Kun ei enää jaksa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
olen jo monta kuukautta ollut tosi huonolla tuulella. kotia en millään jaksaisi siistinä pitää, tekisi mieli vaan nukkua.. tulee vaan tiuskittua lapselle :( ja illalla aina itkettää että miten taas tuli oltua lapselle ihan syyttä ilkeä.. tuntuu että mistään en enää iloa saa :/
 
kyl se siitä ohi menee ennemmmin tai myöhemmin, ota vaan päivä kerrallaan ja yritä repii jostain semmonen pieni oma aika jolloin saat olla ihan rauhassa, koti ei tarvi olla niin kauheen siisti riittää kun mahtuu sekaan, siivota voi sit myöhemminkin. itke vaan se helpottaa ålä syytä ittees kaikilla on huonoja kausia aina välillä se on sitä elämää nääs ei sen enempää!
 
Aika ottaa yhteys neuvolaan, lääkäriin tms.

Ei tarkoita automaattisesti diagnoosia masennuksesta ja lääkkeitä, mutta asia lienee syytä tarkistaa.

JA vaikka diagnoosin saisikin, ei lääkitys suinkaan ole ainut vaihtoehto sitä hoitaa. Eikä edes pakollinen.
Myöskään leimaa otsaan ei tule.
:hug:
 
Onko sulla ketään läheistä,joka kuuntelis sua?Aloita joku liikuntaharrastus,liikunta lisää endorfiinien ja auttaa serotoniinin erityksessä..lisäksi kannattais välttää sokeria ja alkoa ruokavaliossa.Terveellistä perusruokaa,paljon liikuntaa raittiissa ilmassa (jota voit thdä yhdessä lapsen kans) ja riittävä yöuni..Tässä yksinkertaisia neuvoja masennuksen kotihoitoon..

ps.itseäni olen näillä keinoilla joskus hoitanut.Viimeisimpän eikä vähäisimpänä täytyy sanoa,et joku toinen henkilö kans pitäis olla kuulolla sulle:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mami:
Onko sulla ketään läheistä,joka kuuntelis sua?Aloita joku liikuntaharrastus,liikunta lisää endorfiinien ja auttaa serotoniinin erityksessä..lisäksi kannattais välttää sokeria ja alkoa ruokavaliossa.Terveellistä perusruokaa,paljon liikuntaa raittiissa ilmassa (jota voit thdä yhdessä lapsen kans) ja riittävä yöuni..Tässä yksinkertaisia neuvoja masennuksen kotihoitoon..

ps.itseäni olen näillä keinoilla joskus hoitanut.Viimeisimpän eikä vähäisimpänä täytyy sanoa,et joku toinen henkilö kans pitäis olla kuulolla sulle:)

no läheisiä en kehtaa omilla asioilla kuormittaa kun heillä omiakin ongelmia :/ joo no tuota sokeria tulee kyllä kulutuettua päivittäin ja en liiku ollenkaan ( ihan normaali painoinen olen )
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämää vain:
kyl se siitä ohi menee ennemmmin tai myöhemmin, ota vaan päivä kerrallaan ja yritä repii jostain semmonen pieni oma aika jolloin saat olla ihan rauhassa, koti ei tarvi olla niin kauheen siisti riittää kun mahtuu sekaan, siivota voi sit myöhemminkin. itke vaan se helpottaa ålä syytä ittees kaikilla on huonoja kausia aina välillä se on sitä elämää nääs ei sen enempää!

kiitos sanoista :)
 
Mulla saman lailla, töissäkin tuli itku.
Nyt olen ollut yli kk sairaslomalla ja todettiin keskivaikee masennus. Käyn terapiassa juttelemassa.. ollu elämässä kaiken laista ja joskus se kuppi täyttyy siittä viimeisestä pisarasta ja ei vaan jaksa enään yksin rämpiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Aika ottaa yhteys neuvolaan, lääkäriin tms.

Ei tarkoita automaattisesti diagnoosia masennuksesta ja lääkkeitä, mutta asia lienee syytä tarkistaa.

JA vaikka diagnoosin saisikin, ei lääkitys suinkaan ole ainut vaihtoehto sitä hoitaa. Eikä edes pakollinen.
Myöskään leimaa otsaan ei tule.
:hug:

minulla on vaan se kynnys soittaa sinne lääkärille, lähinnä se pelottaa jos minua ei oteta ollenkaan tosissaan tai lapsi minulta viedään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Aika ottaa yhteys neuvolaan, lääkäriin tms.

Ei tarkoita automaattisesti diagnoosia masennuksesta ja lääkkeitä, mutta asia lienee syytä tarkistaa.

JA vaikka diagnoosin saisikin, ei lääkitys suinkaan ole ainut vaihtoehto sitä hoitaa. Eikä edes pakollinen.
Myöskään leimaa otsaan ei tule.
:hug:

minulla on vaan se kynnys soittaa sinne lääkärille, lähinnä se pelottaa jos minua ei oteta ollenkaan tosissaan tai lapsi minulta viedään.

Niin oli minullakin kynnys soittaa, mutta kun ei enään jaksanut niin pakko tuli eteen. Ei ne lasta sen vuoksi vie!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksi väsynyt kulkija..:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Aika ottaa yhteys neuvolaan, lääkäriin tms.

Ei tarkoita automaattisesti diagnoosia masennuksesta ja lääkkeitä, mutta asia lienee syytä tarkistaa.

JA vaikka diagnoosin saisikin, ei lääkitys suinkaan ole ainut vaihtoehto sitä hoitaa. Eikä edes pakollinen.
Myöskään leimaa otsaan ei tule.
:hug:

minulla on vaan se kynnys soittaa sinne lääkärille, lähinnä se pelottaa jos minua ei oteta ollenkaan tosissaan tai lapsi minulta viedään.

Niin oli minullakin kynnys soittaa, mutta kun ei enään jaksanut niin pakko tuli eteen. Ei ne lasta sen vuoksi vie!!

hmm.. mithän sinne sitten sanoisi kun aikaa sinne lääkärille varaa? kun sille hoitajalle pitää selittää syy miksi haluaa ajan lääkärille varata
 
No mut hei,liikunnan merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa..Oletko kokeillut ulkoilla yhdessä lapsen kanssa?Onko ratasikäinen vai isompi jo?Metsässä on monta jännää paikkaa tai voi mennä uimarannalle tai kävellä ihan vaikka johki kauppaan yhdessä tekemään päivän ruokaostoksia..Lapsiki vois innostuu jos hän huomaa,et sä pidät jostakin tekemisestä.Mitä enempi oot ulkona sen lapsen kanssa,sen helpompaa sulla on elämä!Syömiset,nukkumiset,ym hoituu siinä samalla ihan itestään..Ja sulla hoituu mieli!Se on tässä tärkeintä et löydät jotain mielekästä tekemistä itselles..Se ilo tarttu lapseenkin.

Jos et läheisiä halua kuormittaa,niin soita kuntasi MLL:n pisteeseen tai sit neuvolaan.Tai jos sit koet tilanteesi vaikeaksi,niin ihan psykiatrian/psykologin juttusille..Näihin on ihan hyvää lääkitystäki olemassa,kunhan se EI ole ainoa keino hoitaa.

Syksykin voi olla ihanaa aikaa..Usein luonto on kauneimmillaan juuri silloin ..on montaa punaista,keltaista oranssia..pihlajanmarjat,ym.

Mene sinne ulos katsomaan niitä värejä!Ja nauti
 
Alkuperäinen kirjoittaja mami:
No mut hei,liikunnan merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa..Oletko kokeillut ulkoilla yhdessä lapsen kanssa?Onko ratasikäinen vai isompi jo?Metsässä on monta jännää paikkaa tai voi mennä uimarannalle tai kävellä ihan vaikka johki kauppaan yhdessä tekemään päivän ruokaostoksia..Lapsiki vois innostuu jos hän huomaa,et sä pidät jostakin tekemisestä.Mitä enempi oot ulkona sen lapsen kanssa,sen helpompaa sulla on elämä!Syömiset,nukkumiset,ym hoituu siinä samalla ihan itestään..Ja sulla hoituu mieli!Se on tässä tärkeintä et löydät jotain mielekästä tekemistä itselles..Se ilo tarttu lapseenkin.

Jos et läheisiä halua kuormittaa,niin soita kuntasi MLL:n pisteeseen tai sit neuvolaan.Tai jos sit koet tilanteesi vaikeaksi,niin ihan psykiatrian/psykologin juttusille..Näihin on ihan hyvää lääkitystäki olemassa,kunhan se EI ole ainoa keino hoitaa.

Syksykin voi olla ihanaa aikaa..Usein luonto on kauneimmillaan juuri silloin ..on montaa punaista,keltaista oranssia..pihlajanmarjat,ym.

Mene sinne ulos katsomaan niitä värejä!Ja nauti

en tiedä miksi mutta tekstisi sai kyyneleet silmiin :) lapsi on reilun vuoden eikä osaa vielä kävellä. ollaan jonkun verran käyty lenkillä lapsi rattaissa. mutta se ulos meneminen on alkanut tuntuta niin vaivanloiselta..
 
Sanot vaan, että haluisit tulla käymään ja kerrot niin kuin kerroit meillekin. Voit myös tehdä netissä alustavan masennustestin ja voit kertoa sinne sen tuloksestakin. Pistät vaan googleen masennustesti. :D Voimia, se on ihan voitettavissa oleva kausi kun pääset juttelemaan ja mahdollisesti saat lääkityksen. Ja juttele nyt ihmeessä läheisillesikin, ajattele lastasi mielummin kuin muiden murhetaakkaa. Ystävät on sitä varten että ne vetävät sinut suosta ja päinvastoin. Ja vanhempasi varmasti haluavat kuulla oikeita kuulumisiasi, kuten sinäkin haluaisit oman lapsesi. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Sanot vaan, että haluisit tulla käymään ja kerrot niin kuin kerroit meillekin. Voit myös tehdä netissä alustavan masennustestin ja voit kertoa sinne sen tuloksestakin. Pistät vaan googleen masennustesti. :D Voimia, se on ihan voitettavissa oleva kausi kun pääset juttelemaan ja mahdollisesti saat lääkityksen. Ja juttele nyt ihmeessä läheisillesikin, ajattele lastasi mielummin kuin muiden murhetaakkaa. Ystävät on sitä varten että ne vetävät sinut suosta ja päinvastoin. Ja vanhempasi varmasti haluavat kuulla oikeita kuulumisiasi, kuten sinäkin haluaisit oman lapsesi. :)

kiitos :) mutta tosiaan laheisille en voi asioista puhua, äitini vaan sanoo kaillee että sellaista se elämä on..
 

Yhteistyössä