Kun ei tunnu enää miltään....

[miisa]

en edes tiedä mistä aloittaisin. miehen kanssa vaan mikään ei oikein enää toimi. elämme kuin kämppikset. seksiä hyvin hyvin harvoin...
mies rakastaa minua, itse en enää tiedä. tuntuu että olen yhdessä vain koska olemme naimisissa ja koska meillä on lapsi.

olimme jo asumuserossa jokin aika sitten, mutta mies kirjoitti minulle 2 sivua pitkän kirjeen, jossa kertoi kuinka paljon rakastaa ja haluaa tehdä tämän kaiken eteen. mitä tässä voi enää tehdä kun tuntuu että tunteet on kuolleet...
mieheni on hyvin välinpitämätön luonne, ei juurikaan anna haleja ja pusuja lähes koskaan automaattisesti vaan ne tulevat aina minun kauttani...

en haluaisi loukata miestäni koska tiedän että hän kyllä haluaa elää kanssani, mutta en halua myöskään heittää vuosia hukkaan onnettomana

 

[ap]

tarkennan vielä että miehen kirjeen jälkeen siis palasimme yhteen ja nyt tilanne on taas sama miksi viimeksi päädyimme asumuseroon.

 

[nibbler]

tiedän tunteen. meillä oli hetkittäin vähän samanlaista.

noi tilanteet on hankalia koska ei tosiaan tiedä kaikkea.
mutta sinä ite tiiät miten haluaisit elämäs jaktaa ja sinä voit tehä elämälläs mitä haluat. jos olet onneton, tee itsesi onnelliseksi.

 

[ap]

kiitos nibbler vastauksestasi.

Tiedän, että jos mieheni nyt jätän tulen sitä vielä yksinäisinä iltoina katumaan...

kertokaa kokemuksianne, miten itse olette moisesta selvinneet tai oletteko lopulta eronneet ja oliko se loppujen lopuksi hyvä ratkaisu.

kaiken tämän lisäksi meillä on alkamassa vuoden alussa rakentaminen joka ei kyllä helpota tätä ajatusta yhtään

 

[Aaban]

No parisuhteessa, jossa on elänyt jo kauemmin useinkin voi käydä noin, mutta se ei tarkoita sitä etteikö toista rakastaisi edelleenkin ja välittäisi.Se alkuhuuma, rakastuminen on saattanut haihtua, mutta rakkaus, turvallisuus ja kiintymys on ja pysyy. Kerro tuntemuksistasi miehelle avoimesti. Tehkää yhdessä jotain hauskaa... Romantiikkaa peliin...

 

[SeJokaToivoo]

tuli vaan mieleen, että ootteko käyneet jonkun ammatti-ihmisen puhuheilla (perheneuvoja/psykologi vms.)? Jotenkin tosta sun kirjeestä jäi se kuva, että sun mies ois valmis muuttamaan omaa käytöstään enemmän sun toiveita vastaavaksi, mutta ei oo osannut tehdä sitä niin, että muutos ois ollut pysyvää. Jospa tollaselta ammattiauttajalta sais käytännön neuvoja, kuinka saada toivotut muutokset (kumpikin osapuoli omassa käytöksessään) pysyväksi.

 

[ap]

tuli vaan mieleen, että ootteko käyneet jonkun ammatti-ihmisen puhuheilla (perheneuvoja/psykologi vms.)? Jotenkin tosta sun kirjeestä jäi se kuva, että sun mies ois valmis muuttamaan omaa käytöstään enemmän sun toiveita vastaavaksi, mutta ei oo osannut tehdä sitä niin, että muutos ois ollut pysyvää. Jospa tollaselta ammattiauttajalta sais käytännön neuvoja, kuinka saada toivotut muutokset (kumpikin osapuoli omassa käytöksessään) pysyväksi.

minä aikanaan varasin meille ajan parisuhdeterapiaan, johon mies ei ollut halukas lähtemään. hän ei usko että kukaan ulkopuolinen pystyisi parantamaan vieraiden ihmisten suhteita...
palatessamme yhteen kuitenkin vakuutti, että on valmis lähtemään hakemaan apua jos tarve vaatii, mutta itse en näe siinä mitään järkeä jos vain minä olen ainoa joka uskoo siihen.
kai mies haluaisi olla enemmän minulle mieliksi mutta ei minustakaan ihmistä pidä lähteä toisen takia muuttamaan... olen ihan umpikujassa.

 

[Smeagol]

Mulla on tähän toinen mielipide.
Me ollaan oltu miehen kanssa 8 vuotta yhdessä. meillä on 2 lasta ja naimisissa ollaan oltu 3 vuotta. mulla on ollut ennen miestä paljon lyhyitä suhteita, jokin vaan mättäs. kun mieheni tapasin, niin alusta asti tiesin, että tää se ihminen on kenen kanssa mä voin haluta mitä vaan, tämän ihmisen kanssa mä haluan kiikkua keinutuolissa. Ikinä eio miehen kanssa olla ajateltukkaan eikä puhuttukkaan eroista, yms. ikävästä. Kuten siskoni tapasi 2vuotta sitten miehen, hän puhui 4kk seurusteluin jälkeen että aikoo jättää tämän. minä pyysin siskoani yrittämään vielä. mutta kadun sitä että ehdotin tätä, koska nyt 2 vuoden jälkeen he ovat naimisissa, heillä on oma talo, mies juo kaiken vapaa aikansa he tappelevat tosi paljon. pelkään sitä päivää jolloin nyrkki heilahtaa. :ashamed:

mä oon todella taikauskoinen, mutta mä uskon vakaasti kohtaloon. olisko siskoni löytänyt sen oikean jos nyt olisi jättänyt miehen jonka kapakasta löytyi, vaiko onko se oikea ratkaisu, että saa tapella ja kärsiä elämänsä. tää on vaan se yksi elämä, ja se pitää elää juuri niin, kuin on itsensä hyvä olla!

 

[SeJokaToivoo]

minä aikanaan varasin meille ajan parisuhdeterapiaan, johon mies ei ollut halukas lähtemään. hän ei usko että kukaan ulkopuolinen pystyisi parantamaan vieraiden ihmisten suhteita...
palatessamme yhteen kuitenkin vakuutti, että on valmis lähtemään hakemaan apua jos tarve vaatii, mutta itse en näe siinä mitään järkeä jos vain minä olen ainoa joka uskoo siihen.
kai mies haluaisi olla enemmän minulle mieliksi mutta ei minustakaan ihmistä pidä lähteä toisen takia muuttamaan... olen ihan umpikujassa.

Eipä tietenkään ikinä voi olla varma auttaako ulkopuoliselle puhuminen vai ei - riippuu varmaan myös paljon kyseisen ammattiauttajan ammattitaidosta + henkilökemiasta auttajan ja asiakkaan välillä, asiakkaan avoimmuudesta ja valmiudesta muutokseen. Aattelen vaan, että se saattais olla joskus hyödyllistä, kun joku "sivusta seuraaja" auttais näkemään tilanteeseen uusia näkökulmia, mahdollisia käyttäytymismalleja (yleensä me ihmisinä jokainen takerrutaan omaan näkökulmaan ja tulkintoihin ja vaikka miten haluais ei osaa katsoa asioita toisella tavalla - itse oon ainakin tään huomannut omassa käytöksessä) - ihmisen oma päätös on sitten mihin tarttuu ja mihin ei.

 

[Candy Cane]

No meillä oli just tollasta exän kanssa. Itse mietin eroa varmaan pari vuotta, kunnes hän itse ratkaisi tilanteen lähtemällä. Ensin olin tietysti aivan murheen murtama, mutta kun selvisin shokista niin olin todella tyytyväinen elämääni.

Tosin mun keississä ollaan tultu ojasta allikkoon... et en sit tiedä onks se mussa vika vai onks se aina tällaista parisuhteissa... :/

 

[ap]

Kiitos kaikille vastauksista. nyt täytyy miettiä tarkkaan mitä tässä tekee.. ehkä vielä katson tovisen tätä tilannetta.

lisää vastauksiakin kyllä otan vastaan oikein mielelläni..

 

[hmmm]

http://tiedostamaton.net/mielihyva.html

 

[ap]

http://tiedostamaton.net/mielihyva.html

Jokin meni nyt minulta kyllä ohi.

 

[niin]

http://tiedostamaton.net/mielihyva.html

Jokin meni nyt minulta kyllä ohi.

Niin multakin.Et ainakaan maininnut,että alkoholilla olisi osuutta teidän avioliiton väljähtyneisyyteen.

 

[ap]

Alkholillla ei tosiaan ole tämän asian kanssa mitään tekemistä..

 

[Lunatic]

Elämä on liian lyhyt huonossa suhteessa elettäväksi.

 

[ap]

Elämä on liian lyhyt huonossa suhteessa elettäväksi.

voi kuin se oliskin noin helppoa

 

[AP]

Heips kaikille ihanille jotka vastailitte!
Nyt on miehen kanssa asioita juteltu oikein kunnolla ja kaikkemme laitamme nyt peliin ja yritämme parantaa suhdettamme.
aloitimme ihan pienellä teolla mutta laitoimme lauantaina lapsen hoitoon ja kävimme yhdessä leffassa... pieniä tekoja joilla suuri merkitys..
Toivottavasti tämä tästä nyt suttaantuisi

 

[Aaban]

Mukava kuulla ap! Ja hyvää jatkoa!

 

[SeJokaToivoo]

Hienoa! Toivon sydämestäni teille kaikkea hyvää! Pitäkäähän sisukkaasti kiinni tosta positiivisesta muutoksesta, niin kauan kun siitä tulee tapa

 

[SmileX]

Tiedän, että jos mieheni nyt jätän tulen sitä vielä yksinäisinä iltoina katumaan...

eronneena voin sanoa, että tuossahan se vastaus itseltäsi jo tulikin

:hug:
Niin kauan kun edes tuyo ajatus on olemassa, on syytä jatkaa ja yrittää.
Varmasti olette nostaneet kissan monestikin pöydälle ja puhuneet ja puhuneet ja miehesi tietää että mm. nuo suukottelut ja halit ym huomion antamiset olisivat sinulle iso asia?! Entäs seksi, haluatteko erilaisia asioita, halunne eivät kohtaa vai tuntuuko kaikki jo siltä samalta eikä hohtoa enää ole. Puhukaa haluistanne, fantasioistanne, kokeilkaa rohkeasti kaikkea uutta.

Neuvoj aon paha kenelekään antaa kun ei itse siinä suhteessa elä.

tsemppiä