Kumpi onkaan lapsen etu? (tuota syömisasiaa )

Lapsi
a) pitää oman päänsä eikä syö
b) pakotetaan uhkauksilla ja kiristyksillä syömään

Meillä on viime kuukausina ollut lähes joka päivä tilanne, että joku lapsista ei haluaisi syödä (ei ehdi kun on leikki/televisio-ohjelma kesken, ruoka on pahaa tai ihan muuten vaan). Yleensä olen pakottanut lapsen jollain konstilla tai parhaassa tapauksessa leikin varjolla syömään. Ja kas kummaa, ruuan syötyään lapsi on kuin toinen ihminen. Kuten siinä Saarioisten mainoksessa, jossa nälkäinen mies kiukuttelee ja kylläinen on lempeä kuin mikä.

 

c) lapsi houkutellaan kehuilla ja pienillä vippaskonsteilla syömään
(näin meillä tehdään)

 

Meillä pannaan telkkari kiinni jos ei muuten tulla ja leikki loppuu kyllä myös. En pakota, syö mitä syö, mies kerran sen kanssa leikki ravintolassa jotain junaa ja tyttö tuli ylitäyteen ja oksensi, että se siitä sitten.

 

En tiiä mikä on oikein mutta meillä luotetaan siihen että ne syö sen minkä kuluttavat.
Ruokahalu vaihtelee kasvupyrähdysten mukaan tosi paljon.
Ruoka meillä tarjoillaan kaikille yhtäaikaa ja silloin tosiaan on ruoka tarjolla kävi se lasten aikatauluun tai ei.Silloin ei katsota telkkaria tai pelata.
Jos ei silloin syö niin sitten ei syö.Seuraava kattaus on jokatapauksessa kaikille yhtäaikaa.

 

c) lapsi houkutellaan kehuilla ja pienillä vippaskonsteilla syömään
(näin meillä tehdään)

Näin meilläkin toimitaan.

 

lasta kannustetaan maistamaan uusia makuja. Meillä lapsilla pienempinä päätettiin kuinka monta lusikallista syötiin (ja se oli aina enemmän kuin kaksi tai kolme) tai lautaselle tehtiin suunnilleen puoleen väliin raja ja lapsi sai päättää kumman puolen syö, joskus epätasajako ruoka-aineiden välillä siinä.
kuitenkin ovat oppineet syömään suht kaikkea mitä allergioiden puitteissa pystyvät syömään ja joskus jollakin matkalla ovat yllättäneet syömällä jotakin sen verran eksoottistakin että en välttämättä olisi uskonut. Mutta meillä ei olekaan sitten vauvaiän mössätty ja sekoitettu ruokia vaan ruoka-aineet on selkeästi olleet erotettavissa toisistaan jo n 1 v.

 

Lapsi
a) pitää oman päänsä eikä syö
b) pakotetaan uhkauksilla ja kiristyksillä syömään

Meillä on viime kuukausina ollut lähes joka päivä tilanne, että joku lapsista ei haluaisi syödä (ei ehdi kun on leikki/televisio-ohjelma kesken, ruoka on pahaa tai ihan muuten vaan). Yleensä olen pakottanut lapsen jollain konstilla tai parhaassa tapauksessa leikin varjolla syömään. Ja kas kummaa, ruuan syötyään lapsi on kuin toinen ihminen. Kuten siinä Saarioisten mainoksessa, jossa nälkäinen mies kiukuttelee ja kylläinen on lempeä kuin mikä.

a. Tosin pöydästä ei poistuta ennen kuin kaikki ovat syönneet mahansa täyteen.

 

B mutta tätä ei tasan tarkkaan tee kuin me (äiti ja isä), koska kukaan muu ei tunne meidän lastamme niin että voi häntä uhkailla.. meillä uhkailut ovat tälläsiä 2jos et syö et pääse mukaan kauppaan" tai "ulos" tms. maistaa pitää ainakin. ja riippuu tilanteesta mutta kaikkia ei ole pakko syödä mutta sanon lusikka määrän monta vielä täytyy syödä.

 

Lapsi
a) pitää oman päänsä eikä syö
b) pakotetaan uhkauksilla ja kiristyksillä syömään

Meillä on viime kuukausina ollut lähes joka päivä tilanne, että joku lapsista ei haluaisi syödä (ei ehdi kun on leikki/televisio-ohjelma kesken, ruoka on pahaa tai ihan muuten vaan). Yleensä olen pakottanut lapsen jollain konstilla tai parhaassa tapauksessa leikin varjolla syömään. Ja kas kummaa, ruuan syötyään lapsi on kuin toinen ihminen. Kuten siinä Saarioisten mainoksessa, jossa nälkäinen mies kiukuttelee ja kylläinen on lempeä kuin mikä.

a. Tosin pöydästä ei poistuta ennen kuin kaikki ovat syönneet mahansa täyteen.

minusta on hyvä opettaa lapsi istumaan ruokapöydässä "aterian loppuun", sillä jos yksi tenava pomppaa kesken pois, niin toisellakin "vatsa täyttyy" ennen kuin oikeasti täyttyykään

 

Lapsi
a) pitää oman päänsä eikä syö
b) pakotetaan uhkauksilla ja kiristyksillä syömään

Meillä on viime kuukausina ollut lähes joka päivä tilanne, että joku lapsista ei haluaisi syödä (ei ehdi kun on leikki/televisio-ohjelma kesken, ruoka on pahaa tai ihan muuten vaan). Yleensä olen pakottanut lapsen jollain konstilla tai parhaassa tapauksessa leikin varjolla syömään. Ja kas kummaa, ruuan syötyään lapsi on kuin toinen ihminen. Kuten siinä Saarioisten mainoksessa, jossa nälkäinen mies kiukuttelee ja kylläinen on lempeä kuin mikä.

a. Tosin pöydästä ei poistuta ennen kuin kaikki ovat syönneet mahansa täyteen.

minusta tämä on kyllä uhkaus....

 

minusta on hyvä opettaa lapsi istumaan ruokapöydässä "aterian loppuun", sillä jos yksi tenava pomppaa kesken pois, niin toisellakin "vatsa täyttyy" ennen kuin oikeasti täyttyykään

Huomattu on. 2v lopettaa samalla kun ensimmäinen on syönyt. Pitää ihan oikeasti miettiä tuota yhtäaikaa syömistä, ongelmana vaan se että minä aloitan syömisen paljon myöhemmin kuin toiset.

 

Lapsi
a) pitää oman päänsä eikä syö
b) pakotetaan uhkauksilla ja kiristyksillä syömään

Meillä on viime kuukausina ollut lähes joka päivä tilanne, että joku lapsista ei haluaisi syödä (ei ehdi kun on leikki/televisio-ohjelma kesken, ruoka on pahaa tai ihan muuten vaan). Yleensä olen pakottanut lapsen jollain konstilla tai parhaassa tapauksessa leikin varjolla syömään. Ja kas kummaa, ruuan syötyään lapsi on kuin toinen ihminen. Kuten siinä Saarioisten mainoksessa, jossa nälkäinen mies kiukuttelee ja kylläinen on lempeä kuin mikä.

a. Tosin pöydästä ei poistuta ennen kuin kaikki ovat syönneet mahansa täyteen.

minusta tämä on kyllä uhkaus....

Miksi? Se on toisten kunnioittamista ja kuuluu hyviin tapoihin.

 

Jos ei silloin syö niin sitten ei syö.Seuraava kattaus on jokatapauksessa kaikille yhtäaikaa.

Entä kun lapsi on niin väsynyt ja rauhaton, ettei malttaisi syödäkään?

 

Meillä on pakko maistaa, mut ei syödä. Leikit ja telkkari keskeytetään ruuan ajaksi ja kaikki istuvat pöydässä ruokailun ajan, vaikka ei muuta kuin maistaisi. Ja jos ei syö ni sitte ei napostelua ruokien välillä myöskään, siis seuraavaan ruokaan pitää pärjätä =)

 

Lapsi syö tarpeeseen.Ei pidä pakottaa.

 

Lapsi syö tarpeeseen.Ei pidä pakottaa.

Miksi sitten kärttyisä tyytymätön lapsi rauhoittuu syötyään - pakolla?

 

Kyllä se lapsi normaalisti syö silloin kun nälkä.

 

Lapsi syö tarpeeseen.Ei pidä pakottaa.

Miksi sitten kärttyisä tyytymätön lapsi rauhoittuu syötyään - pakolla?

Koska tilanne on ohi ja vanhemmat ovat tyytyväisiä.

 

Lapsi syö tarpeeseen.Ei pidä pakottaa.

Miksi sitten kärttyisä tyytymätön lapsi rauhoittuu syötyään - pakolla?

Siinä taas yksi resepti miten tehdään ylipainoisia lapsia.

 

Lapsi syö tarpeeseen.Ei pidä pakottaa.

Miksi sitten kärttyisä tyytymätön lapsi rauhoittuu syötyään - pakolla?

Siinä taas yksi resepti miten tehdään ylipainoisia lapsia.

Voi olla, mutta meillä ei toimi tuokaan. Hyvä jos joku vuosi 0-käyrälle kohotaan.

 

Voi olla, mutta meillä ei toimi tuokaan. Hyvä jos joku vuosi 0-käyrälle kohotaan.

No kivat teille,näin meilläkin.Mutta siltikään ei syötetä lapsia väkisin.

 

c) lapsi houkutellaan kehuilla ja pienillä vippaskonsteilla syömään
(näin meillä tehdään)

joo näin on.. ja kyllä sen huomaa jos se ruoka on oikeasti niin pahaa lapsen mielestä et osaa sen vippaulin lopettaa sit ..
tosin ei kai äidin tekemä ruoka ole sellasta koska äiti tietää mistä lapset tykkää / ei tykkää..

 

Jos ei silloin syö niin sitten ei syö.Seuraava kattaus on jokatapauksessa kaikille yhtäaikaa.

Entä kun lapsi on niin väsynyt ja rauhaton, ettei malttaisi syödäkään?

Jaa,johtuuko se sitten ruuan puutteesta vai jostain muusta?

 

Voi olla, mutta meillä ei toimi tuokaan. Hyvä jos joku vuosi 0-käyrälle kohotaan.

No kivat teille,näin meilläkin.Mutta siltikään ei syötetä lapsia väkisin.

katoppas kun lapset ovat erilaisia!!

 

c) lapsi houkutellaan kehuilla ja pienillä vippaskonsteilla syömään
(näin meillä tehdään)

joo näin on.. ja kyllä sen huomaa jos se ruoka on oikeasti niin pahaa lapsen mielestä et osaa sen vippaulin lopettaa sit ..
tosin ei kai äidin tekemä ruoka ole sellasta koska äiti tietää mistä lapset tykkää / ei tykkää..

Minä tykkään kokeilla eri asioita. Ja aina kaikkien pitää maistaa, vaikka aikuisetkaan eivät pystyisi syömään kuin pari palasta. Muistan pannarin joka maistui ruisleivältä, taisin olla ainut joka söi useamman kuin yhden palasen... Hunaja-kaneli pasta joka kelpasi vain minulle ja lapsille yms