J
juuh
Vieras
Neiti täyttää torstaina 2 v. ja tutista luopumisen aika on nyt. Itse asiassa, sen piti olla jo jokin aika sitten, ei vain ole ollut voimia, olen raskaana ja olen ollut tosi väsynyt. Tänään sitten menin neidin kanssa tavalliseen tapaan nukkumaan. Yks juttu vain unohtui, tutti. Ja se unohtui multakin ihan vilpittömästä, vahingossa. Aattelin etten mä sitä jaksa hakea ja että nyt on se hetki. Jaksan itsekin vierottaa ja nyt se alkaa. Päättäväisin mielin laitoin tytön sänkyyn ja menin itse myös. Ja kas, se olikin helpompaa kuin luulin. Kyllä selvästi tytölle teki tiukkaa nukahtaa ilman, hiki virtas ja välillä "itki" lohduttomasti ja harmitteli. Sana "tutti" kuului kuitenkin vain alta 10 krt. Olen tyytyväinen. Toki huominen voi olla vielä vaikeampi mutta nyt se on loppu tutin mussutus 
Mut se varsinainen kysymys. Että kun nuo tutit on nyt tuossa pöydällä niin leikkaanko ne ja laitan roskiin? Vai leikkaanko ja näytän huomenna tytölle että ne on menneet rikki. Tulis tytöllekin konkreettisemmaksi se asia, saattaa huomenna kuitenkin haikailla tutin perään illalla ja päikkäreillä. Vai kannattaako enää näyttää niitä. Miten tekis...
Mut se varsinainen kysymys. Että kun nuo tutit on nyt tuossa pöydällä niin leikkaanko ne ja laitan roskiin? Vai leikkaanko ja näytän huomenna tytölle että ne on menneet rikki. Tulis tytöllekin konkreettisemmaksi se asia, saattaa huomenna kuitenkin haikailla tutin perään illalla ja päikkäreillä. Vai kannattaako enää näyttää niitä. Miten tekis...