Kumpa kehtaisin soittaa jollekin tutulleni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...itkuiita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

...itkuiita

Vieras
On tosi paha mieli. Mies ei ilmoittanut mitään, että aikoo johonkin kuppilaan mennä. Olin siis kotona lasten kanssa ja ajattelin miehen tulevan työ/opintopäivän jälkeen kotiin n.klo20 aikoihin. Aloin sitten jo hätäillä, kun ei klo 23 miehestä mitään kuulunut. Soitin hänelle ja kysyin, että onko jotakin sattunut. Vastasi hyvin välinpitämättömällä äänellä, että ei oo mitään sattunut. Äänestä tiesin jo heti, että ei oo selvinpäin. Jatkoi puhelimessä heidän tulleen lähikuppilaan. Lopetin puhelun siihen. En siis yhtään tunne näitä mieheni tuttavia, kun olemme vasta muuttaneet paikkakunnalle.
Yritin käydä nukkumaan, mutta eihän se uni tullut. Jonkin ajan päästä ovi kävi ja mies tuli kotiin askel horjuen ja kolikot putoilivat taskuista. Kohta tuli mun viereen nukkumaan mitään sanomatta ja mä kysyin että siinäkö meinaat nukkua. Sanoi siinä nukkuvansa, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Mä totesin napakasti, että se ei minulle sovi. Mies kysyi vielä hämmentyneenä uudelleen ja toistin selkeästi artikuloiden, että ei minulle ei sovi, että hän nukkuu vieressäni. Hetkeä myöhemmin kuului tasainen kuorsaus vierestäni.
Olin siis niin raivoissani, että olin päättänyt lähteä. Meillä on tavallaan nyt kaksi asuntoa käytössä joten lähteminen on sikäli mahdollista.
Mä pakkasin kassiin vaatteitani ja tein päätöksen lähdöstä ajaa sadankilsan päähän toiseen kotiimme. Lapset jätin nukkumaan humalaisen isänsä kanssa.
Ehdin ajaa puolisen tuntia ja ajelin pientä lastani, joka saattaa herätä keskellä yötä kun häntä pissattaa ja haluaa saattajan vessareissulle. Auton nokka siis kääntyi ja tuli kiire kotiin. Kuinka saatoin lapset jättää ja näin laittaa heidät aikuisten pelinappuloiksi. Ajattelin sitä, että mies sitten aamulla ihmettelee, mihin vaimo on hävinnyt kun lapset tulevat aamulla herättämään. Jääkaapissa ei ole edes maitoa, kun oletin miehen tuovan sitä illalla tullessaan kotiin. Onneksi kotona oli kaikki nukkumassa kun palasin kotiin. Aika itsekästä ja edesvastuutonta jättää pienet kotiin humalaisen kanssa. Ei toimintani ollut lainkaa sallittavaa.

Olen itse luonteeltani hyvin päättäväinen ja toisaalta myös itsekäskin. Olen joskun nuoruudessani tehnyt päätöksen, että yhdenkään juopon kanssa en perhettä perusta. Alkoholi ei kuulu juurikaan perheemme elämään, joten miehen tämäniltainen käytös ei ole hänelle tyypillistä. Itse ajattelen, että perheellisinä meidän täytyy suunnitelmamme toisillemme kertoa. Se on osa toisen kunnioittamista ja nyt on itsellä sellainen tunne, että ei mies ei arvosta minua sen vertaa, että pitäisi tärkkeänä kertoa menemisistään. Toisistamme olemme olleet jo erkanemassa jonkin aikaa. Minulla ei ole hajuakaan mitä mies ajattelee ja tuntuu etten tunne häntä. Vituttaa, että tuolla se paska vetää kännisen autuasta unta ja mä en saa nukuttua kun se haisee ja kuorsaa.
Varmaan sata muutakin naista on tässä maassa samassa tilanteessa, mutta miten ihmeessä se voi tapahtua just mulle? Siis mulle, jolla on olemassa itsekunnioistusta enkä suostu että mun yli kävellään. Kumminkin olen ihan hukassa.
 
kun tuon kirjoitti. Ehkä mä vielä saan jossainvaiheessa itsekin nukutuksi. Kamalinta tuossa tosiaa oli toi mun häippäsy kotoa. Ettäs kehtasinkin... järkevä ihminen
Ehkä mä häippään sitten huomenna, kun saan lapset mukaan autoon. Mies näyttää kaipaavan omaa aikaansa. En halua olla esteenä hänen kuppilasssa istumiselleen. En omista toista ihmista, joten hän tehkööt niinkuin parhaaksi näkee. Mä taidan toteuttaa lähitulevaisuudessa itsekseni pienen lomamatkan, jonne mies ei halua lähteä. Mullakin on vain yksi elämä :)
 

Similar threads

V
Viestiä
17
Luettu
518
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
10
Luettu
695
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä