V
Vanha Noita
Vieras
Olin mieheni käskystä ostoksilla konekaupassa. (Ne on muuten tosi huvittavia kauppoja, miesten kaupat, kerran uskalsin sanoa siellä, ettei tällainen touhu ikinä onnistuisi naisten kaupoissa - kärsin siitä vieläkin). Kun minulle jälleen kerran jäi otollista aikaa katsella ympärilleni myyjän hakiessa pyytämiäni tavaroita jostain luolavarastosta (,jonka muuten täytyy jatkua jonnekin vuoren alle; niin kauan siihen aikaa menee), katseeni osui mielettömän ihanaan ruuvinväännin-iskuporakonesysteemiin, joka sopi käteeni loistavasti (ja vanhan koneeni akku oli kaput). Päätin pyytää sen mieheltäni joululahjaksi. Pyysin mukaan kotiin valokopion esitteestä.
Valokopiota miehelläni esitellessäni hän sanoi: "Tää menee jo liian pitkälle." Ja jatkoi: " Olin just ajatellut ostaa sulle oman uuden vekottimen joululahjaksi."
Liian usein nykyään huomaamme, ettei meidän tarvi puhua. Ajattelemme samoja ajatuksia.
Aloin epäillä ääneen, että eikös tämä tule tylsäksi jatkossa. Ei tarvi koskaan puhua enää mitään. Mieheni vastasi siihen, että mitäh? Eikös se just helpota elämää - tylsä, arkinen ja rutiinit on kivaa.
Minusta tuntuu, että elämä tylsenee, kun ei saa kommunikoida. Mieheni mielestä se helpottaa elämää huomattavasti. "Ei tarvi niin kauheesti jutella."
Valokopiota miehelläni esitellessäni hän sanoi: "Tää menee jo liian pitkälle." Ja jatkoi: " Olin just ajatellut ostaa sulle oman uuden vekottimen joululahjaksi."
Liian usein nykyään huomaamme, ettei meidän tarvi puhua. Ajattelemme samoja ajatuksia.
Aloin epäillä ääneen, että eikös tämä tule tylsäksi jatkossa. Ei tarvi koskaan puhua enää mitään. Mieheni vastasi siihen, että mitäh? Eikös se just helpota elämää - tylsä, arkinen ja rutiinit on kivaa.
Minusta tuntuu, että elämä tylsenee, kun ei saa kommunikoida. Mieheni mielestä se helpottaa elämää huomattavasti. "Ei tarvi niin kauheesti jutella."