Kun aina ei jaksais olla se perheen kantava voima..tyhjänpäiväistä valitusta

Enkä kyllä tänään sitten jaksanutkaan olla. Eipä siinä mitään, lapset sai ruokaa ja olla ulkona. Tiskitkin on näköjäään tiskattu. No juu, jonkin verran joustin laiskottelussani, että pyykkejä tuli pestyä. Kukaan ei kuollu, mutta mies taisi vähän tussahtaa. Ei näköjään riittänyt selitys, että minua väsyttää ja niin on kyllä tehnytkin.

Mutta kun aina ei vain jaksa. Mikä piru siinä on, että ne kotityöt ei lopu koskaan ja koko perhe roikkuu minussa kiinni. Jutelkoot keskenänsä.

 

Samaa miestä olen katellut jo 20 vuotta ja sama meno jatkuu. Yksin saan värkätä ruuat pöytään ja mies vain kysyy mitä tämä on? Tarvii aina tietää mikä on ruuan nimi... En voi muuta kuin suositella sitä että lähdet vaikka lenkille ja mies tekee ruuan yms. Tsemmpiä!

 

Olen joskus uhkaillut, että palaan vielä haudastakin etsimään niitä kadonneita tavaroita.

juu, tuttuja tunteita!

 

Joo-o, tuttuja tunteita. Pahinta on tuo muiden perheenjäsenten avuttomuus - kukaan ei näe mitään, löydä mitään, osaa tehdä mitään tai saa syödäkseen mitään ilman että konsultoivat mua ensin.

 

No mikä tähän vitutukseen ja väsymykseen auttais. Vanhastaan tiedän, että vaikka miten vääntäis ja yrittäis sievästi miehelle sanoa asiasta, niin se vääntää samantien puolustuskannalle ja kääntää kaikki väärinpäin.

No ei sillä. Onhan tuo ihan hyvä ja ihanakin mies, mutta joskus vähän rassaa. Enkä käsitä, miten tässä meidän perheessä nämä roolit on jotenkin sujahtaneet näin, että mulla on kotitöitä vaikka muille jakaa ja miehellä niitä on silloin, kun niitä ehtii tekemään.

Eikä tässä nyt viittis melkein hyvää miestä pihallekaan pistää vain siksi, että voisi joskus mahdollisesti saada lapsivapaan viikonlopun jolloin vois vaikka maata sohvalla koko päivän ja syödä jäätelöä.

 

Minä kissahdin eilen miehelle, kun ei ollut tehnyt ruokaa, vaikka lupasi. Olimme lasten kanssa koko aamupäivän pois kotoa ja pyysin, että mies tekisi ruoan valmiiksi, kun on kotona joka tapauksessa. Palasin kotiin nälkäisten (=äkäisten) lasten kanssa ja kappas, mies ei ollut edes kotona (eikä tietenkään ruokaa edes alettu tekemään). Ja syy oli se, että mies unohti (voi voi!).

Kaiken kukkuraksi tässä asetelmassa mättää se, että mies on lomalla ja minä en. Sanoin miehelle, että voi sitten varautua siihen, että kun menee takaisin töihin ja minä olen lomalla, hän saa sitten kuskata lapsia ja hoitaa ruokapuolen töidensä lisäksi. Minä aion sitten lomailla!

 

Minun mieheni kyllä tekee kotitöitä, teki tänäänkin. Mutta se, että minua tarvitaan jatkuvasti etsimään kadonneita tavaroita tai tavaroita yleensäkin sieppaa ihan suunnattomasti aina välillä.
Olen allerginen lauseille, jotka alkavat missä on? |O

 

No meillä mulla on 2 vaihtoehtoa. Joko räjähdän ukolle niin että se vetää herneen nokkaansa, ottaa lapset mukaan ja häipyy päiväksi, tai sitten ilmoitan että silloin ja silloin mä teen omia hommiani, ja te meette pois/mä meen päiväksi pois.

Mä tuun hulluksi jos en saa välillä olla yksin.

 

[QUOTE="Jenis";24011453]No meillä mulla on 2 vaihtoehtoa. Joko räjähdän ukolle niin että se vetää herneen nokkaansa, ottaa lapset mukaan ja häipyy päiväksi, tai sitten ilmoitan että silloin ja silloin mä teen omia hommiani, ja te meette pois/mä meen päiväksi pois.

Mä tuun hulluksi jos en saa välillä olla yksin.[/QUOTE]

Meillä tuo ensimmäinen mainitsemasi tilanne menee niin, että mies vetää herneen nokkaansa ja häipyy päiväksi, siis ilman lapsia. :headwall:

 

Minusta tuntuu, että tänään olis hyvä tarkistaa, ettei vain olis iskeny pms päälle. Mutta silti mulla on täysi oikeus olla väsynyt ja vihainen. Jos ei mulle koskaan ikinä maailmassa ilmesty vapaapäivää, niin silloin saapii olla kiukkunen.

 

Jos muistan, kokeilen ensi viikolla itse kysellä tavaroitten sijaintia! siitä voi tulla hauskaa, tai sitten kukaan ei reagoi mitenkään.

 

Mä en jaksais hoitaa TÄLLÄISIÄ asioita AINA:

Laskut (kuka maksaa, ja kytätä, maksaako mies)
Autojen katsastukset ja korjaukset (MUN mielestä miehen hommia)
Kaikki muut juoksevat asiat: vakuutukset, lainat, kela, verotoimisto, lasten lääkäriasiat, lasten kouluasiat KAIKKI
"onko toi kala pakasteessa syötävää" (Vitustako mä tiiän millon se on saalistettu)
Juosta perässä sammuttamassa valoja ja lukitsemassa ovia

No se toki täyttää tiskikonetta ja tyhjää noin 99% enemmän kun mä.

Mutta lisäksi se PIILOTTAA tavaroita.
Aina kun käy leipoo/laittaa ruokaa/palauttaa jotain mamman kakkukupuja yms saa KYSYÄ, että missä vitussa se ja se on, kun se ei ole siellä, missä pitäis...

Mut on se muru (kai?) silti =)

 

Meillä tuo ensimmäinen mainitsemasi tilanne menee niin, että mies vetää herneen nokkaansa ja häipyy päiväksi, siis ilman lapsia. :headwall:

Just, eli pahin mahollinen. Meilläkin se meni näin, kunnes suuren nalkutuksen seurauksena mies alkoi ottaa lapset mukaansa raivoreissuilleen. Meinasin kuolla onnesta eräänä vkloppuna, kun mulla oli sekä la että su vapaata. Ukko nappas kersat aamulla mukaansa, kävivät välillä syömässä, ja sitte ne taas häipy johonkin. Ihanaa <3 Mies oli tosi marttyyrina, mutta aivan sama. Pääasia että mä sain lukea pari kirjaa, syödä rauhassa, ja käydä lenkillä