Siis TOTTAKAi ja TIETENKIN jokainen valitsee mieluiten sen turvallisen ja intohimoisen suhteen samassa paketissa. Mutta kysymykseni kuuluikin, että entäpä jos se ei olisi mahdollista? Ihan vaan noin niinku hypoteettisesti ajateltuna..
Enkä tarkoittanut sotkea tähän mitään suhteen juridisia muotoja, erottelin vaan toisistaan ne suhteet, joissa asutaan ja eletään yhdessä vakavasti sitoutuneina joko avo- tai avioliiton myötä ja sitten toisaalla taas ne suhteet, joissa yhteistä kotia ei perusteta, vaan suhde perustuu tapailulle, jonka voi lopettaa huomattavasti helpommin, kuin avo/avioliiton.
Olen samaa mieltä Jänkäkoiran kanssa; miksi et uskalla leikkiä ajatuksella? Voihan sitä leikkiä kaikenlaisilla ajatuksilla ilman, että niitä tarvitsisi käytännössä toteuttaa.
Oletko koskaan leikkinyt ajatuksella, mitä ottaisit mukaasi, jos joutuisit loppuelämäksesi yksin autiolle saarelle? Aika harva haluaa oikeasti viettää loppuelämänsä yksin autiolla saarella, mutta ajatuksella voi leikkiä.
Minä ottaisin mukaani luultavasti ison kasan tulentekovälineitä, ongen, kalaverkon, veneen, airot, vaatteita, asuntovaunun, aurinkorasvaa, vettä, vaatteita, kirjoja, kyniä, paperia, maalausvälineet ja joitakin soittimia, jotta voisin viihdyttää itseäni opettelemalla uusia taitoja sekä nettiyhteyden, jotta voisin pitää yhteyttä ulkomaailmaan.
En koskaan haluaisi oikeasti joutua yksin autiolle saarelle, mutta voin silti leikkiä ajatuksella "entä jos.."
Vanha noita, voit vallan mainiosti pitää kiinni siitä periaatteesta, ettet suostu suhteeseen, jossa ei toteudu sekä turvallinen sitoutuminen, että intohimo, mutta toki voit leikkiä ajatuksella ja tutkailla tuntojasi ajattelemalla "entä JOS...?"
