Kumpi lapsista "tärkeämpi" ?

["äitiliini"]

Useamman lapsen kanssa kotona olevat äipät: Kumman lapsen tarpeita pidätte tärkeämpänä? Meillä 3v ja 5kk lapset. 3v kaipaa jo tekemistä, menemistä kavereita, 5kk rauhaa ja äitiä. Käydään ma muskarissa, ti 3v-kerho, ke perhekerho ja to lapsen jumppa. Ja lapsi todellakin tylsistyy kanssani kotona jos ei käydä. Mies on reissutöissä, eli sieltäkään ei kovasti apua tule. Pelkään vaan että vauvasta tulee joku rytmitön ja rauhaton ADHD, kun ei elämässä ole tiukkoja rytmejä, vaan ollaan näin meneväisiä. Asumme maalla, eli aina on pakko lähteä autolla, oliskin eri asia jos vauva voisi rauhassa nukkua rattaissa, mutta herää kun kaukalosta siirtää. Miten te kokeneemmat olette ratkaisseet nämä asiat? tekeekö se vauvalle edes mitään hallaa, vai tuleeko hänestä kenties astetta sopeutuvampi? Onko tuo vaan toisen lapsen osa jos ei halua aina kökkiä kotona? Mielipiteitä, kiitos!

 

["annika"]

no mä en kyllä ymmärrä miks vauva kaipais just rauhaa ja tiukkoja rutiineita? riippuuhan se vauvasta. ehkä sun kannattaa hankkia semmonen kaukalopussi minkä voit vaan avata kun meette sisään niin vauvaa ei tarvi riisua ja ei ehkä sitten herää?
ja isohan tuo sun vauvas jo on, kohta se tapuuttaa mukana siellä muskarissa ja riemuitsee menosta ja muista lapsista.

 

[on]

tärkeitä ovat kaikki lapset. meillä aina vauvat ollut mukana joka puolella,fiksuja niistä on tullut,kielellisesti lahjakkaita ja muutenkin kivoja.

 

["Kuukkeli"]

Neljän lapsen äitinä en osaa lainkaan erotella lapsia noin. Eletään hetki kerrallaan ja tilanteiden mukaan.Ja hyvinhän se vauva varmasti mukana tulee. Meillä esim. kuopus nukkuu aina päiväunensa olohuoneen matolla, vaikka ympärillä käy vilske - siihen vaan itsekseen asettuu jonkin peiton päälle, kun tulee väsy.

 

[Anatolia]

Mun 'vauvani' on jo melkein 6 v, ja hänen isosiskonsa 8 v. Mentiin paljon, tosi paljon, kun kuopus oli pieni - ja kaikesta menosta & rytmittömyydestä huolimatta hänellä on erittäin hyvä keskittymiskyky, eikä merkkiäkään mistään vuorokausirytmin häiriöistä.

Mulla oli sellainen periaate, että esikoisen elämän ei tarvitse liikaa muuttua vaikka hänestä tuleekin isosisko. Eli esikoisen tarpeiden mukaan mentiin, mutta kuitenkin vauvan tarpeita laiminlyömättä. Eli käytiin kaikenmaailman perhekerhot ja lastentapahtumat läpi, vauva kulki mukana kätevästi rattaissa tai kantoliinassa. Kotona ollessa luin esikoiselle iltasatua tai pelasin hänen kanssaan lautapeliä samalla kun imetin itseään yötä varten tankkaavaa vauvaa. Jne.

Ja hyvin meni

Jos vauva syö ja nukkuu tyytyväisenä kyläpaikassa, perhekerhossa, jne niin ei hän silloin kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta, sanoisin minä.

 

[ei tule]

Meillä ei ole tukiverkkoja joten kuopus oli aina mukana joka paikassa.Jopa sairaana joskus vein isomman kerhoon. Ja ikäeroa lasten välillä reilu 3v joten isompi kaipasi myös jo enemmän tekemistä kuin jos ikäeroa olisi vaan 1-2v. Kävimme kerhot ja kaupat ja kaikki molempien lasten kanssa.
Kuopus ei ole adhd. Kaikkea muuta. Itse koin kyllä lähtemisen ja liikkumisen erittäin raskaana, verrattuna aikaan 1 lapsen kanssa.

 

["äitiliini"]

otsikko on ehkä hieman provoisoiva Onhan ne molemmat tietenkin yhtä tärkeitä. Mutta tarkoitan siis sitä että kun niin paljon puhutaan siitä miten pitäisi olla säännölliset päivärytmit, niin eihän se vaan ole mahdollista jos aikoo missään käydä. Esikoisen kanssa pyhitin päiväuniajat kotonaololle. Pelkään vaan että tämä iskee jossain vaiheessa kasvoille, että vauvasta tulee jotenkin rytmitön. No, ehkä mä huolehdin ihan turhaan kuten yleensä. Ja siis vauva rakastaa ihmisiä ja elämää, nauttii kun saa toisia ihmisiä katsella. Oman pääni sisällä säälin vaan pientä kun häntä jokapaikkaan revitään..

 

[Anatolia]

[QUOTE="äitiliini";24857899]Pelkään vaan että tämä iskee jossain vaiheessa kasvoille, että vauvasta tulee jotenkin rytmitön. [/QUOTE]
Miksi se olisi paha asia?

Mun molemmat lapset on ns. rytmittömiä. Eli heille ei ole koskaan ollut niin tarkkaa, missä ja mihin aikaan nukkuvat, missä ja mihin aikaan syövät, jne. Ja elämä heidän kanssaan on nimenomaan sen ansiosta ollut kovin helppoa

Toivottavasti tuleva vaavikin sopeutuu samanlaiseen elämään. Minua ahdistaisi, jos pitäisi olla tarkat ruoka-ajat, aina kotona päiväuniaikaan (ja päiväunet aina samaan aikaan) ja iltapalaksi pitäisi olla aina puuroa kello 20.

 

["Piika-äiti"]

Ei sitä voi oikein ajatella noin. Ei lasten tarpeet ole mitenkään vastakkain asetettavia asioita, vaan heidän kanssaan eläminen on sellaista luovimista tilanteesta toiseen. Eikä se ole mielestäni mitenkään ihmeellistä, vain tätä kotiäidin arkea.

Hoidan nyt melkein2vuotiasta ja 4-vuotiasta, ja koko ajan on helpompaa. Mutta meillä ei ole koskaan rytmitetty mitään niin että elämä ja päivät olisivat kiveen kirjoitettuja kun koko elämä

 

["äitiliini"]

Miksi se olisi paha asia?

Mun molemmat lapset on ns. rytmittömiä. Eli heille ei ole koskaan ollut niin tarkkaa, missä ja mihin aikaan nukkuvat, missä ja mihin aikaan syövät, jne. Ja elämä heidän kanssaan on nimenomaan sen ansiosta ollut kovin helppoa

Toivottavasti tuleva vaavikin sopeutuu samanlaiseen elämään. Minua ahdistaisi, jos pitäisi olla tarkat ruoka-ajat, aina kotona päiväuniaikaan (ja päiväunet aina samaan aikaan) ja iltapalaksi pitäisi olla aina puuroa kello 20.

Mä en tiedä onko se paha asia, mulla on vaan toi isompi lapsi niin hyvässä rytmissä. Ehkä mä olen lukenet liikaa lastenhoito-oppaita joissa se mielletään pahaks asiaksi.

Naapurissa asuu 82v isomummu joka kauhistelee meidän menoa, lapsesta tulee kuulemma levoton jos sitä aina johonkin viedään. Mä en vaan käsitä millaisia tulee maaseudulla kasvaneista lapsista (siis ei leikkipuistoja tai -seuraa) jos ei aktiivisesti käydä jossain.( Tai tiedän -niistä tulee yhtä epäsosiaalisia kuin musta)

Mutta siis, jotenkin ihmiset on tästä asiasta niin eri mieltä ja mä en valitettavasti ole kasvatuksen ammattilainen joka osais itte luoda omat mielipiteensä..

 

[Onaha]

Meillä toinen lapsi sopeutui esikoisen kerho- yms. rytmeihin. Toisaalta, esikoinen sopeutui siihen, että juuri sillä tietyllä hetkellä en voi tehdä sitä sun tätä kun imetän/vaihdan vauvalle vaippaa tms.

Kyllä se kuopus kuitenkin on joutunut enemmän esikoisen mukaan menemään, koska esikoinen sai alkuvuotensa olla se ainokainen silmäterä ja keskipiste...