Kun ei halua alateitse synnyttää...

Eihän tää yhtään varmasti lohduta, mutta koita muistaa, että jostain kumman syystä ihmisillä on taipumus kertoa aina noita kauhutarinoita synnytyksestä. Jotkut pitävät sitä oikein "meriittinä", että ovat selvinneet niiiiiin hankalasta ja vaikeasta synnytyksestä, toiset taas varovat kertomasta helpoista synnytyksistään ettei heitä leimattaisi turhiksi kerskureiksi. Tosiasia lienee kuitenkin se, että valtaosa synnytyksistä sujuu kuitenkin ihan hyvin. Itselläni ainakin oli niin paljon helpompi synnytys kuin mitä etukäteen kuvittelin, enkä edes kuvitellut mitään kauheata.

Haleja ja tsemppiä!

 

Asioita joita kannattaisi miettiä ennenkuin haluaa lapsia...pelkoja on kaikilla . mitäs jos lapsesi onkin sairas tai sairastuu myöhemmin, voit joutua olemaan loppuikäsi lapsen kipujen lievittäjä ja siinä vaiheessa se oma synnytyskipu on pientä. Lapsensaanti ja vanhemmuus on täynnä kipeitä , rankkoja asioita joita pitää olla valmis kohtaamaan jos meinaa kyetä vanhemmaksi. itse pelkäsin paljon , olin osin paniikissa mutt ayllättävän selkeä se oma pä on siinä pöydällä loppujenlopuksi ja paljon pahempia asioita on vanhemapna sen jälkeen kyllä joutunut kokemaan ...

Peesi. Jos olisin tiennyt asiat jotka tiedän nyt, synnytys olis pienin murheista. Ja niinhän se on kun katsoo laajasta perspektiivistä, häviävä hetki äidin ja lapsen elämässä.
Mun mielestä suuremmat riskit on sektiossa, joten sukella vain pelon läpi ja anna "Luonnon" toimia. Jos jotain hälyttävää ilmenee niin kyllähän ne sitten leikkaavat. Sun ja lapsen hyvinvointi on kuitenkin hoitohenkilökunnankin pääasia.

 

Esikoisen sain sectiolla, toisesta toivoin myös sitä koska eka meni perseelleenja siis jouduin sectioon. Toinen syntyi alateitse ja oli ihana kokemus, en ikinä vaihtais sectioon. Toipuminen sectiosta ja PALJON tuskallisempaa. Tsemiä ap:lle, toivon että saa hyvän kokemuksen ja ettet niin pelkäis!