V
vierailija
Vieras
Onko muita, joilla kumivalinnat menneet totaalisesti pieleen? Omat lapsemme ovat nyt 6-ja 7 vuotta. En todellakaan tiedä mitä oikein ajattelimme mieheni kanssa silloin aikoinaan, kun kummivalintoja tehtiin, mutta tuolloin siis tuntui hyvältä idealta kutsua silloisia ystäviä ja kavereita kummeiksi. Kuinka ollakaan, nykyään tilanne on se, että yhteydenpito näihin kummeihin on tyrehtynyt lähes täysin puolin ja toisin. Nykyään tuntuu hyvinkin epäluontevalta ja väkinäiseltä yhteydenpito, ja tuntuu, ettei kummien kanssa ole juuri mitään yhteistä. Kaikki elävät ruuhkavuosia omien lastensa kanssa, ja yhteyttä ei vain jaksa/kiinnosta pitää. Joulukortit edelleen kummeille lähetän, ja useimmat tuovat joulu-ja synttärilahjat, mutta siihenpä se yhteydenpito sitten melkein jää. Yksi kummeista, joka on mieheni lapsuudenystävä, on viime vuosina jopa vältellyt meitä (ainakin se tuntuu siltä), joululahjatkin jättää postilaatikkoon, eli ei paljoa kiinnosta kummipoikaa nähdä. Selittää, että on kiire, mutta selvästi pelkkä tekosyy. Vaikuttaa siltä, että tämä kummiusasia on vaikuttanut jopa suorastaan kielteisesti mieheni ja tämän henkilön väliseen ystävyyteen, vai kuvittelenko vain? Ja muutenkin yhteydenpito ollut sinne päin viime aikoina hyvin yksipuolista meidän osaltamme, nyt kyllä ajattelin, että antaa olla, kerta häntä ei selvästi tunnu kiinnostavan. Nyt jos meille syntyisi lapsi, niin eroaisimme välittömästi kirkosta, ja meillä olisi pelkät nimiäiset ja mitään kummeja ei missään nimessä lapselle hankittaisi. Onko muita kenellä samantyyppisiä kokemuksia, että kummius on vain väkinäistä suhteiden ylläpitoa? Tiedän, että elämässä on suurempiakin murheita, mutta sanottava on, että harmittaa nykyinen tilanne. Olisi ollut paljon järkevämpää kutsua kummeiksi sukulaisia, joiden kanssa ollaan tekemisissä joka tapauksessa.
Mutta tuskinpa siitä on pojalle haittaa ollut.
