Kun aikaa vain ei ole

[Kyllästynyt]

Olen tässä odotellut ja odotellut, että miehelleni ja minulle tulisi aikaa viettää kahdestaan aikaa. Molempien työt vievät paljon aikaa ja usein olemme myös eri aikoihin töissä. Eli kun toisella olisi aikaa niin toinen on kiinni töissä. Harrastuksia on molemmilla. Liikkua pitää jos meinaa pysyä kunnossa. Yhteisiä ystäviäkin näemme, kun kiireiltämme kerkiämme.

Kerroin eilen miehelleni, että parisuhteemme on huonossa jamassa, jos emme tee sille mitään. Hän tuumasi itsekin, että päivän tai parin reissu olisi paikallaan. Saisimme tehdä jotakin yhdessä. Kuulosti aluksi todella mukavalta ja oli todella hienoa, että mieskin oli tajunnut ettei tämä näin voi jatkua. Mutta mitä pari päivää on koko vuoden aikana, kärpäsenpaska! Sama jatkuu näiden päivien jälkeen. Paljon aina luvataan, mutta mitään ei toteuteta.

Mitään emme kuitenkaan suunnittele. Tästä voi mennä kuukausia eteenpäin niin ettemme vieläkään ole tehneet tätä reissua. Lomia mieheni suunnitteli, ei tiedä koska niitä saa. Silloinkin hän yleensä lepää väsymyksensä pois ja ei jaksa mitään ylimääräistä. Haluaa olla harrastustensa parissa, jotta saa stressin pois. Minun on vaikeaa muuttaa omia lomiani samaan ajankohtaan ja innostua hänen harrastuksistaan. Omia harrastuksia otin, kun sain olla niin pitkät ajat yksikseni. Mieheni mielestä suhteemme ongelmia voidaan ratkaista myös sillä, että hakin omia harrastuksia ja uusia ystäviä. Näin ei tarvitse olla kotona yksin.

Muut ystävät reissaavat ulkomailla ja tekevät viikonloppuisin kaikkea mukavaa yhdessä kumppaniensa kanssa. Kateellisena katselen valokuvia toiselta puolelta maailmaa yms.

Olen kertakaikkiaan kyllästynyt tulemaan töistä kotiin niin, että mieheni on joko töissä iltamyöhään tai nukkuu jo kun tulen kotiin. ½h on maksimissaan keskusteluaikaa päivässä. Seksielämämme on kuihtunut vajaaseen kertaan viikossa. Itselläni on valtavat himot ja halut, mutta mieheni on niin väsynyt töistään, ettei vain jaksa. Olen puutteesta kiukkuinen ja ikävä ihminen. Seksi on mielestäni tärkeä osa suhdettamme. (Pettäminen tässä tapauksessa ei vain ole mahdollista)

Mitään muita töitä hän ei voi kuvitellakaan tekevänsä ja itselläni muiden töiden saaminen olisi myös vaikeaa. Hän on omassa yrityksessään kiinni melkeimpä joka päivä. Kauhulla ajattelen sitä aikaa, kun saamme lapsia. Miten ihmeessä aikamme sitten riittää toisillemme saati lapsille. Se olen minä sitten se joka saa kasvattaa lapset ja touhuta heidän kanssaan. Minulle ei riitä pelkkä nukkuminen yhdessä. Talvi aika on vielä sitä ""rauhallista aikaa"", kesällä on kiirettä.

Rasittavinta on myös se, että hän kyllä suunnittelee kaikenlaista ystäviensä kanssa, mutta meidän suunnitelmat ovat jääneet taka-alalle. Nyt tajuan, että leikillään sanotut asiat ovat myös oikeasti totta. Tuskin koskaan tulemme matkustelemaan tai tekemään monia muitakaan asioita.

Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Olen odottanut myös avioitumista ja lasten saantia. Nyt olen oikeasti alkanut ajattelemaan, että haluanko/jaksanko tätä oikeasti. Suhde kuivuu kirjaimellisesti kasaan. Emme keskustele koskaan tulevaisuudesta. Välillä tekee jo mieli lähteä, tuskin sitäkään huomattaisiin.

Nyt neuvotaan keskustelemaan, mutta kun siihenkään ei oikein ole aikaa. Tuntuu, että mieheni on jo niin väsynyt taas ettei edes näe selkeästi muita asioita elämässään. Vähättelee varmasti tätäkin ongelmaa.

Tähän liittyy vielä niin paljon muutakin. Miehelläni on valtavat paineet myös sukunsa puolesta. Miten ihmeessä koko homaan saa järkeiltyä niin, ettemme kuluta itseämme loppuun ja saisimme myös aikaa toisillemme. Onko se ylipäätään edes mahdollista!

En koskaan ole odottanut mitään ulkomaanreissuja tai mitään kalliita lahjoja vaan aikaa toisen ihmisen kanssa. Olisi mukavaa lähteä yhdessä vaikka lenkkipolulle tai elokuviin.

 

[kyllä]

se on niin, että tuohon suhteeseen mikä teillä tällähetkellä on ei missään nimessä kuulu lapset. Parisuhde on oltava hyvällä ja kestävällä pohjalla ensin.

Molempien pitää haluta sitä, että ollaan yhdessä muutoinkin kuin yöllä sängyssä nukkumassa. Ja se on pelkkää selitystä, ettei mukamas yrittäjä voisi saada sitä pientäkään vapaa-aikaa, että voisi olla yhdessä puolisonsa kanssa.
Se on vain järjestelykysymys. Siinä vain käy helposti niin, että työ vie ensin pikkusormen ja lopulta koko käden.

Meillä mieheni ja minä olemme olleet töissä samassa perheyrityksessä jo vuosia ja vuosia. Työn kuvamme on sellainen, että työt kyllä kulkee kotiin väkisin puheina, selvittelyinä ja peräti asiakkaat soittelevat iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta olemme olleet yhtä mieltä siitä, että yhteistä vapaa-aikaa ja perhe-elämää on pakko olla. Muuten ei jaksa.
Teemme varsinkin viikonloppuisin yhdessä kävelylenkkejä..olemme lastemme kanssa.. rentoudumme kotonamme tehden hyviä ruokia, saunoen, katsoen elokuvia, kuunnellen musiikkia. On pakko ladata pattereita, muuten jos ei niin tee...palaa kynttilä molemmista päistä ja tulee kyllä burn out!
Eli vakavaa keskustelua sinun ja miehesi välillä siitä miten parisuhteenne tulee jatkumaan. Tärkein suhde kuitenkin on teidän parisuhteenne, ei mitkään kaveripiireissä harrastelut ja pyörimiset. Kaverit ja ystävät ovat toki tärkeitä, mutta ei ne saa mennä teidän parisuhteenne edelle!

 

[ap]

Olen samaa mieltä, etteivät lapset kuulu elämänvaiheeseemme vielä. Kaiken tämän kaaoksen keskelle en tahdo lasta. Mieheni elämään ei vain muuta mahdu, kuin työt ja ystävät. Ystäviä toki täytyy olla, mutta mielestäni ne ovat alkaneet jo syödä suhdettamme. Ennemmin tehdään jotain ystävien kanssa.

Saisikin toisen ymmärtämään, kuinka tärkeää yhteinen aika on. Tuntuu, että hänelle riittää ihan se minimiaika kanssani. Itse tahtoisin välillä keskittyä meidän omiinkin yhteisiin juttuihin ja kehittää suhdettamme. Kyllähän näistä asioista on puhuttu ja aina se vain lupailee kaikkea. En jaksa odottaa enää, olo on sietämätön. Täytyy taas tänään yrittää puhua ja kertoa omista tuntemuksista.

En voi käsittää sitä miten joku tekee töitä niin, ettei jaksa mitään muuta päivän aikana. Eikö siinä jo elämänlaatukin kärsi? Onko kumppanikin niin jo itsestäänselvyys, ettei sen vuoksi tarvitse enää yrittää mitään.

Onhan sille mun miehelle tullut jo nuoresta iästä huolimatta lukemattomia sairauksia, vakaviakin sellaisia. Ei tunnu vain tajuavan, että terveyskin tässä hommassa menee. Kai siinä sitten on taustalla vahvasti se, että näin on suvussa aina tehty ja mihinkään turhaan ei saisi aikaansa tuhlata.

 

[tiedätkös]

Oletko sitä mieltä että miehesi on valinnut sinut yhdenkään muun asian edelle?

Sun täytyy laittaa miehes valitsemaan, jotenkin hienovaraisesti..ei mitään uhkailuja nehän tunnetusti on vaan kiristystä ja kukaan ei sellaiseen suostu.
Mutta oikeasti, miehes on varmaan juuttunut päivä kerrallaan-periaatteella siihen pitäisi-pitäisi- jumiin.
Niinkauan kuin hänellä on muija odottamassa parempia aikoja, niin mikäs hänellä ollessa. Valittaahan aina voi, voi kun on kurjaa, mutta niinkauan kuin tilanne on pysyvä ja homma voi jatkua niin se jatkuu.

varaudu siihen että jos alat esittää tosissasi vaatimuksia miehelle, niin sinä olet sitten se paska joka ei ymmärrä mitä on työnteko.

Miehet on siitä v-mäisiä olentoja, että mikään ratkaisu ei ole hyvä ellei se ole heidän oma ideansa. Miehen pitää itse tulla siihen tulokseen, että haluaa nähdä vaimoaan ja miettiä, millähinnalla vaimo on kaupan...onko työ sopiva summa vaimosta..
Sinä olet selvästikin tuosta suhteestanne huolissaan kahden edestä- kertoo paljon tuokin että miehesi ehdottaa ""hankkimaan ystäviä"". Ystäviä on sinkuillakin..miksikäs ne sitten miestä enää tarvivat ja treffipalstoilla ilmoittelevat, jos kerran ystävä korvaa aviomiehen??


Mutta: eikö ole ihanaa ottaa koko parisuhde harteilleen jotta mies voi rauhallisin mielin purkaa työstressiäänj a mennä sitten takaisin töihin virkeänä?

Ja eikö ole ihanaa olla nainen parhaassa iässä, jonka mies laittaa hyllylle odottelemaan että joku päivä tätäkin sitten käytetään...meillä kaikilla ihmisillä on kuitenkin se leima perseessä: ""VIIMEINEN KÄYTTÖPÄIVÄ"", ja ei tekisi mieli odottaa että se koittaa.

Sitten kun miehesi pääsee töistä ohitusleikaukseen, niin sinä olet jo kypsä eroamaan. Vietät katkeran vanhuuden yksin, käyt ystäviesi kanssa kaikki ne matkakohteet joita nuorena olisit halunut nähdä, ja mies tekee lapset nuoren bimbon kanssa, ja päättää, että ei enää koskaan uhraa parisuhdettaan työn takia.

Laita se mies oppimaan että elämä ei odota. Ota siltä kantilta että mitä sinä koko parisuhteella edes teet niinkauan kun se ei missään näy-

 

[ap]

Tappeluhan tästä tuli sitten. Olo on niin paha etten enää tiedä mitä tekisin. Haukkui kaiken minussa. Ei kestänyt kuulla totuuksia joita sanoin. Yritin kovasti selittää ettei tätä suhdetta ole jos ei sen eteen mitään tehdä. Taitaa pelätä että kadottaa piian itseltään. Uskomaton tyyppi.

En teidä ehkä on jotainparempaa muakin varten. Onhan tätä jo useamman vuoden tullut katseltua ja miksikään tämä ei tästä muutu. Lupailee kaikkea mutta mitään ei tee.

 

[kyllä]

Joo, sitä on niin helppoa haukkua toinen vaikka pataluhaksi, mutta itsestään on muka niin vaikea löytää (tai ainakin sanoa ääneen) vikaa. Senhän voisi kääntää vähän toisinpäin: pyydä miestäsi kertomaan/listaamaan kaikki positiiviset ja hyvät asiat mitkä löytyvän hänen mielestään teidän suhteestanne. Olen melko varma, että ""ranskalaisia viivoja"" ei taida paljoa tulla paperille....
Riitely ja haukkuminen pitäsi saada nyt taka-alalle..ja rauhallinen, aikuisten keskustelu etualalle.

 

[Theo]

Ihan vaan vinkkinä etten tiedä tervettä miestä, joka olisi niin väsynyt ettei pillun päälle jaksa kavuta. Voi olla kyse ihan jostain muusta...

 

[haukkumisesta]

Ei haukku haavaa tee. Vaikka on kuinka paha olo, niin älä ota haukkumista itseesi tosissasi.

Olet nyt jo jonkin aikaa viihtynyt suomi24:n avioeropalstalla.

Pikkuhiljaa kuvio alkaa selkiintyä päässäni. Hyvin moni mies lähtee lyttäämisen tielle, kun muut sanat eivät riitä.

Nostin kissan pöydälle ja homma nyt seisoo.

Pidä vain puolesi. Martyyriksi älä ala. Olen siitä varoittava esimerkki. Vaikka olenkin vahva nainen, niin vahvuuteenkin voi sairastua.

Meitä yh-Ellejä on jo tarpeeksi. Älä sellaiseksi ihan suorin jaloin ala.

Maailma on houkutuksia ja vääriän roolimalleja täynnä.
Nuorena pitää ahnehtia liikaa ihanuuksia. Sulje korvasi unelmaparien ulkomaanmatkajutuilta.

Minä ajattelin alkaa reissaamaan vasta eläkeiässä.
Aikuiset lapset ovat hoitaneet reissaamisen puolestani. Minä hoidan vain tuosta finanssipuolesta tekemällä kahta työtä.

Ulkona on ihana sää. Aurinko paistaa. Kuivaa kyyneleet.
Olet reipas ja hyvällä itsetunnolla varustettu nainen.
Sinua ei miehet alista. Juttele asiasta läheisten kanssa.
Eikö äitisi olekin kasvattanut sinusta tomeran naisen.
Nostan hattua hänelle. Kerro terveisiä minulta.

 

[roosa]

Kun olen näitä juttuja lukenut täällä niin sitä ihmettelen, että tämä nimimerkki ap aloittaa jatkuvasti uusia keskusteluja mitä erilaisemmista ongelmista. Välillä on ollut vuosia jonkun kanssa, välillä 10 kk, välillä eronnut.

 

[Justjoo.]

Tällä alkuperäisel on tiukka aikataulu. Klo 10.22 se valittaa pitkäsanaisesti ongelmiaan. Klo 13.12 se on jo tehnyt isoja ratkaisuja ja keskustellut siippansa kanssa vaiks tiiä mitä. Ja siin välis se on kerennyt kirjoittelee muille.

Ei liity tähän, mutta tällaisella teholla pitäis elinkeinoelämänkin joidenkin mielestä toimia.

 

[öhöm]

En tiedä, tarkoititko edellisen ihan vitsiksi, mutta kuitenkin: luultavasti useammalle kuin yhdelle käyttäjälle on vuosien varrella tullut mieleen käyttää nickiä Kyllästynyt.

 

[roosa]

Eikö nimimerkki ap aloittele suurimman osan näistä viestiketjuista? Vai liikkuukko täällä samaan aikaa useampi kymmen nimimerkki ""ap"".

 

[öhöm]

Joudun nyt öhöm-kommentoimaan koko ketjun, mutta pakko tähänkin jotain sanoa:

Onko viestien kirjoittamisen ja toimimisen välillä jokin aikaraja, jota ei saa alittaa? Usein tällaisille palstoille kirjoittaminen on jo merkki siitä, että asiat on pahasti pielessä ja päätösten äärellä ollaan. Kuinka kauan siinä pitäisi vielä vastauksia odotella?

Tuollaisista asioista ei voi avautua lähipiirille, koska jos homma sujuiskin lopulta hyvin, olis ihan liikaa selittämistä kaikille siinä, että kaikki on hienosti. Netti on monesti ainoa kanava, jonne voi purkaa tuntojaan vapaasti.

Toivon kaiken mahdollisen tuen ja voiman ap:lle. Mun avopuoliso oli liian kiireinen edes asuakseen meidän asunnossa. Se maksaa puolet vuokrasta, mutta asuu toisessa kaupungissa. Täällä ollessaan se pyhittää vähintään puolet ajasta kavereilleen ja baareille. Kun viime viikolla kerroin, että oon äärimmäisen onneton, se oli äimän käkenä ja ihmetteli vaan, miten voi olla, kun se on itse niin onnellinen.

Mikäs sillä ollessa, prkl. Sehän on varmaan miesten paratiisissa: arkisin voi olla sinkku ja yhtenä iltana viikonlopussa leikkiä kotia.

 

[öhöm]

Mä oon varmaan ymmärtäny ihan väärin, mitä ajat takaa, mutta ap:han tarkoittaa ""alkuperäistä""... Se ei siis oo varsinainen nimimerkki, viittaa vain ketjun aloittajaan.

 

[melkein yh.]

Olen aivan samassa jamassa sinun kanssasi, paitsi että meillä on myös lapsi. Sitä yhdessä vietettyä lomaa ei ole kertaakaan ollut kymmeneen vuoteen, jotka ollaan tunnettu toisemme. Aluksi odotin, toivoin, sitten petyin ja kovetin itseni!Itsekin olen työelämässä normaalin työpäivän. En tiedä kuinka kauan liittomme kestää, nyt asutaan ainakin kuin vieraat ihmiset saman katon alla. Nukutaan eri huoneissa, mies ei ole asiaa kommentoinut vaikka olen yrittänyt puhua hänelle. Eihän tämä herkkua ole mutta eletään päivä kerrallaan. Itse olen alkanut sairastelemaan viime vuosina, kenties henkinen painekin on osasyynä.
En missään tapauksessa suosittele Sinulle lapsen hankkimista tuohon tilanteeseen, jos vähänkin ajattelet omaa jaksamistasi. Toivon sydämestäni, että saisitte tilanteeseen molempia tyydyttävän ratkaisun!tsemppiä

 

[alkuperäinen eli ap]

Totta kai minussakin on omat vikani, mutta olen paljon yrittänyt tässä suhteessa, joustanut joka suhteessa. Tuntuu vain siltä että yritän ja hän on jättänyt yrittämisen vain minulle. Joskus minäkin voisin tykätä esim. hartioiden hieromisesta ja siitä, että minullekin on varattu päivässä aikaa. Suhteeseen kuuluu myös olennaisesti seksi.

Riideltyämme hetken saimme myös keskusteltua rauhallisesti. Taisi vihdoin ymmärtää itsekin ettei näin vain voi jatkua. On niitä miehiä, jotka ovat todella herkkänahkaisia ja tulistuvat sekunnissa. Eivät kestä rakentavaa kritiikkiä. Myönnän, että ku minuakin vituttaa niin olen täysi ääliö. Joskus sanomiset menevät ylilyönneiksi, kun on tarpeeksi loukattu ja haukuttu.

Sovintoseksi tuli kyllä ihan tarpeeseen. Se oli tyydyttävää molemmille. Seksissä ainoa ongelma on ettei meillä ole siihen aikaa ja mieheni ei jaksa väsymyksensä takia. Seksi on monipuolista, molemmat huomioon ottavaa. Suhteemme yksi parhaista asioista.

Lisäksi lähdin hänen mukaansa töihin ja illalla vielä keskustelimme lisää. Ei auta muu kuin yrittää lisää ja saada miestä mukaan lenkille ja keskusteluihin yms. Omiin töihinkin voi sokaistua, elämässä on muutakin. Joskus kissa on vain nostettava pöydälle. Keskusteleminen on tärkeää suhteessa, asioiden olettaminen johtaa ongelmiin. Kuten joku jo mainitsikin niin tämä on järjestelykysymys. Toivon todellakin, että mieheni ymmärtää myös oman parhaansa. Hänellehän tämä on kuluttavaa, ainainen töiden raataminen.

Paljon joudumme tekemään työtä suhteemme eteen, mutta nyt olen jo paremmalla mielellä. Onneksi saimme keskusteltua niin että asiat tulivat molemmille selviksi. Välillä toista täytyy herätellä, varsinkin kun jaksaminen ja terveys ovat vaakalaudalla suhteen ongelmista puhumattakaan.

 

[ei pidä]

paikkaansa, mieheni on täysin terve ja pukille jaksaa nousta n. kerran kuussa. Eikä petä. On vaan työnarkomaani.

 

[Mitä elämältä haluaa]

Peruskysymys teillä on, mitä haluatte elämältä? Siitä aiheesta teidän pitää keskustella. Sinä haluat avioliiton ja lapsia. Mitä mies haluaa?

Jos hän haluaa samaa, elämäntyylin pitää muuttua. Ei riitä, että sinä yksin yrität. Jos työ vie kaiken ajan ja voimat, mitä jää elämälle? Kumppanisi pitää saada käsittelemään elämän isoja peruskysymyksiä, jotta hän herää aidosti. Jos tunnet, että omat tunteesi ovat viilenneet, älä jää antamaan suhteelle tekohengitystä. On paljon helpompaa tehdä pesäero nyt.

Suhteenne on vakiintunut sellaisiin uomiin, että totuttua on vaikea muuttaa, ihminen kun on laiska tekemään muutoksia, joissa pitää itse muuttua ja kehittyä. Jos arvomaailma pään sisällä panee työn ja kaverit ensimmäiselle sijalle, muutos on ankaran työn tulos.

Minullekin on tuo ihan tuttua, en pystynyt saamaan aikaan muutosta hyvällä enkä pahalla, koska toinen ei puheesta ja lupauksista huolimatta halunnut aidosti muutosta. Elämä oli hänen kannaltaan mukavaa: huolto pelasi, asiat ja lapset hoidettiin, oli koti, ruokaa ja puhtaat vaatteet. Hän koki, että asiat olivat hyvin. Elimme lasten kanssa ihan eri elämää kuin hän ja meillä oli paha olla. Miehen kanssa ei ollut mitään muuta yhteistä kuin osoite ja seksiä silloin harvoin, kun hän sitä tarvitsi. Jäin kaiken arkeenkin liittyvän kanssa ihan yksin ja yksinhuoltajaksi. Se on hiton raskasta. Yksin vaikka yhdessä on rankkaa.

Olet nyt vedenjakajalla. Jollet saa muutosta nyt, sitä et saa myöhemminkään. Vastuussa olet vielä vain itsellesi ja sinun tulee todella tarkoin miettiä, tyydytkö siihen elämään mitä elätte.

 

[jep]

Muista että mies on aivan erilainen kuin nainen..ajattelutapa aina erilainen eikä mies ymmärrä naisen syvällistä kantaa..läheskään aina..tai jos ymmärtää ei myönnä.

Onnellisuutta ei voi odottaa muiden tekevän, liian vaativa ei pidä olla mutta oikeudet tiettyihin asioihin on ja ne on oltava että suhde voi jatkua(seksi, keskustelut, yhteiset touhut).

Kuulostaa pahalta!! Miehesi ei selvästikkään jaksa, näyttää siltä että hänen työt imee kaiken energian ja siksi jäät kaikesta paitsi..työ on siis etusijalla hänellä. Siihen on tultava muutos ennenkuin hänellä ei ole enää terveyttä, ei vaimoa ei mitään muuta kuin työ Sitten hän on yksin ja täysin yksin, tuskin hän sitä haluaa...

Jos häen i näe ongelmia teidän välillä tai tee mitään asioiden eteen et voi pyytää ja anoa..se on tultava sydämestä itsestä lähtöisin ei pyytämällä.

Onko terapiat täysin pois suljettu, onko miehesi liian kunnianhimoinen ja siksi aina työt työt työt mielessä..

Selvästi tarvitsette omaa yhteistä aikaa..pois siitä missä se arki pyörii..ja näyttää siltä että ei ihan vielä ole kaikki menetetty- nyt on aika pistää töpinäksi ja tehdä siirtoja..ota rohkeasti miehesi käsittelyyn..puhuminen on ainut keino päästä molempien aivoituksiin..Miestä ei kannata syyttäen osoitella..ota pehmeämpi asenne vaikka se vaikealta voit tuntua kun paljon patoutumia..koeta!

Tsemppiä!