Mikäli siihen suhtautuu vikana, niin vikahan se silloin on. Vika on sitten siinä että siihen suhtautuu vikana. Vika on suhtautujassa.
Jotkin lääkkeet aiheuttavat sellaista ja minusta tämä on muutenkin vain aihe, eikä vika. Tyypillistä on, jos ns. akti ei mene stereotyyppisesti, on nainen heti paniikissa, syyllisyydentuntonsa kanssa. Mies tietysti sen huomaa ja jäykistyy kaikkialta muualta, paitsi ei sieltä mistä nainen kaikkein eniten toivoo. Onko ihan pakko käyttäytyä niin? Eikö voi rentontoutua? Mikä siinä seksissä on niin kauhistuttavaa? Käsittämättömän kriittinen tapahtuma? Tuntuu että se alkaa olla, ennakkopaineiden kyllästämänä, pikkuhiljaa jo tuhoon tuomittu juttu.
Voihan sitä hermona yrittää vaikka mitä konstia, vaikka jotain teknistä pakkoejakulaatiota. Mitäs mieltä siinä sitten on? Ja mikä ihmeen pakko yleensäkään sille siemensyöksylle on? Eikö nainen pärjää itsensä kanssa ilman sitäkin jos mies kerran pärjää. Ei taas ymmärrä ollenkaan, miten voi olla kaikenlaisia pakkomielteitä ihmisillä.
Eikö mies saa itse päättää omista kehontoiminnoistaan? Lemppaa sitten huitsin nevadaan sellaisen miehen, niinkuin tapana on, jos se maailman kaataa. Hellitä nyt hyvä ihminen! Ei kai hänkään sinua pakota, että orgasmia on sitten tultava, tai muuten!!!
Jos et tiennyt, niin nyt tiedät. Täysysin yleisesti tunnettu juttu ennestään. Äläpä anna tietämättömyytesi olla asioiden tiellä. Luulisi että voi nauttia vapaasti ja olla jopa tyytyväinenkin, kun homma ei ole liian pian ohi, mitä eniten kai naisten keskuudessa valitetaan. Onko se sitten niin, että on olemassa yksi ja ainut oikea tapa rakastella, ja mikään muu ei kertakaikkiaan kelpaa, että aina on joku vika, mitä pitää melkein hakemalla hakea?
Taitaa tässä itsellenikin kohta kehittyä kaikki mahdolliset viat, kun tällaista ja tuollaista saa kuulla sieltä, tuolta ja vähän etäämmältäkin. Jos tuo homma kovin tarkaksi menee niin kylläpä siitä tylsää tulee ja lakkaa sitämyöten kiinostamasta. Lerppakurpiksi tässä kehitytään, mikäs siinä sitten auttaisi?