Onko ihan typerä jos teen niin että... (tutista vierotus)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kertokaas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kertokaas

Vieras
Kirjottelin eilen täällä, että pitäs alottaa tutista vierotus. Mietin pääni puhki miten sen toteutan. Kun en tahtos tuosta noin vaan rikkoa. Jonkun tarinan tahtosin keksiä niin tytölle olis ehkä parempi tajuta asia. Mutta sitten aloin miettimään että jos viedään tutit esim. pupuille niin tajuaako tyttö loppujen lopuks mihin tarkotukseen ne meni. Kun ei tässä pupuja kuitenkaan näy missään.

Mietinki että jos viedään aluks tutit pupuille ja jätetään ne johonkin koloon. Sitten lähdetään sisälle ja käydään hetken päästä katsomassa niin tutit oliskin leikattu tyvestä rikki, puput olis ns. ottaneet osan tutista ja muoviosa jää kuitenkin vielä jäljelle. Näin ollen saattais tyttökin tajuta että tutit nyt tosiaan on poissa. Lisäks pussukassa olis myös jotain muuta palkkiota mitä puput olis tuoneet tilalle. Vai laitanko tilalle vain palkkiot ja otan KOKO tutin pois? Kyllä tää hitto vie tekee tiukkaa, varmaan äidille enemmän... :(
 
Noh... meidän kaksoset olivat vajaa 2 v. kun sanoin yks aamu, että te ootte jo niin isoja, että ette tarvitse tutteja. Vain vauvat käyttävät tutteja. Tuokaapa tutit tänne keittiöön! Lapset toivat ja laitoin pois. Illalla niitä kyseltiin, mutta muistutin, että nehän laitettiin pois, kun olette niin isoja.

Hienosti ja helposti meni, vaikka olivat olleet tosi kiintyneitä unitutteihinsa. Miksi pitäisi loruilla jotain pupujuttuja? Kyllä pienetkin ymmärtää aika paljon kun niihin vain uskoo.
 
Niin, no mielestäni vastauksesi ei vastannut lainkaan kysymykseeni. Johan kirjoitin että tahtoisin jotain tarinaa keksiä, niin olis helpompi selittää lapselle. Lapsi saattas paremmin hyväksyä sen, että tutit meni uusiokäyttöön pupuille kuin sen että ne yhtäkkiä menikin vaan rikki tai poistettiin käytöstä siksi että tyttö onkin yhtäkkiä iso.
 
[QUOTE="alkup.";22938554]Lapsi saattas paremmin hyväksyä sen, että tutit meni uusiokäyttöön pupuille kuin sen että ne yhtäkkiä menikin vaan rikki tai poistettiin käytöstä siksi että tyttö onkin yhtäkkiä iso.[/QUOTE]

Mitäpä jos se lapsi hyväksyykin paremmin sen että tutit vaan laitetaan pois? Hassuja tuollaiset tarinat.
 
[QUOTE="vieras";22938601]Mitäpä jos se lapsi hyväksyykin paremmin sen että tutit vaan laitetaan pois? Hassuja tuollaiset tarinat.[/QUOTE]

No kun minä lapseni sen verran tunnen että olen aivan varma, että paremmin menis läpi joku tarina, rakastaa eläimiä joten eläimille varmasti antaisi mielellään. Varmasti tulee itkua niinkin, mutta oletettua vähemmän kuin että ne meneeki vaan rikki.
 
Anteeksi jos loukkasin ap, ei ollut tarkoitus. Toisille kai sopii paremmin toisin, mutta kyllä meidän muksut olisivat alkaneet ihmetellä sitä, miksi ja missä ne puput käyttävät tuttia. Sen sijaan se, että kasvetaan isoiksi ja silloin asiat ovat eri tavalla, tuntuu olevan heille kaikin tavoin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Siis eivät lapset tyhmiä ole.
 
Meidän esikoinen oli 2,5-vuotias, kun oli aika luopua tutista - tai tuteista, pojalla piti olla yksi suussa ja toinen kädessä. Ennen joulua puhuttiin, että tutit voisi antaa tonttuvauvoille. Aattona pukki oli sitten vienyt tutit ja tuonut tilalle hienon tukkirekan. Nukahtaminen oli parina iltana hankalaa, mutta sitten meni hienosti. Muutaman kerran poika kaipaili tuttejaan. Sanoin, että silloin sinun pitäisi palauttaa tukkiauto pukille. Aikansa tuumittuaan poika tykkäsi, että kyllä se tukkirekka on kivempi.

Kuopus oli vuoden ikäinen, kun kerran menin kavereiden kanssa iltaa istumaan. Mies ei ollut löytänyt illalla kaapista tuttia. Poika ei ollut moksiskaan, nukahti hienosti eikä niitä tutteja sen koommin tarvittu.
 
sanot sille tytölle vaik viikon ajan, että vielä muutama ilta ja sitten otetaan tutit pois tms. että sitten olet jo niin iso tyttö. pidätte vaikka pienet juhlat sen kunniaks, ois joku pikkunen kakku tai jotain :> ja juhlitte sitä, että on jo niin iso ettei tarvi tuttia.

emt. vaikea samaistua kun omalta otin 1v3kk eikä se sillon sitä oikein tajunnu. nyt toinen kohta sen ikänen ja siltäki lähtee sit. pienemmällä lapsella on huonompi muisti, ei muista koskaan syöneensä tuttia kun niin pienenä otin pois.
 
Ja vielä vastatakseni varsinaiseen kysymykseesi - jos todella tarinoida haluat, toteuta sellainen versio, jossa se tutti katoaa kokonaan. Jos paikalla onkin vain rikkinäinen tutti, luulisi siitä tulevan pahempi mieli.
 
Meillä tutti meni ihan vahingossa rikki ja lapsi vei sen itse roskiin. Illat kaipaili viikon verran tuttia mutta kun muistutti että sehän meni rikki ja veit itse sen roskiin niin tyytyi tähän ja alkoi mässyttämään unirievun kulmaa.
 
Mun sisko ompeli tuttiosaan langanpätkiä ja sanoi pojallensa,että siihen on kasvanut matoja,koska poika on jo liian iso syömään tuttia.Eipä lapsi sitä enää sitte pyytänytkään..
 
Me vietiin yhdessä tutti terassille lintuvauvoille, ja hetken päästä linnut olivatkin käyneet hakemassa tutin. Käytiin seuraavana päivänä yhdessä kaupasta valitsemassa tutin luovutus palkinto. Kertaakaan ei tutin perään tarvinut itkeä ja vieläkin muistaa jos kysytään, että tutti vietiin lintuvauvoille.
 

Yhteistyössä