Kun ei onnistu heti...

Heipparallaa...
Täällä taustalla olen paljon lukenut näitä keskusteluja. Pillerit jätin pois jo viime vuoden lokakuussa eli yritystä takana noin 7 kuukautta. Mulla on sellanen olo että kaikilla tärppää heti tai ainakin yrityskerralla 3-4..Huoh.. :ashamed: Siispä onko täällä yhtään samassa tilanteessa olevia että yrityskertoja on takana jo enemmän kuin pari.

 

Varmaan vaikka kuinka. Itellä nyt 4. yrityskerta mutta ennen sitä pitkä tauko ja sitä ennen 5 yrityskertaa, eli 9. yrityskerta jos plussataan yhteen nuo. Tahdon kuitenkin hoitojen varjolla pitää tuota 4:ttä kertaa mielessä kun aiemmin vaan TJOTtailtiin. Nyt siis ollaan toisella tapaa valmiita yritykseen hoitoineen ja tikkuineen sun muine. Eli ei se heti kaikilla tärppää vaikka haluaisikin, valitettavasti. Vuosikin voi olla ihan normaali aika ja jollei sillonkaan tärppää niin tutkimuksiin vaan ja saadaan selville missä (jos jossakin) on vika. Plussaonnea sulle!!! :hug:

 

Juu ei onnistu heti... Mä jätin pillerit pois viime vuoden maaliskuussa, plussa tuli testiin joulukuussa eli yk9. Kesken meni tuo raskaus viikolla 10+ ja nyt ollaan taas toisessa kunnon yrityskierrossa. Yhteensä siis aikaa mennyt vuosi ja kaksi kuukautta ja edelleen ollaan alkutekijöissä. :/

Tämä on näköjään vaikeampi laji kun osasin kuvitellakaan..

Ainiin, ja meille sanoi lääkäri silloin kun olin raskaana, että aika helpostihan tuo tuli kun vain 9 kuukautta kesti. Vuosi on kuulemma ihan normaali aika.

 

Lopetin pillerit elokuussa ja imettämisen syyskuussa. Maaliskuussa plussasin yk 6 oli menossa. Tsemppiä!

 

Nyt olen vkolla 11+3

 

Kolmatta odotan. Imetin lapsia aika kauan ja menkat olivat molemmista pois pari vuotta. Ekaa yritimme n. 4,5 vuotta eli aika kauan, ei ollut ehkäisyä ekan ja tokan välissä, toinen lähti 5 kk yrittämisellä ja tämä nykyinen 6 kk.

 

Esikoinen sai alkunsa yk 4. Nyt toista yritetään, ehkäisy jäi pois syyskuussa ja yk 10 lähtee. Harmittaa, tuntuu epäreilulta jne. mutta eipä se murehtiminen mitään auta. Täälläkin kirjoittelee ainakin pari sellaista, joilla esikoista yritettiin vuosi ja kakkonen onnistui kerralla

 

Täällä on yksi kauan yrittänyt.. Me aloitimme yrittämisen syyskuussa -05 eli yrityskiertoja on kertynyt jo yli 30.. Esikoinen on toiveena..

Kävin tammikuussa lääkärissä ja sanoin samalla tästä meidän yrittämisestä.. saimme sitten kumpikin lähetteet alkutesteihin.. minun tulokset olivat normaalit, mutta mieheltä löytyi pientä ongelmaa.. otin selvää tästä asiasta, eikä se voi olla ainoa syy.. tärppi voi olla vain vähän vaikeampi saada normaalilla keinolla.. no, nyt olemme yrittäneet saada puhelinaikaa tälle lääkärille, mutta ei ole vielä onnistunut.. mie aattelin ensi viikolla yrittää uudelleen, jotta saisimme sitten lähetteen tonne erikoissairaanhoidon puolelle..

 

Meilläkin on yritystä takana jo vuosi eikä lasta vain kuulu. Välillä tulen aina ajatelleeksi, että kaikki ei ehkä ole kunnossa, mutta olen kuitenkin edelleen enimmäkseen positiivisen toiveikas.

Lapsentekoa vaikeuttaa meillä ainakin se, että minulla on pitkä ja epäsäännöllinen kierto, eikä ovistestitkään ainakaan viimeksi näyttäneet ovista, vaikka kuitenkin aina tunnen kivut. Oikea ajoitus on siis vähän hankalaa. Yritetään aina aloittaa yrittäminen ajoissa, ettei ovis mene ohi, ja sitten loppuvaiheessa (kun se ovis oikeasti on) molemmat on jo ihan väsyneitä puuhailuun.

Mutta kyllä se vauva tulee vielä meille pitkään yrittäneillekin, täytyy vain luottaa siihen. Plussaonnea aloittajalle ja kaikille muillekin!

 

Joo luulin kans ettei omia lapsia saada, lopuksi syntyi 2 lasta ja odotan nyt kolmatta 40-vuotiaana. Älkää menettäkö toivoanne. Ovistestien avulla löytyi hedelmälliset päivät ja raskaudet lähteneet. Hurraa ovistesteille!!

 

Ekan sain 36-vuotiaana, tokan 39 vuotiaana.

 

Meillä ei löydetty mitään "vikaa" pitkään yritykseen, käytin hormoonejakin apuna, mutta kun ne lopetin, puolen vuoden päästä esikoinen ilmoitti tulostaan. Tsemppiä ja voimia!

 

Mulla jäi ehkäisy pois vappuna 2007 ja eka tärppi kävi elokuussa. Se raskaus meni kesken 6+5 ja toinen tärppi kävi joulukuussa ja sekin meni kesken 6+3. Mitään vikaa ei ole löytynyt ja nyt olen kolmannen kerran raskaana arvio nyt 6+0 ja olen jo tuhruillut tässäkin rakaudessa, joten pelko koko ajan mukana. Kyllä panee kans miettimään, miksi "kaikilla muilla" raskaus menee kuin unelma ja itse saa kerta toisensa jälkeen kokea vastoinkäymisiä. Mutta halu saada se oma nyytti on niin valtava ettei auta muuta kuin uskaltaa yrittää!
Kyllä se vauva ehkä joskus löytää perille meillekin?!

 

Pistää vaan niin vihaksi kun kaikilta saa kuulla jotain ihan tyhmää. Äitini ja siskoni aina jaksavat mainostaa kuinka hedelmällisiä he ovat; Kumpikin tullut raskaaksi kun he ovat käyttäneet ehkäisyä. Miehen siskoille sikiää lapsia koko ajan ja miehen äiti ja omakin äiti kyselee vauvan perään koko ajan! Ihmisillä on myös tosi hienoja neuvoja kuten älä stresssaa, älä kyttää ovulaatiota..(huom! ei täällä ainakaan jakseta harrastaa seksiä joka päivä, niin täytyy nyt sitä ovista vähän seurata..perkele!).
Ensin olin ihan postiivisella mielellä kun jätettiin pillerit pois enkä oikeastaan edes ajatellut vauvan saamista niin paljon. Nyt kaksi kiertoa on ollut ihan täyttä helvettiä. Itkettää ja stressaa. Kaikki kauheat ajatukset pyörivät päässä..huoh!
Kaipa tämä taas tästä. Mieli on vaan niin tajuttoman maassa näin menkkojen aikana.

 

Pahinta mitä minulle on sanottu oli tädiltä, että ei sitä tarvi miettiä vaan tehdä.. tämä tapahtui kun täti kyseli lapsen perään ja mie sit sanoin, että emme ole vielä miettineet.. en halunnut kertoa tästä meidän yrittämisestä..

sit heiltä, joilla on lapsia, juuri noi älä stressaa, pitäis tyytyä kohtaloon, aina ei voi saada kaikkea, mitä haluaa ja ehkä teille ei sitten ole tarkoitettu lapsia.. hyvähän heidän on sanoa, ku ei tarvitse ku mieheen vilkaista, niin on jo raskaana.. mie toivon, että me saataisiin kaikesta huolimatta lapsi ihan normaalilla keinolla, mutta aika epätodennäköistä se on.. saa nähdä kuinka sitä on mieli maassa taas ensi viikon lopulla, kun täti tulee kylään.. muuta en uskalla edes toivoa, ku on jo niin monesti pettynyt..

 

Meillä alkoi juuri yk 9, meillä vähän niinkuin vahingossa alkoi yritys ja nyt ollaan menty tjottailu-meiningillä.. Välillä iskee epätoivo.. En muuten mitenkään huolehdi yrittämisestä, kuin vain seuraan missä vaiheessa kiertoa mennään.. Aina menkkojen tullessa miehelle kiukuttelen, että miksei vieläkään.. Mä aina kierron loppuvaiheilla koitan lähteä siitä, että menkat tulee, niin ei ole niin suuri pettymys..

Mutta yritän olla stressaamatta ja ei mekään joka päivä touhuilla vaan silloin kun mieli tekee ja molemmat haluaa.. Ja en aio ruveta kovin helposti tikuttelemaan.. Kaverini nyt 3 kk vanha poika lähti heti ekasta yrityksestä ja hieman kateellinen olin.. Ja kaverini myöskin sen tietää.. Ja on todella myötätuntoinen minua kohtaan.. Ja ymmärtää, että meillä on "pitkä" yritys takana..
Mutta on myöskin valmis keskustelemaan kanssani asiasta ja antaa tukea mikä on todella hyvä...

Mutta vain koittaa vaikka välillä unohtaa koko vauvan yrittämisen.. Niin meilläkin meni esim. viimeinen kuukausi kun oli muuttaminen naapurikuntaan ja mulla oli ay juttuja paljon, enkä pahemmin kotona ollutkaan..

Jos kamalasti ahdistaa, niin suosittelisin vaikka kuukauden taukoa ja keskittymistä johonkin muuhun.. Meillä ei ainakaan yrittämällä yritetä vaan tulee kun on tullakseen..

Mutta tule ihmeessä tuonne esikoista yrittäviin, jos käsitin oikein, niin esikoista teilläkin yritetään.. Joten tervetuloa pinoon mukaan..

En tiedä onko tästä mitään apua.. Mutta näin yritän itse asiaan suhtautua aina ei onnistu niinkuin haluaisi, mutta lähden siitä, että mahdollisuuksia ainakin on..

 

Minäkin lopetin viime lokakuussa pillereiden syönnin. Kuukausi kuukaudelta menee totisemmaksi meininki. Kierrot venyy, eikä ole ikinä samoja kiertopäiviä. :kieh: Alkaa kohta iskemään epätoivo. Sitä ihminen eka yrittää aktiivisesti estää raskautumisen ja sitten kun toivoo, niin huomaa, että mahdollisuus onkin niin pieni joka kuukausi.

Ensi kierto (heti kun haluaa täti tulla) on pakollinen hengähdyskuukausi, jolloin voin ottaa etäisyyttä tähän vauva-asiaan. Ehkä sen jälkeen tärppäisi. :/

Onnea yritykseen ja toivottavasti saat plussan mangusti80!

 

Täällä aloitettiin virallisesti yritys viime vuoden kesänä ja nyt on yk 12 menossa että eipä se meilläkään ole heti napsahtanut. yk2 alkaen aloitin tikutuksen. Suurella osalla tosiaan tuntuu tärppäävän heti ja olisihan se ollut aivan unelmaa kuulua siihen joukkoon. Kierto kerrallaaan eteenpäin mennään ja toivotaan että jonain niistä se pikku nyytti tarttuisi matkaan.

Onnea matkaan teille ja toivottavasti tärppi käy pian!

 

Meilläkin yritystä 10kk takana ja 9yk menossa. Riesana pitkät ja epäsäännölliset kierrot. Sen takia kävinkin sitten Papassa tänään ja kovasti terveydenhoitaja rauhoitteli että varmasti tärppää sitten kun saadaan kierto kohdilleen. Lääkäriaika on parin viikon päästä jolloin ilmeisesti tsekataan vielä jotain ja sitten varmaan saan lääkkeet kierron tasoittamiseksi =) .

 

Pillerit jätin jo lokakuussa 2005 ja seuraavasta keväästä yritystä. Kuukausia 21 ja kiertoja vähän enemmän, talvella muutaman kuukauden tauko. Oikeestaan jo puolen vuoden jälkeen tiesin että tästä ei tuukaan niin helppoo kun alkuun toivo/kuvitteli mutta hampaat irvessä se vuosi täyteen että päästiin julkiselle.. joku aavistus oli jo alkuvaiheessa ettei kaikki oo edes kunnossa kun oli omituisia välivuotoja ja loppukierrossa kipuja on edelleen Syksyllä käytiin perustutkimukset eikä selitystä löytyny! Ainoot mitkä vois olla on miehen hitaat siittiöt ja mulla ohuehko limakalvo (ehkä lievä endo?). Kilpirauhashormoniarvokin vois ilmeisesti olla matalampi (nyt 2.3), vaikka ei siitä sillon mitään sanottu. Kaikkee mahdollista kotikonstiakin luontaistuotteista o-liuskoihin on kokeiltu. Koskaan ne ei oo ollu edes sen vertaa myöhässä että ois tarvinnu siks testejä alkaa miettiin. Pari kertaa kierto pisimmillään venyny 30/~27 päivään.

 

meillä yritystä heinäkuusta -07 ja tokalla yk:llä tärppäsi, vaikka molemmat kierrot venyi ylo 50:een päivään. tämä meni kesken rv. 10+5. yritystä jatkettiin ja menkkoja ei kuulunut. sain lääkkeeksi clomit, koska ovulaatiota ei ollut luultavasti tapahtunut sitten keskenmenon. ekalla clomikierrolla tärppäsi, mutta meni samantein kesken. puolivuotta siihen meni että sain uuden plussan ja sekn otettiin pois :'( en tiedä kumpi tässä on kamalampaa: se odottaminen vai se ettei pieni jaksa pitää kiinni...

sitten kun taas tärppää niin ilman pelkoa en tule varmaan hetkeekään olemaan :ashamed: elämä on epäreilua :'(

 

mutta tuossa tilanteessa sit ei kannattais kyl testata kun kemiallisiaki raskauksia tulee useitakin.. Kannattaa odotella jonkin aikaa niin säästää ittensä pettymyksiltä.

 

Meillä 1v8kk takana. Pco löyty viime kesänä. Sain clomit, 1tabl/pvä ja 2tabl/pvä ei tapahtunu mitään, 3tabl/pvä toi oviksen, nyt on 4. kierto tuolla isolla annoksella. Välistä ottaa kyllä tosi koville. Siinä vuoden taittumisen tienoilla oli ehkä raskainta aikaa. Nyt jaksan taas toivoa. Hoitoihin olemme kuitenki menossa, toivottavasti ei kuitenkaan tarvi alottaa mitään uutta enää, vaan tärppäis nyt tästä.

Tärppionnea teille kaikille!

 

mutta tuossa tilanteessa sit ei kannattais kyl testata kun kemiallisiaki raskauksia tulee useitakin.. Kannattaa odotella jonkin aikaa niin säästää ittensä pettymyksiltä.

Juu, vaikka 2kk ootella ettei varmasti pety...

 

mutta tuossa tilanteessa sit ei kannattais kyl testata kun kemiallisiaki raskauksia tulee useitakin.. Kannattaa odotella jonkin aikaa niin säästää ittensä pettymyksiltä.

Juu, vaikka 2kk ootella ettei varmasti pety...

kiitos orion