rumasana
oli ajatukseni kun harmoniseen kahden aikuisen ja kahden lapsen perheeseen syntyi kolmas lapsi. vanhemmat ovat väsyneitä ja kiukkuisia, lapsi on äärimmäisen työläs vielä isompanakin eikä sukukaan tunnu hänestä juuri välittävän kun on niin ärsyttävä lapsi jotenkin. tuntuu että lapsi sotki kaiken. mahtavatko vanhemmat koskaan ajatella moista, samaa mitä me muut jotka heidät tunnemme? toki rakastavat lastaan mutta tuleeko koskaan ajateltua että ehkä se kaksi olisi riittänyt kun kolmas "pilasi kaiken"?