Kun asuu ulkomailla, unohtuuko suomen kieli

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vierasmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vierasmä

Vieras
Tuli mieleen tuosta yhdestä ketjusta, missä ihmeteltiin nimimerkin hyvää suomea.

Jos ei käyttäisi suomea ollenkaan, unohtuisikohan se pikkuhiljaa? Vähän niin kuin murre, kun muuttaa ihan eri murrealueelle. Kaikki ei unohdu, mutta jotain kuitenki...

Mun täti on asunu Ruotsissa ainakin 40 vuotta ja jotain vielä päälle, hän puhuu hyvin suomea, vähän korostaen ja joitakin harvoja sanoja hakee.

Mutta hänellä oli siskonsa myös Ruotsissa ja he puhuivat keskenään suomea.

Jäänyt vain mieleen, kun tätini meinas, että hän kyllä ajattelee ruotsiksi.
 
Se taitaa olla kovasti ihmiskohtaista - minulta ei ole unohtunut vaikka Suomea puhunkin vaan varmaan kerran kuussa. Taman palstan kautta pidan sita hengissa, luen myos suomalaisia lehtia ja kirjoja. Ja taalla olen ollut vuodesta '83. Ajattelen kylla englanniksi ja unetkin taitavat olla englanniksi - riippuu kylla siita keita unissa esiintyy. Ja jotkut sanonnat menevat kylla persiilleen; saatan myos aloittaa lauseen jota en saa kunnialla loppuun ilman etta kielioppi raiskataan. Mutta taalla on onneksi tallakin palstalla yksi joka aina jaksaa minun kielikukkasia korjata - :wave: hei vaan sinulle, tiedat kylla kuka olet...
 
kuutisen vuotta, näin pääosin uneni englanniksi sekä ajattelin englanniksi. Mutta ei se suomenkieli mihinkään kadonnut, no tuo on kuitenkin lyhyt aika olla poissa. Puhuin kuitenkin viikottain suomea, mutta pääosin englantia. Meni pari vuotta Suomeen muutettuani että ajattelu oli taas 99% suomeksi, unia näen edelleen viiden Suomessa olo vuoden jälkeen englanniksi. Välistä huomaan ajattelevani englanniksi joitain sanoja mitä joudun miettimään mikä se mahtaa olla suomeksi. Eli en vain tiedä mikä se on, tai en muista.
 
Tuskimpa sita aidinkielta kokonaan unohtaa, mutta kay niinkuin'Merlion" sanoi, etta kieli jaa vanhaksi Mun Suomi on suomen ja englannin sotkua naitten takalaisten suomalaisten kanssa.
 
Mun täti osaa hyvin Suomea edelleen vaikka on asunut Saksassa kohta 40-vuotta. Mut hänen siel syntyneet lapset ei osaa enää niin hyvää Suomea nyt aikuisena kuin silloin lapsena. Lapsuus aikaan kävivät täällä joka vuosi 1-2 kertaa mut nyt vanhemapana muutaman vuoden välein. Niin ja mun serkut kävi aikoinaan Suomentunneilla koulussa ja kerhossa.
 
Mä olin vain vuoden vaihtarina, mutten tuona aikana puhunut Suomea kuin kerran pari kuussa puhelimessa lyhyen aikaa. En lukenut kuin jokusen kirjeen kuukausittain, lehtiä tai suomalaisia kirjoja en edes nähnyt. Netti oli niin alkutekijöissään, ettei sitäkään tullut käytettyä.

Vaikka vuoden kuluttua osasin mielestäni hyvin Suomea, puhuin kuulemma hassusti ja sanoja oli välillä hukassa. Eli kyllä kieli kärsii, jos sitä ei käytä. Myöhemmin olin myös vuoden ulkomailla, mutta siellä tapasin monta kertaa viikossa suomalaisia, puhuin enemmän puhelimessa ja netistä tuli luettua uutiset. Silloin kielessäni ei huomannut mitään eroa Suomessa asumiseen, paitsi joskus joitain ilmaisuja sai hetken hakea. Aika harvoin kuitenkin.
 
No itse asun ulkomailla ja puhun ihmisten kanssa ranskaa. Suomea käytän kun soitan suomeen tai kun näen yhtä suomalaista ystävääni täällä. Omalla kohdallani olen huomannut että murre on kadonnut, puhun enemmän kirjakielellä. Toisaalta taas, kun olen Suomessa lomalla jonkun aikaa, puhun taas murteella. Toinen mitä olen huomannut, joudun ajattelemaan enemmän puhuessani.. hyväkin niin :D
Nyt puhun enemmän Suomea kotona, kun saimme lapsen ja haluan suomesta hänelle äidinkielen.
 
Mielenkiintoista luettavaa =)

Itse siskoni kanssa kerran huvitettiin itseämme yrittämällä puhua kaikki asiat murteella, mitä lapsena käytimme. Se oli yllättävän vaikeeta (ja myöskin hauskaa :D)

Sori, että vertailen murrejuttuja kielijuttuihin, mutta kun ei mulla ole kielijutuista muita kokemuksia, ku tätini ja Andy McCoy... :D
 
no ainakin on tainnut lampeniuksen lindalta unohtua. Puhui niin ruotsin aksentilla mongertaen x-faktorisssa. Musta siitä kyllä paistoi läpi vähän sellainen "hei kuulekste mä asun tukholmassa enkä enää osaa puhua suomee"
 
äidinkieli on ruotsi, niin eiköhän ole ihan luonnollista että on hakemista sanoissa, sekä aksentti tarttuu todella vahvasti. Onhan hän sitä paitsi asunut Tukholmassa jo vuosia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -.-:
no ainakin on tainnut lampeniuksen lindalta unohtua. Puhui niin ruotsin aksentilla mongertaen x-faktorisssa. Musta siitä kyllä paistoi läpi vähän sellainen "hei kuulekste mä asun tukholmassa enkä enää osaa puhua suomee"

Eikö Linda ole muutenkin ruottinkielinen vai muistanko väärin?
 
Mun ystävä muutti joku vuosi sitten pois Suomesta, eikä osaa enää kirjoittaa suomea, ymmärtää kyllä puheen, mutta ei itte muista kaikkia sanoja.
Ei puhu suomea kenenkään kanssa siellä missä nyt asuu.
 
Mulla ei unohtunut, mutta joskus tuli vahingossa väärän kielen sanoja suusta kun puhuin suomea.

Mieheni on ollut Suomessa nyt 7½ v ja puhuu joskus puhelimessa äidilleen suomea :D
 
Mulla ainakin unohtuu jos en kayta, mutta johtunee siita etten ole kielellisesti lahjakas. Lause rakenteet voi olla hieman erikoisia ja teen omia 'suomennoksia' huomaamattani ja samoin kaantelen sanontoja suuntaan ja toiseen jolloin ne voi kuulostaa hieman oudoilta. Nyt olen asunut englannin kielisessa maassa 8v ja suomen kieli on parantunut lasten myota, koska puhun heille ainoastaan suomea, muutoin kaytan suomea ainoastaan puhelimessa harvoin ja muutaman kerran vuodessa ja jos on vieraita Suomesta tai kaymme siella.
 

Similar threads

Yhteistyössä