Kumpi sen aloitteen oikein tekee?

[visainen]

En ole lapsuudessani tottunut halaamaan eikä meillä näytetty hellyyttä, minun nuoruudessani ei kaveriporukassa halailtu, hädin tuskin onnitellessakaan halattiin, joten halaaminen tai helliminen ei tule minulta spontaanisti. En vaan tunne oloani luontevaksi halattaessa, oli se halaaja sitten sukulainen tai vieras. Lapsiamme tai lemmikkejä halaan tai paijaan, mutta mieheni kohdalla nousee seinä eteen.

Olemme olleet aviossa reilut 30 vuotta, kyllä varmaan alkuun halasin ja hellin, mutta johonkin se kaikki on vuosien varrella jäänyt. Nyt mieheni on tästä minulle loukkaantunut kun en osaa tehdä aloitetta, se vaan jää, tuntuu jotenkin vieraalta, en osaa selittää miksi näin on. Se ei vaan tunnu luontevalta. Hän taas haluaa että häntä halataan tai osoitetaan hellyyttä ja arvostusta, mutta sekin pitää tehdä vuorotellen, siis niin että minäkin teen aloitteet ja halaan ensin, ei niin että hän on aloitteellinen.

Mikä tässä nyt neuvoksi? En osaa sanoa miksi halaaminen on minusta niin vaikeaa, tämän vaatimuksen kanssa olen jotenkin ihan solmussa, tuntuu että minulta vaaditaan sellaista mikä ei ole minulle luontevaa. Olen sitten kuulemma kauhean tyly ja kova. Miten saa itsensä tekemään sellaista mikä on kaikille ihmisille täysin luontevaa, mutta minulle tuntuu olevan mahdotonta?

 

[hali]

,Miten saa itsensä tekemään sellaista mikä on kaikille ihmisille täysin luontevaa, mutta minulle tuntuu olevan mahdotonta?

Opettelemalla. Ei kukaan nuorena automaattisesti suutelemista ja seksiäkään osaa, mutta harjoitus tekee mestarin.

 

[osaläheisyyttä]

Ihmettelen, miten teillä sujuu seksi, jos sinä et siedä miehesi läheisyyttä.

En tiedä, millaisia traumoja olet lapsuudessasi kohdannut.

Halaako miehesi liian kovaa? Tunnetko tukehtuvasi?

Parhaimmillaan halaus on sitä, että rinta rintaa vasten hengitetään samaan tahtiin ja kädet ovat toisen ympärillä lämpimästi juuri sopivan tuntuvasti, ei liian höllästi, ei liian pehmeästi.

Koska miehesi tietää, että halaaminen on sinulle vaikeaa, mutta hänelle tärkeää. Hän on varmasti valmis erilaisiin halaamisharjoituksiin.

 

[tyynetär]

Minua taas vaivaa se ettei mieheni helli ja halaa minua ollenkaan.Olen pienestä tytöstä alkaen oppinut että halataan esim. sukulaisia kun tavataan.Molempien vanhempieni siskot+veljet halasivat aina kun nähtiin.Ystävieni kanssa myös halataan silloin kun nähdään harvoin.Tunnen,etten ole tarpeeksi riittävä miehelleni kun hän ei hyväile,halaa,koskettele eikä enää vuosiin ole halunnut edes rakastella kanssani.Tunnen olevani kuin kynnysmatto hänelle.
Juuri tänään juttelin hyvän ystäväni kanssa että olen tullut siihen tulokseen mitä suotta elää vain nimellisessä liitossa.Olen 62v. iloinen,huumorintajuinen ja puhelias "mamselli" joka vielä haluaisi tuntea rakkautta ja läheisyyttä.Ystäväni kertoi ihmetelleensä miksi yleensä olen rakkaudettomassa liitossa.Hänen kommenttinsa sai minut vihdoinkin miettimään elämääni uudelleen.Aion ottaa asian puheeksi tuon kylmän ukkoni kanssa heti huomenna.Koska olemme ns. kulissiliitossa on parempi että lähden yli 42 vuoden jälkeen elämään sellaista elämää jota haluan elää.Käydä tanssimassa ym.Nyt ei käydä missään muualla kuin kaupoissa.Iloisena ihmisenä haluan elämältä muuta kuin kotona uutisia katsellen.Hakekoon itselleen uuden kynnysmaton...

 

[Täh]

... Minua taas vaivaa se ettei mieheni helli ja halaa minua ollenkaan.Tunnen,etten ole tarpeeksi riittävä miehelleni kun hän ei hyväile,halaa,koskettele eikä enää vuosiin ole halunnut edes rakastella kanssani.Tunnen olevani kuin kynnysmatto hänelle.
.

Tätä en ymmärrä. Jos toista ei enää kinnosta tms. ylläolevat asiat, niin miksi se jota halaaminen ym. edelleen innostaa ajattelee ettei hän ole enää riittävä taikka kokee itsensä kynnysmatoksi? Minusta noita asioita ei voi noin yhteen niputtaa ja vetää johtopäätöksiä että kun ei halauksia, olen kynnysmatto.
Keskustelun paikka teillä. Se mies nyt vaan on erilainen eikä kenties tottunut luontevasti niihin halauksiin ei sen tarvi johtua mistään sinun riittämättömyydestäsi. Ei niitä ystävättäriä kannata aina kuunnella, kuuntele tarkalla korvalla sitä miestäsi. Kuuntele rivien välilitkin.

 

[iina]

En oikein ymmärrä sitä miksi meitä joilla halaaminen eikä toisen koskettelu avioliitossakaan ole luontevaa haukutaan tylyiksi, kylmiksi, empatiakyvyttömiksi, että niiden perusteella puolisoa ei arvosteta tai pidetään kynnysmattona. Miksi se on joku sääntö että kaikkien pitää pystyä halaamaan ja taputtelemaan mennen-tullen, kun ymmärtäkää nyt että meitä ihmisä on niin erilaisia. Eihän kaikki ihmiset ole yhtä puheliaitakaan tai nauravaisia, eroja on paljon muitakin. Te kenen on helpompi halata ja koskeettaa tehkää aloite, halatkaa ja taputelkaa ohimennen puolisoanne, mutta älkää vaatiko että hänen pitäisi tehdä samoin. Jos hän ei teitä pois työnnä ja torju, älkää valittako.

 

[ei aina jaksa]

On tosi tympeetä jos toinen ei koskaan viitsi tehdä aloitusta eikä tarttee kosketusta.
Kun joutuu tekeen joka ikinen kerta aloitteen, ainaski mulle tuli tunne, että toinen on mukana vaan sen takii kun on pakko, sen kehon kieli oli niin jäykkää ja sen takii mulla tökkäsi heti, että eihän se mies haluu mun kosketusta, joten meidän parisuhde päätyy 2 vuoden seurustelun jälkeen.

Mies ihmetteli eron tullessa, että mitä, meillähän menee tosi hyvin. Joo, niin kai, ku ei ees hyvän yön pusua voinu antaa, mies käänsi päänsä pois. Ei voinu käpertyy kainaloon eikä mennä viereeen nukkuun, mies totes tylysti minuutin kuluttuu, että tässähän tulee hirvee hiki ja vetäyty pois.
kaks kertaa viikossa muutaman minuutin pano oli miehelle riittävästi läheisyyttä. Se siitä parisuhteesta.

 

[lusikat jakoon]

Avioliitto kaatui halaamisen puutteeseen.