Kun elämästä tulikin painajainen...

[QUOTE="femin";28312852]Kylläpä surettaa tämä aloitus... :/ Jokainen lapsi on arvokas ja jokainen lapsi ansaitsee elämän. Tuntuu kamalalta, että puhut lapsenalusta painajaisena...

Tekoihisi ja päätöksiisi en voi vaikuttaa, mutta kannattaa varautua siihen, ettei miehesi välttämättä hyväksy aborttia ja yhteinen elämänne päättyy. Lapsi on kuitenkin iso asia ja on varmasti miehellesi iso menetys, kun hän pienen haluaisi.[/QUOTE]

Miehellä on tässä aika helppo osa, eikä kaikki miehet osaa asettua naisen asemaan miettimään millaista on olla raskaana, synnyttää ja hoitaa vauvaa. Jokainen lapsi ansaitsee myös syntyä toivottuna ja tulla hoidetuksi hyvin. Enkä sano, etteikö ap hoitaisi lastaan hyvin, mutta vauvat sitoo paljon ja jos ajatus uudesta vauva-ajasta ahdistaa, niin pitääkö sitä sitten väkisin jatkaa raskautta?

Itse en heittäisi omia suunnitelmiani syrjään nyt jos raskaaksi tulisin. En pidä raskaanaolosta enkä ottaisi sitä riskiä, että kolmas lapsi olisikin meillä se vaikein tapaus.

Kaikkea ei tarvitse jaksaa, ei edes raskaaksi tulleen naisen.

 

Kiitos kaikille ihanista vastauksista ja tietenkin saitte kyyneleet valumaan vuolaasti,herkillä kun nyt ollaan.
Välillä mietin,että jospa tällä onkin jokin tarkoitus että meille tulee vielä vauva.
Toiset ei saa lapsia vaikka kuinka yrittävät ja toiset tulee raskaaksi jos pelkästä ajatusesta.
Lapsi on kuitenkin suuri lahja ja miehen kanssa ollaan puhuttu paljon tästä asiasta ja hän tekee kaikkensa että meille tulisi pikkuinen.
On luvannut auttaa niin raskaudessa kun vauvankin hoidossa,ja on tehnytkin niin toisten lasten kohdalla.
Yksi asia mikä mua nyppii nyt jo,minä en saisi etes kaupakassia kantaa että ei tapahdu mitään....on vähän liian huolehtivainen ja paapoo liikaa
Meillä olisi kk päästä lähtö kahdestaan käymään turkissa,mutta mulla on matkahalut mennyt tämän palelun ja väsymyksen myötä ja mies on sitä mieltä että matka ei peruta vaikka sanoin että reissufiilikset ei kovin korkella nyt ole kun oireet on niin voimakkaat.
Ehkä tämä tästä.

Se on ihan sama sinun kannaltasi, jos joku ei saa lapsia vaikka haluaisi. Älä ainakaan tuollaiseen ajatukseen tukeudu.

 

Jotenkin kyllä kuulostaa siltä, että ei se yksi lapsi tuohon enää mikään maailmanloppu aapeelle olisi?

 

Eihän keskeytystä miettiessään tarvitse edes käyttää syynä jotain koliikkipelkoja ym, vaan riittää, ettei yksinkertaisesti HALUA (lisää) jälkeläisiä.
Ei tarvi edes erityisiä suunnitelmia olla, ei vaan halua elämäänsä lasta.

Se lapsi on pikkusen muutakin kuin ensimmäiset pari vuotta.

 

Toinen vaihtoehto olisi voinut olla, että äitisi olisi heitellyt sinua pitkin seiniä tai ollut vähintään katkera siitä, että "pilasit" hyvin alkaneen loppuelämän.

Tiedä näitä sitten, mutta minusta kommenttisi on jotenkin nolo.

Äidilläni oli lehmän hermot...ja tässä ap:n esimerkissäkin tuntuisi olevan semmoinen kohtalaisen, tai tavallisen jaksavaisen oloinen äiti. Varmasti tulee olemaan hänellä monessa kohtaa rankkaa ja voimavarat vähissä, mutta sellaistahan se alku nyt aina on.
Mutta mitä tuon perheen systeemejä lukee niin se lapsi tulee hyvin todennäköisesti olemaan tykätty. Ja niihin elämän muihin ilonaiheisiin kuten ammatilliset juttuihin ja matkusteluun pystyy heittäytymään pikkulapsivaiheen jälkeenkin.

 

Sikäli osaan asettua ap:n asemaan, että meille se neljäs lapsi tosiaan olisi aikamoinen katastrofi. Tiedän, että tämä parisuhde ja oma mielenterveys ei kestäisi enää yhtään vuosikaudet valvovaa lasta, ei yhtään korvakierrepotilasta, ei yhtään enempää. Siksipä minut onkin steriloitu. Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta odotan innolla sitä aikaa että ovat koululaisia, ja että sitä omaa elämää saa taas vähän takaisin. Meidän tapauksessa abortti olisi 95% todennäköisyydellä se ratkaisu, mutta toisaalta mieskään ei missään nimessä olisi valmis meille uutta vauvaa ottamaan...

 

Äidilläni oli lehmän hermot...ja tässä ap:n esimerkissäkin tuntuisi olevan semmoinen kohtalaisen, tai tavallisen jaksavaisen oloinen äiti. Varmasti tulee olemaan hänellä monessa kohtaa rankkaa ja voimavarat vähissä, mutta sellaistahan se alku nyt aina on.
Mutta mitä tuon perheen systeemejä lukee niin se lapsi tulee hyvin todennäköisesti olemaan tykätty. Ja niihin elämän muihin ilonaiheisiin kuten ammatilliset juttuihin ja matkusteluun pystyy heittäytymään pikkulapsivaiheen jälkeenkin.

Paitsi että jos ei nyt halua lasta, ei ole pakko saada lasta.

 

Ja aivan ihanan oloinen mies ja lasten isä tuntuu ap:lla olevan, se on tosi iso juttu tässä tapauksessa!

 

Paitsi että jos ei nyt halua lasta, ei ole pakko saada lasta.

Voihan sitä ajatella niin että tässä ketjussa monet yrittävät saada ap:ta enemmän haluamaan sen lapsen. Eli kerrotaan niitä iloisia puolia, tsempataan siinä.
Se haluamisen määrä kun ei ole aina semmoinen muuttumaton juttu, eli jos tänään en halua, niin se ei tarkoita sitä että se kanta sitten säilyisi aina koko loppuelämän.

 

Semmoistahan elämä on.. Yllätyksiä, muutoksia, uusia suunnitelmia plörinäksi menneiden tilalle...
Mietin aloitusta omalta kannalta ja olisin kyllä aivan yhtä järkyttynyt jos nyt tulisin raskaaksi... ei tod. kuulu enää minun suunnitelmiin.. mutta jos niin kävisi kaikesta huolimatta niin pitäisin lapsen. En vaan kykenisi aborttiin. Ja itsestäni tiedän, että aivan yhtälailla rakastaisin tulevaa lasta kuin jo oleviakin. Ja olisi meidän perheeseen aivan yhtä tervetullut kuin jo tulleetkin olivat. Mutta kaikki suunnitelmat menisivät kyllä uusiksi... Todellakin.

Voimia ap:lle. En pysty aborttiin päätyneitä tuomisemaan eikä minun kuulukaan, mutta pyydän sinua kuitenkin miettimään ennen kuin siihen päädyt. varsinkin kun miehesi niin haluaa lasta jo. Vaikka naisella onkin täysi valta päättää omasta ruumiistaan niin mielestäni miehelläkin pitäisi olla jotain sananvaltaa asiassa. Tai siis kummallakin vanhemmalla, tietenkin.

 

Voihan sitä ajatella niin että tässä ketjussa monet yrittävät saada ap:ta enemmän haluamaan sen lapsen. Eli kerrotaan niitä iloisia puolia, tsempataan siinä.
Se haluamisen määrä kun ei ole aina semmoinen muuttumaton juttu, eli jos tänään en halua, niin se ei tarkoita sitä että se kanta sitten säilyisi aina koko loppuelämän.

Minä en ymmärrä, miksi pitäisi saada ketään haluamaan lasta.

 

Minä en ymmärrä, miksi pitäisi saada ketään haluamaan lasta.

Siksi, kun se lapsi on tulossa jo. Siksi kun ap on jo raskaana. Siksi kun siellä kohdussa on ihan oikea elämä.

 

Minä en ymmärrä, miksi pitäisi saada ketään haluamaan lasta.

En mäkään rupea innostamaan vapaaehtoisesti lapsettomia pareja tai sinkkuja hommaamaan lasta, niitä lapsia kun ei ole edes ollenkaan olemassa, mutta kerran se prosessi on jo lähtenyt liikkeelle (eli siellä kohdussa on jo olemassaoleva ihmisen alku) niin sitä en lähtisi keskeyttämään.
Mutta jatkakaa.

 

Minä en ymmärrä, miksi pitäisi saada ketään haluamaan lasta.

Eihän ketään pidäkään saada haluamaan lasta. Jos on jo vaikka vakaasti päättänyt ettei mun elämään lapsia niin en todellakaan alkaisi sellaiselle mainostamaan, että kuule, tee pari mukulaa, ne on niiiiin ihania. Et arvaakaan! :heart: :heart: Mutta tässä kai ihmiset vastaavat aloittajan aloitukseen ja kertovat erinäkemyksiään asiasta. Onhan täällä joku sanonut että päättyisi 95% varmuudella aborttiin... eikä siinäkään kai kuitenkaan yllytetty tekemään sellaista.

Äh, nämä nyt on niin vaikeita juttuja.. Onneksi (kop kop koputtaa puuta) ei ole (ainakaan vielä) osunut omalle kohdalle....

 

Minä en ymmärrä, miksi pitäisi saada ketään haluamaan lasta.

Niin Etta vaara vastaus aloitukseen on, Etta lapsi kasvaa ja isommista lapsista on apua. Oikea vastaus on, etta lapsella on varmaan koliikki ja sulla menee mielenterveys, kadut paatostasi 18 vuotta ja tee se abortti. OK.

 

Ymmärrän hyvin ap:tä ja tunteita joita käy läpi. Vaikka oletkin tuntematon ihminen, tunsin aitoa ilos lukiessani kommettejasi. Kaikesta päätellen teillä on hyvä ja onnellinen perhetilanne ja uskon, että siellä on lasten hyvä elää. Normaalisti en kannustaisi tekemään mitää plus-miinus-listoja, koska kyseessä on kuitenkin iso ja vakava asia. Mutta nyt kuulostaa siltä että olet avoin kaikille ratkaisuille. Eikä se kuuden vuoden ikäero ole kovin suuri loppupeleissä. Kaikkea hyvää perheellenne, mihin ikinä päädyttekin, ap

 

Phoebsista hehkuu aina jonkunsortin katkeruus, kun ihmiset puhuvat lapsista.

 

Meillä myös lapsiluku täynnä (2 kpl) mutta en silti pystyisi aborttiin, tiedän sen. Vaikka lapsia tulisi 10. Mutta aika epätodennäköistä että hormonikierukka pettäisi, ei ainakaan montaa kertaa... Mies saa mennä sterilisaatioon kun täyttää 30.

 

Ymmärrän sua ap täysin.
Meillä oli lapsiluku täysi, kaikki vauvantarvikkeet juuri pois annettuna ja töihin sovittu paluu. Ja sitten selvisi että olenkin raskaana. Kyllä siinä ensimmäinen viikko meni pienessä shokissa.
Mutta abortti ei meille ollut vaihtoehto. Kyse on kuitenkin meidän kolmannesta lapsesta. Se n.vuosi minkä verran joudun töihinpaluuta siirtämään ei ole loppupeleissä aika eikä mikään, vauvantarvikkeita saa hankittua uusia.
Kuopuskaan ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä, joten ei tässä ruusunpunaiset lasit silmillä kuljeta mutta en aio myöskään nakerrella ranteita auki että kyllä varmasti se vauva on niin hankala, koliikit ja kaikki, töihinkään ei vielä pysty palaamaan jne. Otetaan vastaan se mitä tulee ja sen mukaan mennään.
Ja voin varmuudella sanoa ettemme tule kertaakaan katumaan kolmannen lapsen pitämistä.

 

on adoptiolapsi joka ei myöskään hyväksy adoptiota. jotenkin traumatisoitunut ja haluaa ei-toivotut lapset abortoida eikä näe mitään muuta vaihtoehtoa.

 

Joko olet rauhoittunut? Ihanaahan se vauvan saaminen on.

 

Aborttiin juoksisin niin lujaa etten ehtisi kissaa sanoa.

 

Helpottaa erittäin paljon, kun ei edes pidä aborttia vaihtoehtona! Sen miettiminen tekee elämästä vain helvettiä.

Kun ei ota aborttia vaihtoehtona elämässään, kaikki menee hyvin. Asenteesta kaikki on niin paljon kiinni.

 

Ihan kuin se olisi sulta, Phoebsi, pois jos ap pitäisikin lapsen? Mikä pakkomielle sulla on aborttiin? Mä en tajua, miks pitää olla noin negatiivinen suhtautuminen. Näet vaihtoehtoina vain A) Abortin, B) lapsen synnyttämisen+masennuksen= vauvan heittelyn pitkin seiniä.

Huh huh.

 

Outo mies jos vapaaehtoisesti luopuu 5-paikkaisesta autosta. Neljäs lapsi vaatii lestabussin.