Kumman valitsisit: Lapsille yhteinen huone vai omat huoneet ja muutto?

["kikka"]

Mitä tekisitte, jos perheessä olisi kaksi lasta, 10 ja 12 -vuotiaat.. Pysyisittekö nykyisessä kodissa ja lapset jakaisivat huoneen, vai muuttaisitteko syrjempään (jolloin lapsille olisi omat huoneet):

Nykyinen asunto on kiva ja todella hyvällä paikalla, viihdytään koko perhe tässä, mutta tämän isompaan asuntoon näin keskeisellä paikalla ei ole varaa, vaan isompaa halutessa olisi pakko muuttaa syrjempään.

Nykyisessä asunnossa on siis 3h +k (tilavat neliöt tosin) ja toinen makuuhuoneista on pakko varata vanhemmille, koska vuorotyöt molemmilla, eli esim. yövuorojen välissä ei ole mahdollista nukkua olohuoneessa. Ja vaikka olohuone iso onkin, ei siitä järkevästi saa erotettua ylimääräistä makuuhuonetta..

Pienempi makkari tottakai vanhemmille, isompi kahdelle lapselle.

Isompi makuuhuone on n 24m2, eli todella reilun kokoinen, mutta oven/ikkunan sijoittelun takia sellainen, ettei sitä kahdeksi täysin erilliseksi tilaksi/huoneeksi saa jaettua ilman että toisen pitäisi kulkea toisen tilan lävitse (uuden oviaukon tekemiseen emme ryhdy, koska sitten toinen huone jäisi ilman ikkunaa, täytyy olla siis jokin väliaikainen ratkaisu) - Mutta esim kerrossänky + sen lisäksi kummallekin erillinen, oma pikkusoppi (minne esim työpiste, vaatekaappi tms) onnistuu... Tai omat, erilliset sängyt ja hieman omaa tilaa, jos tilaa jakaisi kirjahyllyin/verhoin ja jättäisi vaatesäilytyksen yhteisen tilan puolelle.

Olisiko siis mahdoton ajatus kahden lapsen majailla mukavasti noin, kun toinen lähestyy teini-ikää? Omaa tilaakin siis löytyisi, mutta ei "täydellistä".

Muuttaa emme välttämättä haluaisi, koska nykyisellä sijainnilla pärjäämme ilman autoa, työmatkat hoituvat kävellen/pyöräillen läpi vuoden ja ylä- ja ala-aste löytyy käytännössä ihan naapurista (ja esim lukiokin löytyy läheltä jos sellaiselle on tarvis), julkiset kulkuyhteydet hyvät, palvelut muutenkin lähellä ja keskustaan kivenheitto.... jne. Elämä on siis todella vaivatonta, eikä "turhaan" liikkumiseen kulu turhaa aikaa.

Tämä koti on sellainen, jossa voisimme kuvitella asuvamme vielä parinkin vuosikymmenen päästä, pitkään senkin jälkeen siis kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja sikäli tämä teini-iän mukanaan tuoma haaste tuntuu väliaikaiselta. Pianhan tuo vanhempi jo muuttaa pois kotoa (apua!).

Isompi asunto vaatisi syrjempään muuton (koulunvaihto lapsille, todennäköisesti pidemmät koulumatkat) ja täytyisi hankkia auto, ehkä kaksi. Kulkumatkaa olisi töihin ja harrastuksiin ja keskustaan.

MUTTA sitten olisi omat huoneet. Olisihan sekin kiva tarjota, kivempi vaihtoehto se varmasti on, mutta ikävä tosiasia nyt on, että kaikkea ei voi saada ja jommasta kummasta päästä voisi tinkiä. Lapset olisivat innoissaan omista huoneistaan, tottakai. Kovasti siis pohditaan, kannattaisiko alkaa muuttoa miettimään.

Joten,
mitä tekisitte, muutto vai jaettu huone?

Ja miten tilanteeseen vaikuttaisi se, että:

a) Molemmat lapset ovat tyttöjä
b) Molemmat lapset ovat poikia
c) Toinen on tyttö, toinen poika

 

[yksityisyyttä]

Molemmille omat huoneet sukupuolista riippumatta. Pitäähän teineillä olla sekstailurauha.

 

[yksityisyyttä]

Mikä on lasten mielipide? Kysyisin heiltä.

 

["vieras"]

Jos samaa sukupuolta niin pärjäisivät loistavasti mutta jos eri sukupuolta niin sitten pitäisi keksiä joku mu ratkaisu.

 

[Jakoon vaan]

Saahan tohon vedettyä vaikka styroxisen kevyen väliaikaisen seinän, jos eivät vallan seinille hyppele. Siten molemmat saa oman huoneen, ikkunaton voi olla isompi, niin ei tuu tappelua.

 

["vieras"]

Meillä on kuus lasta ja neljä makuuhuonetta. Yks vanhemmille ja kolme lapsille. Jaottelu menee tällä hetkellä 3+1+2 , tuo yksin oleva on tyttö, muut poikia. Pitkään oli et joka huoneessa kaksi. Tuo huone missä kolme lasta on yhdistetty mh ja aula.

 

[tietysti]

omat huoneet

 

[Saraldo]

Mäkin kyselisin vähän lasten mielipidettä, mutta niin, että heidän mielipiteensä on suuntaa antava, ei se mikä yksinään ratkaisee päätöksen. Teidän asunto kuulostaa kyllä ihanteelliselta muuten, sijaintia myöden. Toisaalta teini-ikäisille alkaa tulla se oman tilan tarve, ja etenkin jos he ovat eri sukupuolta. Juttele siinä sitten tyttöjen juttuja, kun pojat kuuntelee särmin takana .

Vuorotyö tuo oman haasteensa, se on ihan totta. Mutta kun yövuorolainen tulee kotiin ja menee nukkumaan, lapset ovat silloin koulussa eivätkä aiheuta häiriötä. Ja aikuinen kyllä osaa olla hissukseen, kun toinen nukkuu, jos on vaikka menossa iltavuoroon. Voisko se olohuoneasuminen mitenkään olla vaihtoehto?

 

["piia"]

Tosi isohan tuo makkari on, jakaisin sen jollain konstilla kahdeksi huoneeksi. Ei se ikkuna ehkä olisi välttämätön? Jos olette täysin tyytyväisiä, ettekä kaipaa vaihtelua niin pysyisin nykyisessä asunnossa.

 

["aloittaja"]

"Saahan tohon vedettyä vaikka styroxisen kevyen väliaikaisen seinän, jos eivät vallan seinille hyppele. Siten molemmat saa oman huoneen, ikkunaton voi olla isompi, niin ei tuu tappelua. "

Ja ikkunaton saa ilokseen oven, eli ikkunan saava läpikulkisi omaan huoneeseensa sen huoneen poikki. Huoneen sivuun jos jättää pienen "kulkuväylän", tulee jo ahtaaksi edes väliaikaisille seinille, joten hyllyin/verhoin/sermein jaettu olisi kevyempänä vaihtoehtona toimivampi.

Lapset toisaalta haluaisivat omat huoneet, mutta eivät koe sitä pakottavaksi ja tykkäävät lyhyistä matkoista kouluun/harrastuksiin/kavereille, mutta en usko, että osaavat täysin ajatella mikä tilanne on esim kahden vuoden päästä. Melkeen nyt tuntuu, että olisi meidän ratkaisu, koska parin vuoden päästä sitä vasta tuntuisikin hölmöltä muuttaa kun parhaimmasa tapauksessa vanhempi asuu kotosalla enää 3-4 vuotta.

Eli lisätäkkö elämänlaatua lisäneliöillä (=ylimääräisellä huoneella) ja tinkiä muusta, vai pitäytyä tässä loistavassa sijainnissa ja sopeutua näihin tiloihin...huoh. Kun tuntuu ettei kumpikaan ratkaisu oo hyvä.

 

["tii-"]

Vuorotyö tuo oman haasteensa, se on ihan totta. Mutta kun yövuorolainen tulee kotiin ja menee nukkumaan, lapset ovat silloin koulussa eivätkä aiheuta häiriötä. Ja aikuinen kyllä osaa olla hissukseen, kun toinen nukkuu, jos on vaikka menossa iltavuoroon. Voisko se olohuoneasuminen mitenkään olla vaihtoehto?

Tää voisi olla vaihtoehto. Kuten aloittaja sanoi, ei se nyt niin montaa vuotta ole ennen ku ne lapset lentää jo pesästä. Toki asunnon pohjaratkaisu vaikuttaa: onko keittiö erillään olkkarista? Voiko lapset esim. tehdä aamutoimet keittiössä ja kylppärissä ilman että erityisemmin häiritsevät nukkuvaa aikuista olkkarissa?

Jos ovat samaa sukupuolta ja tulevat hyvin toimeen, pitäisin heidät vielä samassa huoneessa (niin pitkään kuin se tuntuu sujuvan). Jos eri sukupuolta ja/tai hyvin erilaiset luonteeltaan, omat huoneet voisi olla parempi.

 

[Tír na nÓg]

Saisiko huoneesta kummallekin omaa soppea vaikka parvisänkyjen avulla (ja näiden väliin sitä väliseinää rajaamaan omaa aluetta)? Ja loppu huonetta yhteistä tilaa (sohva, tv. kirjahylly) mitä teillä nyt onkaan?

 

["vieras"]

Miettisin ensin nykyisen asunnon mahdollisuudet. Miten iso on olohuone ja millaiset kulkujärjestelyt ovat? Saisiko olohuoneesta tehtyä kaksi makuuhuonetta ja nykyisestä 24 neliön makuuhuoneesta uuden olohuoneen? Kysyisin suunnitteluapua alan ammattilaiselta. Jos muutostyöt tehdään huolella ja hyvin suunnitellusti, niin asunnosta voi saada hyvinkin toimivan pienellä satsauksessa.

 

["..."]

Vanhemmat olkkariin ja lapset omiin huoneisiin. Ja vuorotellen lapset luovuttaa oman huoneensa yövuorolaisen käyttöön unien ajaksi.

 

["vieras"]

Omat huoneet mutta yrittäisin miettiä olisko se nykyiseen asuntoon mahdollista tehdä.

 

["vieras"]

Voisiko vanhemmat nukkua sitten vaikka siinä ikkunattomassa huoneessa, jos sellaisen tekee. Vanhempien huoneessa ei paljon neliöitä tarvita, siellähän käydään kuitenkin vain nukkumassa. Jos muutaman vuoden pärjää siten, niin siitähän saa sitten vaikka vaatehuoneen, kun lapset muuttavat pois.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";28680052]Vanhemmat olkkariin ja lapset omiin huoneisiin. Ja vuorotellen lapset luovuttaa oman huoneensa yövuorolaisen käyttöön unien ajaksi.[/QUOTE]
Jos tähän vaihtoehtoon mennään, niin siihen isompaan makkariin kannattaisi tehdä pieni pimeä koppero, sellainen vaatehuoneen tapainen, jossa yövuorolainen voisi nukkua päivisin. Myöhemmin kun lapset muuttavat kotoa, niin koppero voisi toimia vaatehuoneena.

 

["huu"]

Tottakai kaks lasta voi jakaa yhteisen huoneen jos se vielä on noin iso!!

 

["Elina"]

Kysyisin itsekin hieman suuntaa antavaa mielipidettä lapsilta. Itse olen ollut 17-vuotiaaksi saakka veljeni kanssa samassa huoneessa ilman mitään suurempia ongelmia. Tämä kyllä tarkoitti sitä, että kavereiden kanssa ei yläasteaikoina niin hirveästi oltu meillä. Tuo teidän makuuhuone on niin iso, että sen varmasti jollain tavalla pystyisi jakamaan kahdelle.

 

["vieras"]

Voihan sitä nukkua olkkarissa silmälaput ja korvatulpat korvissa tai sitten järjestää huoneiston niin, että keittiössä ja lasten makuuhuoneissa on enemmän oleskelutilaa, esim. telkkarit ja vaikka vanhanaikainen sänky sohvana ja keittiökaluston istuimena.

 

["vieras"]

Mä miettisin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että lasten huone jaettaisiin ja sinne puhakistaisiin uusi ovi; sen ei pitäisi olla kovin iso tai kallis projekti, lapset saisivat omat huoneet eikä tarvitsisi muuttaa. Todennäköisesti oma rauha korvaisi ikkunan puuttumisen, jos sellaista ei halua tai voi laittaa. Mä miettisin suunnittelijan kanssa vaihtoehtoja, joilla saataisiin ne omat huoneet, mutta muutokset voisi purkaa ilman kamalaa vaivaa, tai ne sopisivat teille senkin jälkeen kun jäätte taloon kolmestaan/kaksin. Me asutaan itse talossa, jossa oviaukkoja on rakennettu ja tukittu tarpeen mukaan, jotain seinääkin on jatkettu. Mun mielestä pieni remontti olisi paljon pienempi vaiva kuin muuttaminen autojen hankintoineen jne. eikä tarvitsisi luopua mistään.

Olkkarissa nukkuisin vain jos ei olisi mitään muuta vaihtoehtoa, mielummin vaikka lapset jakaa huoneen.

 

["sommarcat"]

Meillä on sama tilanne edessäpäin ja olen itse ajatellut, että en halua muuttaa kotimme loistavan sijainnin vuoksi.
Musta kuulosti kivalta idealta se, että saisiko olkkarista kaksi makkaria ja siitä 24 neliön tilasta olkkarin? Kyse kuitenkin vain muutamasta vuodesta, niin uskon että harmittaa, kun lapset lentää pesästä ja te ootte siellä korvessa sitten vain muutaman vuoden tähden.
Tai teette siihen olkkariin makuusopen vanhemmille ja teinit pysyköön hiljaa, kun vanhemmat nukkuu. Tai vuoroviikoin luovuttavat sänkynsä nukkuvalle vanhemmalle.
Mä en muuttaisi, vaikka kuinka ihanaa se olisikin saada isompi ja tilavamöi, mutta kun sitä sijaintia ei saa vietyä mennessään.

 

["Espoolainen"]

Kaksimautoa on tosiaan kallista, nyt vielä kun lapset on kasvaneet ja molemmille pitää hankkia kortit....koska joka paikkaan on matkaa...

 

[Siskon kanssa ollut]

Itse olin isosiskoni kanssa pienemmässä huoneessa aivan vauvasta siihen asti kunnes itse muutin pois (ysiluokan jälkeen, sisko jäi kotiin kun AMK oli lähellä). Hyvin meillä meni ja itse asiassa omaa huonetta itse toivoin siinä 6-10v ikäisenä, mutta sitten tuli fiilis että kyllä se on kiva siskon kanssa samassa huoneessa olla, kun siihen on tottunut. Viimeiset kolme vuotta kun asuin kotona siskoni vietti paljon aikaa poikaystävänsä luona, joten

Kysykää lapsilta. Ehdottomasti omat huoneet jos on eri sukupuolta, mutta jos samaa sukupuolta ja viihtyvät keskenään niin olkoot sitten samassa ellei sitten kunnon riitapukareita ole. Voisin kuvitella poikien olevan vähän ns menevämpiä, mutta kaksi tyttöä saattaisi viihtyä samassa huoneessa esim katsomassa yhdessä vaatteita tuleville koulupäiville. Aina ei saa mitä haluaa

 

["joku"]

Onko siis niin, ettei alueella ole yhtään neliötä myynnissä noin samalla hinnalla kuin teidän kolmiota? Siis erilainen pohja vaan. Toi makkari on niin iso, että teillä on varmaan tosi paljon neliöitä yhteensä. Mun vanhemmilla on esim. 56 m2 kokoinen kolmio. Makkarit on ihan kivan kokoiset kuitenkin.

Toi "pimeä soppi" oli musta aika hyvä idea teidän nykyiseen asuntoon. Voisi olla esim. jollain liukuovilla erotettu yhden sängyn levyinen kaistale siellä lasten nykyisen huoneen perällä. Silloin kun ei ole vanhempi siellä nukkumassa, voisi liukuovet olla auki ja lapsi käyttää sänkyä sohvana. Vanhempien pääsänky sitten olkkariin.

Meillä oli lapsuudessa 63 neliöinen kolmio ja kaksi lasta. Erilaisia kombinaatioita oli. Toki välillä harmitti täysin oman tilan puute, mutta ei se traumaattista ollut

Sijainti on asunnossa kyllä tosi tärkeää, joten ei kannata uhrata sitä yhden huoneen takia.