainoinen, turvallinen ja iloinen aikuinen lapsilleen. Tuntuu että katsoo minua alaspäin, kuinka huono äiti olen

 

[Harmaana nyt]

Musta tuntuu myös välillä siltä, että maailma kaatuu niskaan. Olen palannut työelämään eli hiukan helpottaa, kun ei tarvi enää olla 24/7 kuuntelemassa noiden mukuloiden kitinää.
Musta alkanut jo tuntumaan, etten saa enää mitään noista lapsista. Ärsyttää jo niiden läsnäolokin aika ajoin. Pitikin aikanaan raskautua ja vieläpä kahdesti. Kolmatta ei tule. Pää ei kestä enää yhtään yöheräilyjä, jatkuvaa kitinää, uhmaa, huutoa, kiukuttelua....Täällä kotona.

Ps. Olen muuten töissä sellaisessa paikassa, etten kehtaa edes tunnustaa. Muiden ongelmia kyllä jaksaa vatvoa, mutta omia ei.

Tämän saman olisin voinut kirjoittaa minäkin aloituskappaleiden lisäksi. Mietin miksi, miksi ikinä tein lapsia! Halusin aina äidiksi, ja nyt minusta ei olekaan siihen. Ja naurettavinta asiassa on se, että työskentelen lasten parissa, toisten lapset houkuttelevat tällä hetkellä omia enemmän.

"kiva" kuulla, etten ole ainoa jonka nuppi ei kestä kitinää...tän asian kanssa todella tuntuu olevan niin yksin. Miehelle on vaikea puhua, hän kun on isänä mitä loistavin, jaksaa huonostikin menneen yön jälkeen olla tasapainoinen, turvallinen ja iloinen aikuinen lapsilleen. Tuntuu että katsoo minua alaspäin, kuinka huono äiti olen

Samassa veneessä sitten ollaan. En viitsi tosiaan mustana kirjoittaa, kun joku pian tunnistaa minut työn kautta... Joka tapauksessa toivon ja luotan, että löydän vielä sen elämän ilon täällä kotiympyröissäkin. TOisten lasten kanssa jaksaa paremmin vaikka millaisia riiviöitä olisivat, kun tietää ettei ne ole omia ja heistä pääsee aina työpäivän päätteeksi eroon. Jos näin karkeasti sanoo.

Omat on aina omia. Mutta olen siltikin sitä mieltä, että asia on omalla kohdalla hyvällä mallilla, kun pystyn myös kielletyistä tunteista puhumaan ääneen. SItten olis jo vakavampaa, jos mielen sopukoissa vain pyörittelis asiaa ja lopulta tekis jotain kamalaa väsymyksessään....

Välillä kuitenkin väännän hurttiakin huumoria tästä omien tunteideni sekasorrosta. Yritetään jaksaa!!! Kaikesta huolimatta me äiteinä ollaan omille lapsillemme niitä parhaimpia äitejä, vaikka välillä tuntuu aivan muulta.

 

[The titityy]

Tosi tuttu tunne. :hug:

Oletkohan lukenut tuota minun ketjua?
Vielä tuumasin jokunen päivä sitten että haluaisin vaan juoda kun on niin kauhea olo.
Nyt jo helpottanut enkä enää niin sure taakse jäänyttä huonoa suhdetta.
Kaikki muutkin asiat on tässä järjestymässä.
Vielä kun saisin psykologille ajan.

 

[harmauduin]

Tosi tuttu tunne. :hug:

Oletkohan lukenut tuota minun ketjua?
Vielä tuumasin jokunen päivä sitten että haluaisin vaan juoda kun on niin kauhea olo.
Nyt jo helpottanut enkä enää niin sure taakse jäänyttä huonoa suhdetta.
Kaikki muutkin asiat on tässä järjestymässä.
Vielä kun saisin psykologille ajan.

Juu, eilen luin sun ketjua. Sulla kuitenkin kunnon syy, ero miehestä, hieno asia kuitenkin että sulla asiat järjestymässä. Itsestä tuntuu niin tyhmältä valittaa "pienestä", mutta kun hautoo ja hautoo näitä mielessään yksin, niin lumipalloilmiöhän siinä väkisin tulee, ja asia vaan kasvaa ja kasvaa päässä, ja mieli huononee.

Täytynee ottaa itseä sen verran niskasta kiinni, että yrittää puhua jollekin asiasta. Ehkä minä nyt jo uskallan, kun sain kerran täälläkin jo suuni avattua, harmaana tosin...

 

[Rantakoivu]

jos työhönmeno auttaisi, monesti lapset ovat "vihaisempia kotona" ku ei oo niin paljoa tekmistä saisit sinäkin sisältöä elämän, vaikka osa-aikainen tai puolipäiväinen , jolloin lapset pääsisivät päiväkotiin

 

[Harmaana nyt]

Ketjun aloittajalle vielä pakko kertoa, että aivan kuin olisi minun tekstiä ollut taas viimeisin. Eli pienestä asiasta tulee kamala lumipalloilmiö omassa päässä, kun asioita hautoo ja hautoo.

Mä kyllä myönnän senkin, että olen tissutellut omaksi ilokseni aivan liian paljon nykyään. Huono selitys ja tekosyy, mutta oikeestikin se on melkein ainoa keino vähänkään saada itseä rennommaksi illalla. Kun lapset menneet nukkumaan, niin ihana silloin tällöin päivästä välittämättä ottaa se yksi lonkku tai lasi viiniä, joskus jopa kaksikin.

 

[harmauduin]

Ketjun aloittajalle vielä pakko kertoa, että aivan kuin olisi minun tekstiä ollut taas viimeisin. Eli pienestä asiasta tulee kamala lumipalloilmiö omassa päässä, kun asioita hautoo ja hautoo.

Mä kyllä myönnän senkin, että olen tissutellut omaksi ilokseni aivan liian paljon nykyään. Huono selitys ja tekosyy, mutta oikeestikin se on melkein ainoa keino vähänkään saada itseä rennommaksi illalla. Kun lapset menneet nukkumaan, niin ihana silloin tällöin päivästä välittämättä ottaa se yksi lonkku tai lasi viiniä, joskus jopa kaksikin.

Heh Sait minut nauramaan! Tiedätkö itse ihan samaa harrastanut iltaisin, siideri tai kaksi auttaa nukkumaan, ja untahan tässä vetelisi mielellään vaikka päivästä toiseen!

 

[Harmaana nyt]

Ketjun aloittajalle vielä pakko kertoa, että aivan kuin olisi minun tekstiä ollut taas viimeisin. Eli pienestä asiasta tulee kamala lumipalloilmiö omassa päässä, kun asioita hautoo ja hautoo.

Mä kyllä myönnän senkin, että olen tissutellut omaksi ilokseni aivan liian paljon nykyään. Huono selitys ja tekosyy, mutta oikeestikin se on melkein ainoa keino vähänkään saada itseä rennommaksi illalla. Kun lapset menneet nukkumaan, niin ihana silloin tällöin päivästä välittämättä ottaa se yksi lonkku tai lasi viiniä, joskus jopa kaksikin.

Heh Sait minut nauramaan! Tiedätkö itse ihan samaa harrastanut iltaisin, siideri tai kaksi auttaa nukkumaan, ja untahan tässä vetelisi mielellään vaikka päivästä toiseen!

No nyt naurattaa jo muakin TUntuu jo skitsolta, että itsenikö kanssa mä tässä kirjoittelen ja keskustelen. Niin samoja tuntemuksia!!!

 

[harmauduin]

Ketjun aloittajalle vielä pakko kertoa, että aivan kuin olisi minun tekstiä ollut taas viimeisin. Eli pienestä asiasta tulee kamala lumipalloilmiö omassa päässä, kun asioita hautoo ja hautoo.

Mä kyllä myönnän senkin, että olen tissutellut omaksi ilokseni aivan liian paljon nykyään. Huono selitys ja tekosyy, mutta oikeestikin se on melkein ainoa keino vähänkään saada itseä rennommaksi illalla. Kun lapset menneet nukkumaan, niin ihana silloin tällöin päivästä välittämättä ottaa se yksi lonkku tai lasi viiniä, joskus jopa kaksikin.

Heh Sait minut nauramaan! Tiedätkö itse ihan samaa harrastanut iltaisin, siideri tai kaksi auttaa nukkumaan, ja untahan tässä vetelisi mielellään vaikka päivästä toiseen!

No nyt naurattaa jo muakin TUntuu jo skitsolta, että itsenikö kanssa mä tässä kirjoittelen ja keskustelen. Niin samoja tuntemuksia!!!

Tiedätkö meinasin laittaa edelliseen viestiini, et ollaankohan toistemme sivupersoonia, mut poistin sitten !

 

[vieras]

Tämä ketju on pakko nostaa. Mukava kun löytyy kohtalontovereita, noin ajatusmaailmallisesti. Tuttu niin tuttua.