Kumpaa omassa elämässäsi on ollut enemmän? Iloa vai surua?

Jos siis jotenkin yrittää ajatella elämää kokonaisuutena niin kumpi puoli jää voitolle?

 

iloa kai.

 

Iloa onneksi.

 

Mun elämä on ollut hirveän tasaista. Ei suurta surua, mutta ei mitään tavatonta iloakaan.

Ilo jää voitolle.

 

Ilo lasten elämästä on niin isoa, että sitä vastaan taistelee vain molempien vanhempieni alkoholismi, se on jatkuvaa surua elämässäni. Mutta lapset voittaa vanhempani

Muu , työ, raha , parisuhde yms. on vaan sellaista että välillä menee hyvin välillä huonosti... eli en mä niitä osaa asetella kumpaa on enemmän...

 

Oiskohan nyt täs jälkipuoliskol ollu tavallaan iloa enempi.. Mut kuitenki aina joku asia mättää,eikä oo hyvin;( Joku osa-alue elämästä on niinku periaatteessa aina huonosti..Nyt on parisuhde kuralla..

 

Mulla kyllä tuo surupuoli johtaa

Rikkonainen perhe, koulukiusaus, yksinäisyys, läheisten kuolemat, vaikeudet löytää työtä, työttömyys, opiskelujen viivästyminen, masennus. Ilonaiheita tietysti myös ollut, mutta kovin vähän.

 

Surua.

 

Surua reilusti enemmän.

 

Ei niinkään ihan surua, mutta jatkuvaa ahdistusta kyllä ja epäonnistumisia kaikessa.

 

jos kokonaisuutena ajattelee, niin kai se ilo on jäänyt päällimmäiseksi. sentään neljä lasta olen saanut ja hyvän miehenkin. onhan välillä toki ongelmia, taloudellisia ja parisuhteeseenkin liittyviä. mut ei mitään kovin mullistavia juttuja kuitenkaan. olen saanut elää aika tunnevoittoisen elämän. mut niinhän sen varmasti kuuluikin mennä, tunneihminen kun olen. ja ikää mulla neljäkymmentä, että vähän jo elämänkokemustakin takana!

 

Iloa ehdottomasti. Vaikka isoja suruja ja vastoinkäymisiäkin on ollut niin vastapainoksi taas niitä isoja ilonaiheitakin eli positiivisen puolelle menee kuitenkin vahvasti. Ainakaan ei ole ollut tylsää... =)

 

Surua

 

Surua.

 

10 vuotta sitten vastaus olisi ollut surua. Nyt vastaus on iloa.

 

sanotaan niin että vuodesta -05 lähtien iloa kaikista menetetyistä vuosista.

 

Surua ja pelkoa.

 

Surua.

 

Mulla oli iloa lapsuudessa ja sen jälkeen suru on valitettavasti vienyt voiton. Mutta onneksi on niitä ilon hetkiäkin surun keskellä. Suoraan sanottuna olen elänyt onnettoman elämän, jossa on ollut lyhyitä ilonkausia.

 

Surua ja pelkoa.

Peesaan

 

Aika ikävältä kuulostaa että näinkin monella on ollut surua - ja jopa pelkoa - enemmän kuin iloa. :/ Jotenkin vaan olen aina uskonut että valtaosalla kuitenkin niitä iloja on enemmän.

 

En ole mitannut.

 

Iloa, ehdottomasti!

 

ajallisesti enemmän surua. mutta mikäs niitä muistelee, viimeiset 10 vuotta lähes pelkää iloa. =)

 

Se elämän kurjempi puoli johtaa ikävin lukemin, mutta kyllä elämä kantaa ja toisaalta iso osa elämän ihanista asioista on minulla vielä edessä päin. Täytyy vain toivoa, ettei niiden kanssa tule olemaan ongelmia. Jos tulee, minut saattaa hyvinkin joku löytää hirttoköydestä.