vierailija
Katsokaa, jos ette ole vielä nähneet!Siis voithan hakea töihin tuonne - kaikesta huolimatta?
Katsopa ohjelma, kuinka rehellisesti ihmiset osaavat vastata asiassa, mitä ei monikaan ymmärrä:
"Ei nainen eikä mies. Muunsukupuolisuudestaan kertovat Niina Hartikainen ja Anne Liljeström. Mukana myös psykiatri Veronica Pimenoff. (U)"
Näkyy arenalla.
Aivan mahtavaa, ettei pikkulasten elämää väärennetä enää - tai mistä sen tietää, kuinka vanhemmat sitä yrittävät kamalasti
vierailija
"Ei nainen eikä mies. Muunsukupuolisuudestaan kertovat Niina Hartikainen ja Anne Liljeström. Mukana myös psykiatri Veronica Pimenoff. (U)"
Näkyy arenalla.
Aivan mahtavaa, ettei pikkulasten elämää väärennetä enää - tai mistä sen tietää, kuinka vanhemmat sitä yrittävät kamalasti
- 17724 katselua
vierailija
Aktiivimalli taisi olla minulle viimeinen pisara.
Nyt on päätetty, että en saa elää omassa surkeudessani yksin, jatkuvasti. Pitäisi lähteä pois kotoa nöyryyttämään itseään toimenpiteisiin, joilla ei ole minun kannaltani mitään merkitystä. En tule työllistymään, tämä on selvää. Mitä hyötyä minun kiusaamisestani on kenellekään?
En aio tuohon lähteä. En lähde häpeän takia. En lähde turhuuden takia. En lähde, koska en halua kohdata totuutta.
Katson nyt seuraavaa siirtoani. Jos löydän rohkeutta, on se paras ja helpottavin. Yksi luuseri vähemmän.
Nyt on päätetty, että en saa elää omassa surkeudessani yksin, jatkuvasti. Pitäisi lähteä pois kotoa nöyryyttämään itseään toimenpiteisiin, joilla ei ole minun kannaltani mitään merkitystä. En tule työllistymään, tämä on selvää. Mitä hyötyä minun kiusaamisestani on kenellekään?
En aio tuohon lähteä. En lähde häpeän takia. En lähde turhuuden takia. En lähde, koska en halua kohdata totuutta.
Katson nyt seuraavaa siirtoani. Jos löydän rohkeutta, on se paras ja helpottavin. Yksi luuseri vähemmän.
Sulla on aika paljon vaihtoehtoja. Voit esim hakeutua mtt puolelle ja kertoa siellä masennuksesta ym sellaisesta , ettei sinusta nyt vaan ole tekemään työtä täysipäiväisesti. Ja kun sinun pitää tavata näitä työkkärin ihmisiä niin siellä vaan kerrot saman asian, et ole työkuntoinen ja piste....
Minä esim alotan tässä tulevaisuudessa ihan sillä että teen 4h viikossa "töitä"...
Sama se mitä muut ajattelee sukulaiset ym... Ei se kuulu niille, ei kaikki vaan ole samaan muottiin luotuja. Sinä olet nielaissut sen valheen että perheesi ajattelee sinusta jotain, en tiedä onko se sitten totta, mutta masentunut mieli saa meidät ajattelemaan itsemme nollana ja että muut ihmiset myös näkee meidät sellaisena ... Vaikka se ei ole totta.
Ja mitä väliä vaikka muut ajattelee mitä, sinä et elä heille se ei ole muiden pussista pois. Sinun pitää elää itsesi takia ja itsellesi nyt.
Sinun onnellisuutesi ei ole riippuvainen siitä mitä mieltä muut ovat sinusta, se pitäisi hyväksyä ja nähdä .
Olen läheltä nähnyt kuinka yksi henkilö eli vuosia kuin sellaisessa ylpeyden kuplassa työttömänä 20vuotta. Tämä ihminen keksi milloin mitäkin syitä miksi ei voi tehdä jotain hommaa ja miksi ei voi mennä jonnekin tiettyyn paikkaan... selityksiä oli monia.. kunnes tämä henkilö tajusi että koko elämä oli mennyt näiden selitysten kanssa...
Hänen puolestaan alettiin rukoilla että tulisi sellainen työ mistä ei vaan voi enää kieltäytyä...
Tällä henkilöllä oli tietyt kriteerit ja kaikki mitä hommaa tekisi jos jotain tekee, sen verran oli sentään keksinyt ... Mutta nämä kriteerit oli sellaiset että ajatteli sen olevan mahdotonta että sellainen paikka edes aukeaisi , sellaiselle jolla ei ole työkokemusta eikä ammattia ja samassa iässä kuin sinä...
meni kuukausi eteenpäin, niin työtarjous tuli suoraan kotiin, oppisopimuspaikka ja juuri se ala mitä halusi. Ainut juttu oli että se paikka mistä se tarjous tuli, siihen sisältyi tällä ihmisellä hirveät ennakkoluulot ja asenteet ... Mutta hänen oli jo PAKKO ottaa se vastaan ja nöyrtyä sen verran että kokeilee.
Meni muutama viikko ja tämä henkilö huomasi että oli pirteämpi ja elämäntoivo oli alkanut palata... ennakkoluulot ja asenteet oli karissut pois...
Eikä tässä ole kyse uskovaisesta ihmisestä, mutta uskon että ne rukoukset kuultiin ja nöyrtynyt mieli noteerattiin.
Älä luovuta, kyllä on paljon vaihtoehtoja, älä anna tuon ylpeyden hukuttaa sinua.
vierailija
Moneksi ovat haukkuneet ja useasta asiasta on syytetty, mutta koskaan ei ole kukaan väittänyt, että epäonnistumiseni työmarkkinoilla on liiallisen ylpeyden syytä. Kiitos kuitenkin väitteestä. Se sai absurdiudellaan hymyilemään ensimmäisen kerran päiviin. Tottahan se ei ole, mutta hauskaa kyllä.
Kuten olen tässäkin ketjussa maininnut, niin olen elämäni aikana ottanut vastaan jokaisen tarjotun työn. Useita niitä ei ole ollut, sillä eläkekertymäni on keski-ikäiselle niinkin iso kuin 10€. Se mitä mä en enää tee on itselleni valehtelu. Kaikki tilastot kertovat minun tilanteessani olevien työllistymismahdollisuuksien olevan käytännössä olemattomat riippumatta siitä mitä tekee. Tämän takia en tee mitään itseni eteen, enkä yritä. Jos pääsen välillä jonnekin hanttihommiin tai pariksi vuodeksi siivoamaan vessoja, niin mitä sitten. Mulla kun on muitakin ongelmia. Annan työmarkkinat muille ihmisille, koska heistä on siellä hyötyä. Nyt aktiivimalli ei anna tähän enää mahdollisuutta, joten olen alkanut etsimään lopullista ratkaisua.
Mitä vikaa on vessojen pesussa, ja vielä parin vuoden ajan?
Kaikki työ on arvokasta.
Oletko sä jostain maisterisuvusta kun mitkään duunarihommat ei tuo sulle iloa? Ajatteletko että vain dippainssin elämä on merkityksellistä?
vierailija
Ja muutenkin, elän toisten ihmisten, perheeni ja kavereideni kautta, koska he ovat oikeassa. He haluaisivat ja olettaisivat, että olen töissä, suhteessa, minulla olisi ammatti, lapsia, omaisuutta ja että olisin onnellinen. Nuo ovat kaikki juttuja, joita olisin halunnut itselleni. Ei ole mitään itselle elämistä, jos se tie on pelkkää mutavelliä. Ei ole mitään rohkeata itsenäisyyttä olla erilainen, jos erilaisuus on seurausta epäonnistumisesta, eikä omasta valinnasta.
En minä ainakaan kykene enää katsomaan vanhempiani silmiin, koska tiedän miten paljon olen heidät pettänyt. En myöskään kykene puhumaan kavereilleni, koska kaikki tiedämme mikä on asioiden todellinen tila vaikka emme sitä ääneen sanokaan. Sillä tässähän se ongelma on. Jos minut nähtäisiin tilanteestani huolimatta normaalina, tasavertaisena ihmisenä, niin kaikki voisi olla hyvin. Voisimme keskittyä johonkin muuhun. Näin ei vain ole, eikä tule olemaan. Minä olen se poikkeava ja siksi pysyn poissa näkyvistä.
En minä ainakaan kykene enää katsomaan vanhempiani silmiin, koska tiedän miten paljon olen heidät pettänyt. En myöskään kykene puhumaan kavereilleni, koska kaikki tiedämme mikä on asioiden todellinen tila vaikka emme sitä ääneen sanokaan. Sillä tässähän se ongelma on. Jos minut nähtäisiin tilanteestani huolimatta normaalina, tasavertaisena ihmisenä, niin kaikki voisi olla hyvin. Voisimme keskittyä johonkin muuhun. Näin ei vain ole, eikä tule olemaan. Minä olen se poikkeava ja siksi pysyn poissa näkyvistä.
vierailija
Arvasin, että tähän tartutaan. Hanttihommissa ei ole mitään vikaa. Otan ja olen ottanut hanttihomman vastaan, kun niitä on tarjottu. En vain aio tehdä ylimääräistä työtä niiden eteen, enkä ylimääräistä työtä, jonka tiedän johtavan samoihin hanttihommiin. En myöskään näe näitä töitä sellaisina, joista ihminen hakisi ilonsa elämään. Jos saisin ruohonleikkuusta tai puhelinmyynnistä muutaman satasen enemmän kuin nyt työttömänä ei se toisi elämääni mitään. Ei koska en nauttisi siitä, ei koska se ei olisi mitä haluan tehdä ja ei koska se ei parantaisi elämäni muita osa-alueita.
Ja, kyllä suvussani olen ainut, jolla ei ole vähintään maisterintutkintoa.
Aargh. Sä taidat laittaa ajatuksia muiden päähän, tiedät mitä kaikki ajattelevat?
Et sä ole luuseri, mut tuo sun ajattelutapa myrkyttää sut. Se on sun pahin vihollinen tällä hetkellä.
No mitä sä haluaisit tehdä? Et ole vielä kertonut sitä.
Sitä paitsi ei sun tilanne (naimattomuus, työttömyys) ole pahin asia kun olet perheesi tai kavereittesi kanssa.
Se on se sun "olen taakka kaikille"-ajatus ja kun kaikki näkee sun naamasta sun vaivaantuneisuuden, niin siksi varovat puhumasta sun asioista.
Pistähän huumoriksi. Mä olen kuule sen verran ollut sukukokoontumisissa että kyllä hyvässä hengessä siellä on jotkut heittäneet sinkulle läppää "mites tuo Lyyli, siinä ois kova mimmi muijaksi" ja se sinkku on ollut mukana siinä.
Päästä sun perheesi hiljaisuuden piinasta ja ala puhumaan asioistasi.
Se on se sun "olen taakka kaikille"-ajatus ja kun kaikki näkee sun naamasta sun vaivaantuneisuuden, niin siksi varovat puhumasta sun asioista.
Pistähän huumoriksi. Mä olen kuule sen verran ollut sukukokoontumisissa että kyllä hyvässä hengessä siellä on jotkut heittäneet sinkulle läppää "mites tuo Lyyli, siinä ois kova mimmi muijaksi" ja se sinkku on ollut mukana siinä.
Päästä sun perheesi hiljaisuuden piinasta ja ala puhumaan asioistasi.
vierailija
Tai sitten mä olen jopa joidenkin kanssa tästä keskustellut? Joskus jostain asiasta suoraan, joskus jostain toisesta asiasta kierrellen. Väitän, että mulla on aika hyvä käsitys. Ei täydellinen, mutta tarpeeksi hyvä. Tietenkään kukaan ei täysin suoraan lauo paskaa naamaan, mutta osaavat kyllä ilmaista, että tämä ei ollut se todellisuus mitä minulta odottivat/minulle toivoivat.
Mulle luuserin määritelmä on saavutusten puute ja näistä puutteista johtuvat hylkäämiset ja syrjimiset. Kaikki osu mun kohdalla. Tuo on vielä se yleismaailmallinen määritelmä. Jos se on tässä viime aikoina muuttunut, niin voit varmaan kertoa uuden sertifioidun määritelmän?
vierailija
Miksi?
Osaan vitsailla, puhua small-talkia ja pärjään seurassa - yleensä en vain halua. Ja nää nyt on täysin toissijaisia ja merkityksettömiä juttuja kokonaisuuden kannalta. Sama kuin sortuvan padon kanssa kamppaileva ihminen järjestelisi padon viereisen kukka-asetelman nätiksi ja kuvittelisi, että se jotenkin tekee laaksossa odottavan kylän hautautumisesta veden alle helpommin käsiteltävän jutun. Ei se tee. Kylä hautautuu veteen ja minä palaan yksinäiseen asuntooni huolimatta mitä näissä sivujuonteissa tapahtuu.
Jos sä niin ajattelet olevasi taakka muille, niin tulee mieleen että sukusi arvostaa liikaa saavutuksia.
Mutta voin sanoa että aika mulkeroita ovat jos eivät näe sua ensisijaisesti ihmisenä. Ei kaikki akateemiset suvut ole tuollaisia.
Älä anna heidän odotusten pilata oloasi, jossain duunarisuvussa voisit ajatella rennommin.
Sun suvun ihanteet ei ole ainut totuus.
Mun suvussa on ikisinkkuja, miehen suvussa samoin, mutta ei me kytätä koko ajan että kuinka ne onkaan sinkkuja ja onko niillä uraputki. Koulutusta löytyy laidasta laitaan, peruskoulusta yliopistoon.
Niiden sinkkujen arvostus suvussa menee ihan niiden käyttäytymisen mukaan.
Ja oikeasti, kyllä mä sata kertaa mieluummin olen mennyt sen mukavan sinkkutädin luo kahville kuin joihinkin perheisiin.
Jos sä olet nelikymppinen, niin sulla on 25 vuotta työikää jäljellä. Siinä ehtii opiskella tutkinnon ja hakea töitä. Mutta voithan sä tietty kääriytyä kippuraan kuin siili ja märistä että juna meni jo. Kyllä silleinkin 25 vuotta sujuu.
Viimeksi muokattu:
No mukava kuulla että hymyilytti. Sinä tarvit vaan sen oikean työpaikan, et muuta tai jonkun alun mikä nostaa sinun itsetunnon . Olen oikeasti vierestä seurannut samanlaisen tyypin elämää , eikä tässä ihmisessä ole mitään vikaa ja näitä on useita, ihan minäkin mukaan lukien. Kotona olo masentaa minut aina täysin... Tunnen itseni ja elämäni ihan suoraan sanoen merkityksettömäksi, mutta jo jokin pieni irti otto tästä samasta puurosta piristää kummasti .
Sun pitää päästä irti tuosta että elät sukulaisillesi, Eihän kukaan heistä elä sinullekaan? Ei tee lapsia koska sinä haluat ja oletat niin?
Et ehkä itse näe ylpeyttä, mutta tuo jo on ylpeyttä ettet suostu enää näkemään asioita oikein vaan juuri niin kuin itse haluat ...
Olet ihan varmasti mukava tyyppi, tuo sinun elämän tilanne ja kaikki muut asiat siihen lisäksi on vaan vieneet sut tuohon suohon ettet näe missään mitään järkeä enää.
Ei minuakaan sellainen elämä inspiroi, jossa ei ole mitään tavoitetta tai muutakaan... en voi edes tehdä itsemurhaa kun sekin on petos ja hyvin itsekäs teko sekin.
Toivon todella ettei tämä ole provo...
Harvoin käytän enää voimiani näihin keskusteluihin, mutta jos joku harkitsee itsensä tappamista ja on selvästi niellyt suuren elämän valheen niin todellakin haluan siihen sanoa jotain.
vierailija
Miksi tämä olisi provo?
En ole pitkään aikaan nähnyt mitään tulevaisuutta, enkä kokenut iloa kertaakaan. Olisin voinut kuihtua hiljalleen, rauhassa vaatimattomasti yksin elellen. Välillä olisin auttanut vanhempiani ja tuttaviani, käynyt metsässä kävelemässä. Tämä ei ole hallituksen uudistuksien jälkeen mahdollista.
En lähde nöyryyttämään itseäni. En mene epäonnistumaan jälleen kerran.
Menen mieluummin lopullisesti pois.
vierailija
Olen ylioppilas.
Olen myös keskeyttänyt yliopiston, ammattikorkeakoulun ja ammattikoulun. Opiskelu ei ole minua varten. En pärjää. Eikä siitä olisi tässä iässä ja tilanteessa enää hyötyä, lähinnä olisi valtion rahojen tuhlausta. Työllistymismahdollisuus nousisi ehkä tasolle 0,5%.
No kyllä vaan tiedän että amk-koulutuksen saaneita 50-vuotiaitakin on saaneet vakipaikan ja sitä ennen ovat olleet hyvin sekalaisissa töissä.
Piti vielä kirjottaa, että tietyllä tavalla sä hukkaat elämäsi väärän suvun takia. Jos sun lähipiirissä ei osata nauttia elämästä jos ei oo väitöskirja vähintään työn alla, niin aika typeriä ovat.
Mun yks tuttu on tohtori, tekee jatkuvasti miljoonakauppoja, mutta sielläpä elelee hienossa talossaan yksin, monta avioliittoa käyneenä ja sukulaisetkaan ei kauheasti hengaa hänen kanssaan.
Joku pätkätyöläinen siivooja-Ritu jolla on suku ja ystäviä, voi olla paljon onnellisempi.
Kun ne *@#$! saavutukset ei oo se tärkein.
Hommaa iloisempaa ja rennompaa seuraa. Enkä tarkoita jotain Jamppaa siltojen alta, vaan semmoisia jotka ymmärtävät mikä elämässä on tärkeintä.
Viimeksi muokattu:
Aamen. Jumalalla on aina joku suunnitelma, kunhan sen vaan löytää.