Kun ei sitten mikään kelpaa

[hermot menee]

Siskon häitä ollaan järjestelemässä, ja taas kerran äiti soittaa ja marisee siitä, että miksi en ole aktiivisemmin mukana järjestelyissä. Että kuinka sitä voisi olla omatoimisempi, eikä aina odottaa, että muut suunnittelee kaiken.

Joo-o. Kyllähän sitä ihan mielellään olisi omatoiminen ja osallistuvampi. Mutta kun siinä käy aina niin, että ehdotan mitä vaan ja teen omatoimisesti mitä vaan, niin se ei ikinä kelpaa. Että kauheasti tässä kiinnostaa olla mitenkään aktiivinen ja idearikas ja omatoiminen, kun mikään ei kuitenkaan ikinä ole hyvä juttu muiden mielestä (lähinnä sisareni ja äitini).

Olen koittanut asiasta kysyä, että mitä tässä nyt minulta oikein odotetaan näiden valmistelujen suhteen, mutta on kuin äitini ja sisareni ei edes ymmärtäisi koko kysymystä.

 

["miu"]

Vastaavanlainen kuvio on esimerkiksi syy siihen miksi nyt kun omia häitäni järjestän, en ole edes ilmoittanut äidilleni enkä mummolleni, jotka yleensä ovat juhlissa on sitten ristiäiset tai synttärit tai hautajaiset, niitä päälle päsmäreitä kaikessa. Lopulta käy niin että oman perheen juhla vaikuttaa jonkun toisen suunnittelemalta eikä ollenkaan omalta.

Mielestäni sun ei kannata kuunnella niiden p*skan jauhantaa ollenkaan. Annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niitä vaan kiukuttaa homman määrä ja haluaisivat kai jonkun ottavan vastuuta tilanteesta ja siksi tiuskivat sulle kun eivät itse selviä kaikesta työn määrästä

Kuitenkin jos on niin että eivät ota sua kuitenkaan mukaan suunnitelmiin ja järjestelyihin, eivät he oikeasti kaipaakaan asiassa apua. Yritä vaan olla hiljaa ja kun häävimma ja kaikki hiekka on laskeutunut. Voit kertoa asiaa tiedustellessan että miksi et osallistunut voit kertoa, että ovat molemmat sinulle rakkaita, mutta koit että he kykenivät hoitamaan tilanteen hienosti ilmankin apuasi. Ja jos tulevaisuudessa tarvitaan sinun tukeasi, toivot että he antavat sinulle selkeän listan asioista joita he toivovat sinun hoitavan.