K
"kikka"
Vieras
Mitä tekisitte, jos perheessä olisi kaksi lasta, 10 ja 12 -vuotiaat.. Pysyisittekö nykyisessä kodissa ja lapset jakaisivat huoneen, vai muuttaisitteko syrjempään (jolloin lapsille olisi omat huoneet):
Nykyinen asunto on kiva ja todella hyvällä paikalla, viihdytään koko perhe tässä, mutta tämän isompaan asuntoon näin keskeisellä paikalla ei ole varaa, vaan isompaa halutessa olisi pakko muuttaa syrjempään.
Nykyisessä asunnossa on siis 3h +k (tilavat neliöt tosin) ja toinen makuuhuoneista on pakko varata vanhemmille, koska vuorotyöt molemmilla, eli esim. yövuorojen välissä ei ole mahdollista nukkua olohuoneessa. Ja vaikka olohuone iso onkin, ei siitä järkevästi saa erotettua ylimääräistä makuuhuonetta..
Pienempi makkari tottakai vanhemmille, isompi kahdelle lapselle.
Isompi makuuhuone on n 24m2, eli todella reilun kokoinen, mutta oven/ikkunan sijoittelun takia sellainen, ettei sitä kahdeksi täysin erilliseksi tilaksi/huoneeksi saa jaettua ilman että toisen pitäisi kulkea toisen tilan lävitse (uuden oviaukon tekemiseen emme ryhdy, koska sitten toinen huone jäisi ilman ikkunaa, täytyy olla siis jokin väliaikainen ratkaisu) - Mutta esim kerrossänky + sen lisäksi kummallekin erillinen, oma pikkusoppi (minne esim työpiste, vaatekaappi tms) onnistuu... Tai omat, erilliset sängyt ja hieman omaa tilaa, jos tilaa jakaisi kirjahyllyin/verhoin ja jättäisi vaatesäilytyksen yhteisen tilan puolelle.
Olisiko siis mahdoton ajatus kahden lapsen majailla mukavasti noin, kun toinen lähestyy teini-ikää? Omaa tilaakin siis löytyisi, mutta ei "täydellistä".
Muuttaa emme välttämättä haluaisi, koska nykyisellä sijainnilla pärjäämme ilman autoa, työmatkat hoituvat kävellen/pyöräillen läpi vuoden ja ylä- ja ala-aste löytyy käytännössä ihan naapurista (ja esim lukiokin löytyy läheltä jos sellaiselle on tarvis), julkiset kulkuyhteydet hyvät, palvelut muutenkin lähellä ja keskustaan kivenheitto.... jne. Elämä on siis todella vaivatonta, eikä "turhaan" liikkumiseen kulu turhaa aikaa.
Tämä koti on sellainen, jossa voisimme kuvitella asuvamme vielä parinkin vuosikymmenen päästä, pitkään senkin jälkeen siis kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja sikäli tämä teini-iän mukanaan tuoma haaste tuntuu väliaikaiselta. Pianhan tuo vanhempi jo muuttaa pois kotoa (apua!).
Isompi asunto vaatisi syrjempään muuton (koulunvaihto lapsille, todennäköisesti pidemmät koulumatkat) ja täytyisi hankkia auto, ehkä kaksi. Kulkumatkaa olisi töihin ja harrastuksiin ja keskustaan.
MUTTA sitten olisi omat huoneet. Olisihan sekin kiva tarjota, kivempi vaihtoehto se varmasti on, mutta ikävä tosiasia nyt on, että kaikkea ei voi saada ja jommasta kummasta päästä voisi tinkiä. Lapset olisivat innoissaan omista huoneistaan, tottakai. Kovasti siis pohditaan, kannattaisiko alkaa muuttoa miettimään.
Joten,
mitä tekisitte, muutto vai jaettu huone?
Ja miten tilanteeseen vaikuttaisi se, että:
a) Molemmat lapset ovat tyttöjä
b) Molemmat lapset ovat poikia
c) Toinen on tyttö, toinen poika
Nykyinen asunto on kiva ja todella hyvällä paikalla, viihdytään koko perhe tässä, mutta tämän isompaan asuntoon näin keskeisellä paikalla ei ole varaa, vaan isompaa halutessa olisi pakko muuttaa syrjempään.
Nykyisessä asunnossa on siis 3h +k (tilavat neliöt tosin) ja toinen makuuhuoneista on pakko varata vanhemmille, koska vuorotyöt molemmilla, eli esim. yövuorojen välissä ei ole mahdollista nukkua olohuoneessa. Ja vaikka olohuone iso onkin, ei siitä järkevästi saa erotettua ylimääräistä makuuhuonetta..
Pienempi makkari tottakai vanhemmille, isompi kahdelle lapselle.
Isompi makuuhuone on n 24m2, eli todella reilun kokoinen, mutta oven/ikkunan sijoittelun takia sellainen, ettei sitä kahdeksi täysin erilliseksi tilaksi/huoneeksi saa jaettua ilman että toisen pitäisi kulkea toisen tilan lävitse (uuden oviaukon tekemiseen emme ryhdy, koska sitten toinen huone jäisi ilman ikkunaa, täytyy olla siis jokin väliaikainen ratkaisu) - Mutta esim kerrossänky + sen lisäksi kummallekin erillinen, oma pikkusoppi (minne esim työpiste, vaatekaappi tms) onnistuu... Tai omat, erilliset sängyt ja hieman omaa tilaa, jos tilaa jakaisi kirjahyllyin/verhoin ja jättäisi vaatesäilytyksen yhteisen tilan puolelle.
Olisiko siis mahdoton ajatus kahden lapsen majailla mukavasti noin, kun toinen lähestyy teini-ikää? Omaa tilaakin siis löytyisi, mutta ei "täydellistä".
Muuttaa emme välttämättä haluaisi, koska nykyisellä sijainnilla pärjäämme ilman autoa, työmatkat hoituvat kävellen/pyöräillen läpi vuoden ja ylä- ja ala-aste löytyy käytännössä ihan naapurista (ja esim lukiokin löytyy läheltä jos sellaiselle on tarvis), julkiset kulkuyhteydet hyvät, palvelut muutenkin lähellä ja keskustaan kivenheitto.... jne. Elämä on siis todella vaivatonta, eikä "turhaan" liikkumiseen kulu turhaa aikaa.
Tämä koti on sellainen, jossa voisimme kuvitella asuvamme vielä parinkin vuosikymmenen päästä, pitkään senkin jälkeen siis kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja sikäli tämä teini-iän mukanaan tuoma haaste tuntuu väliaikaiselta. Pianhan tuo vanhempi jo muuttaa pois kotoa (apua!).
Isompi asunto vaatisi syrjempään muuton (koulunvaihto lapsille, todennäköisesti pidemmät koulumatkat) ja täytyisi hankkia auto, ehkä kaksi. Kulkumatkaa olisi töihin ja harrastuksiin ja keskustaan.
MUTTA sitten olisi omat huoneet. Olisihan sekin kiva tarjota, kivempi vaihtoehto se varmasti on, mutta ikävä tosiasia nyt on, että kaikkea ei voi saada ja jommasta kummasta päästä voisi tinkiä. Lapset olisivat innoissaan omista huoneistaan, tottakai. Kovasti siis pohditaan, kannattaisiko alkaa muuttoa miettimään.
Joten,
mitä tekisitte, muutto vai jaettu huone?
Ja miten tilanteeseen vaikuttaisi se, että:
a) Molemmat lapset ovat tyttöjä
b) Molemmat lapset ovat poikia
c) Toinen on tyttö, toinen poika