Kun ei ole ystäviä

Turha sitten sanoa, että en ole yrittänyt. Kaikkeni olen tehnyt, yrittänyt mutta minusta on tullut vain se hyväksikäytetty. Eli minuun otetan yhteyttä kun tarvitaan lapsenvahtia tai pitää kertoa huolensa jollekin.. minua ei kukaan ikinä kuuntele, en jaksa olla aina se yhteydenottaja joka hetki..

Mies sai koko illan uuden vuoden viestejä ja kyseli olenko saanut jo monta. No en yhtäkään. Olen todella yksinäinen ja katki.. väsynyt tähän yksinäisyyteeni. Mies ehdotti mentäisikö mun kavereille tänä uutena vuotena. No ei mulla niitä ole. Olen ihan poikki...

 

:hug: Tuokoon uusi vuosi sinulle ystävän tullessaan! =)

 

Kiitos... ei niitä vain enää tunne mistään löytävän..

 

Mulla on ihan sama tilanne, yksinäinen oon minäkin...

 

Änkeän nyt tähänkin ketjuun ehdottamaan, voitaisiinko pistää pystyyn ketju, jossa halukkaat voisivat vähän vihjaista, mistäpäin sitä ystävää kaipaavat. Sitten kunhan vaan itse kukin viitsii rekkautua, niin yhteyksiä voisi sitten aloitella vaikka yv:llä.

 

Mulla on kans tosi vähän kavereita saati sitten ystäviä..muutin uudelle paikkakunnalle reilut kolme vuotta sitten, enkä ole montaa kaveria saanut. Välillä kyllä tuntee itsensä tosi yksinäiseksi kun kaipais juttuseuraa muistakin kun omasta miehestä. Naisten kesken on aina vähän eri jutut mutta toivotaan että tämä uusi vuosi toisi meille ainakin yhden uuden ystävän =) voimia sinulle :hug:

 

Mulla on välillä aikalailla samanlainen tunne. On vaikea saada uusia ystäviä, kun vanhat häviää vuosien varjoihin. Monille se perhe on kuitenkin sellanen muutos, että vanhat unohtuu kokonaan. Tai se itse ystävyys ei ehkä unohdu, mutta tarvittava yhteydenpito lopahtaa.

Mä kaipaisin ystävää, jonka kanssa käydä kaupungilla, kahvilla. Joku, joka pääsis joskus illalla ulos ja ei ois sinkku ja haku päällä. Joku, joka olis samassa vaiheessa elämässä. Tai toivottavasti ei samassa, mut parisuhteessa kuitenkin.

 

Hyvä idea =)

Mä asun Jokilaaksojen alueella pohjois-pohjanmaalla.

 

Mä asun Etelä-Pirkanmaalla. Uudet ystävät lämpimästi tervetulleita :wave:

 

Pirkanmaalla minäkin ja saa tökkiä jos ystävien tarpeessa :wave:

 

Eipä mullakaan oo niitä kunnon ystäviä, jotka mua muistais. En saanut yhtäkään uuden vuoden viestiä minäkään.
Ja tosta ystävän hakuketjusta sen verran että täällähän niitä on ollu mut eipä oo mulle ainakaan mitään ystäviä niistä kehkeytyny, eikä yhteyden ottoja. Eriasia ehkä jos asuu pk-seudulla...

 

Jojo kipaisi mustumassa. :wave:

Pirkanmaan ja Keski-Suomen rajamailta olen, karvan alle 30, puolivuotiaan pikkuisen äitimuori, jolla eläimiä lisäksi huolehdittavana. Mies sentään osaa huolehtia itse itsestään.

Baareissa en viihdy, mutta ulkona kylläkin tai sitten ihan kotioloissa. Koneella tulee istuttua, joten sähköpostikin on ihan kelpo tapa pitää yhteyttä.

 

Eipä mullakaan oo niitä kunnon ystäviä, jotka mua muistais. En saanut yhtäkään uuden vuoden viestiä minäkään.
Ja tosta ystävän hakuketjusta sen verran että täällähän niitä on ollu mut eipä oo mulle ainakaan mitään ystäviä niistä kehkeytyny, eikä yhteyden ottoja. Eriasia ehkä jos asuu pk-seudulla...

Ei ole mullekaan... Kerran jopa heitin rekatun nikin ja kukaan ei ottanut yhteyttä... Ehkä mun on kohtalo olla ilman ystäviä.

 

Eipä mullakaan oo niitä kunnon ystäviä, jotka mua muistais. En saanut yhtäkään uuden vuoden viestiä minäkään.
Ja tosta ystävän hakuketjusta sen verran että täällähän niitä on ollu mut eipä oo mulle ainakaan mitään ystäviä niistä kehkeytyny, eikä yhteyden ottoja. Eriasia ehkä jos asuu pk-seudulla...

Pk-seudulla on välimatkat tietty sen verran lyhyempiä, että kahvilla käyminen yms. onnistuu helpommin, mutta ehkä täällä syrjemmässä on osittain tyytyminen sähköiseen viestintään. Kokemus kyllä kertoo, että sekin voi olla antoisaa, kunhan ensin löytää samalla aaltopituudella olevan kaverin jostakin.

 

Missä päin ap sitten piileksii?

 

Pirkanmaalla minäkin.. tuntuu vain niin mahdottomalta enää saada kontakteja enää mistään.

 

Mikä täällä Pirkanmaan seudulla oikein mättää, olen ollut huomaavinani, että täältä ilmoittautuu usein yksinäisiä. Onko täällä sitten niin paljon pieniä paikkakuntia ja pitkät matkat vai vaan jotenkin juroa porukkaa? En mäkään mikään sosiaalisuuden huippu kyllä ole, eli ei auta mollata muitakaan siinä suhteessa, mutta pohdituttaa vaan.

 

Mikä täällä Pirkanmaan seudulla oikein mättää, olen ollut huomaavinani, että täältä ilmoittautuu usein yksinäisiä. Onko täällä sitten niin paljon pieniä paikkakuntia ja pitkät matkat vai vaan jotenkin juroa porukkaa? En mäkään mikään sosiaalisuuden huippu kyllä ole, eli ei auta mollata muitakaan siinä suhteessa, mutta pohdituttaa vaan.

Musta tuntuu, että sulkeutuneisuus täällä Pirkanmaan seudulla oikein tiivistyy. Tänne muutettua järkytyin oikein pohjosissa ja itä-Suomessa oltua kuinka ihmiset eristäytyy... pohjosissa ja idässä touhu on paljon avoimempaa.
Sen piikkiin ainakin laitan etten itse ole kavereita sen kummemmin täältä löytänyt, kun omassa sosiaalisuduessa tuskin on tullut niin radikaalia muutosta.

 

Hyvä idea =)

Mä asun Jokilaaksojen alueella pohjois-pohjanmaalla.

Melko lähekkäin asutaan, ehkä - Mä asun aivan kainuun länsiosassa. Tarkennatko hieman?

 

Turha sitten sanoa, että en ole yrittänyt. Kaikkeni olen tehnyt, yrittänyt mutta minusta on tullut vain se hyväksikäytetty. Eli minuun otetan yhteyttä kun tarvitaan lapsenvahtia tai pitää kertoa huolensa jollekin.. minua ei kukaan ikinä kuuntele, en jaksa olla aina se yhteydenottaja joka hetki..

Mies sai koko illan uuden vuoden viestejä ja kyseli olenko saanut jo monta. No en yhtäkään. Olen todella yksinäinen ja katki.. väsynyt tähän yksinäisyyteeni. Mies ehdotti mentäisikö mun kavereille tänä uutena vuotena. No ei mulla niitä ole. Olen ihan poikki...

ehkä miehillä on aikaa tekstailla. naiset eivät jaksa vaan suurimmalle osalle riittää että on oma perhe, ja isovanhemmat jotka käyvät hoitamassa lapsia. ei monellakaan naisella ole ystäviä. kavereita.

 

Mikä täällä Pirkanmaan seudulla oikein mättää, olen ollut huomaavinani, että täältä ilmoittautuu usein yksinäisiä. Onko täällä sitten niin paljon pieniä paikkakuntia ja pitkät matkat vai vaan jotenkin juroa porukkaa? En mäkään mikään sosiaalisuuden huippu kyllä ole, eli ei auta mollata muitakaan siinä suhteessa, mutta pohdituttaa vaan.

Musta tuntuu, että sulkeutuneisuus täällä Pirkanmaan seudulla oikein tiivistyy. Tänne muutettua järkytyin oikein pohjosissa ja itä-Suomessa oltua kuinka ihmiset eristäytyy... pohjosissa ja idässä touhu on paljon avoimempaa.
Sen piikkiin ainakin laitan etten itse ole kavereita sen kummemmin täältä löytänyt, kun omassa sosiaalisuduessa tuskin on tullut niin radikaalia muutosta.

Aika mielenkiintoista, mutta varmasti totuuden siemen piilee tässäkin.

 

Naiset, minä ainakin tarvitsen sen yhteisen aaltopituuden, jotta ystävyys toimii. Ja kun erikoisena ihmisenä sitä ei löydy monenkaan kanssa, on sitä vain pakko taipua siihen, että ei ole montaa ihmistä minua varten.

 

Naiset, minä ainakin tarvitsen sen yhteisen aaltopituuden, jotta ystävyys toimii. Ja kun erikoisena ihmisenä sitä ei löydy monenkaan kanssa, on sitä vain pakko taipua siihen, että ei ole montaa ihmistä minua varten.

Joopa joo, mutta tarviihan sitä ensin ainakin yrittää tutustua, jotta aaltopituuksien tajuudet selviää, vai? =)

 

Naiset, minä ainakin tarvitsen sen yhteisen aaltopituuden, jotta ystävyys toimii. Ja kun erikoisena ihmisenä sitä ei löydy monenkaan kanssa, on sitä vain pakko taipua siihen, että ei ole montaa ihmistä minua varten.

Joopa joo, mutta tarviihan sitä ensin ainakin yrittää tutustua, jotta aaltopituuksien tajuudet selviää, vai? =)

Juu todellakin! Mut tiedän kuinka vaikeaa ja raskasta on tutustua uusiin ihmisiin netissä varsinkin ja sit odotella vastauksia ja suurin osa vain lopettaa eikä vastaa mitään. Siinä menee helposti usko akkoihin. Uskon että miehilläkin on enemmän HÄPYÄ!

 

Tottakai sama aaltopituus on löydettävä. Mutta mistä sitä tietää vaikka sen löytää jos tutustumaan alkaa.
Mulle saa ainakin pistää yytä jos Pirkanmaan liepeillä joku majailee kahvilörpöttelyä vailla