Kun ei enää jaksa..

[mulish]

Olen aivan loppu. Viimeiset kaksi kuukautta tapahtunut huonoja/surullisia asioita ja kaikki kasaantuu kerralla päälle. Olen päivästä toiseen vihaa ja surua täynnä. Lista on loputon. Mikään ei enää kiinnosta ja mitään ei enää jaksa. Päivittäisistä askareista selviytyminen tuntuu liian raskaalle.
:'(

 

[vieras]

hae ammattiapua. kyllä se vielä helpottaa. päivä kerrallaan. tuo että tunnustat olevasi loppu on jo yksi askel kohti aurinkoa. kevät tulee ja linnut laulaa, aurinko alkaa paistaa jokaiseen risukasaankin.

 

[plääh]

:hug: oletko miettinyt keskusteluapua ulkopuoliselta ihmiseltä? voisi auttaa kun pääsee kunnolla purkamaan mietteitään

 

[mulish]

Olen miettinyt avun hakemista. Se onkin mulle iso kynnys nousta sinne asti :ashamed:
Kolme vuotta sitten olin samassa tilanteessa ja pelottaa minne asti mä annan tän mennä ennenkuin pääsen sen kynnyksen yli ja haen apua.

 

[plääh]

Olen miettinyt avun hakemista. Se onkin mulle iso kynnys nousta sinne asti :ashamed:
Kolme vuotta sitten olin samassa tilanteessa ja pelottaa minne asti mä annan tän mennä ennenkuin pääsen sen kynnyksen yli ja haen apua.

mä tiedän mistä sä puhut. itselläni avun hakemiseen on kans kova kynnys, mutta kun sen tein tajusin että pelastin meidän perheen enkä joutunut samaan suohon ku edellisen kerran. alku on aina hankalaa, mutta lopulta huomaa tehneensä oikean ratkaisun

 

[mulish]

Miten avun pyytäminen onki niin vaikeaa. Mä sellanen jäärä et ite pitää selvitä vaikka pää putoais. ( johtuu varmaan kasvatuksesta )
Aina löytyy tekosyy ettei apua voi hakea: Lapsia ei saa hotioon ( mikä kyllä pitää paikkaansa ), ei ole aikaa, autoa ym.
Tää yövalvominenkaan ei auta asiaa yhtään. Pappakin nukkui pois viime viikolla :'(
Anoppi pitää huolen että tunnen olevani maailaman hunoin ihminen ja vain siksi etten antanut sen kohdella aiemmasta suhteesta syntynyttä tyttöäni miten sattuu.
Mies käy vaan nukkumassa kotona. :'( äh |O

 

[Onnellinen Villasukka]

Olen miettinyt avun hakemista. Se onkin mulle iso kynnys nousta sinne asti :ashamed:
Kolme vuotta sitten olin samassa tilanteessa ja pelottaa minne asti mä annan tän mennä ennenkuin pääsen sen kynnyksen yli ja haen apua.

voi että :hug:
on kunnia-asia kun hakee itselleen apua.
Vielä voit sen tehdä, ethän odota niin kauan että olet liian väsynyt hakeaksesi apua...