H
hämmästyttää kummastuttaa
Vieras
Tavattiin sattumalta parisen vuotta sitten, mistään suurista tunteista ei ollut kyse, mutta yhteyttä pidettiin satunnaisesti.
Puhelimen välityksellä, viestein ja puheluin.
Sitten päätimme tavata, joka olikin ihan mukava päivä.
Tuossa taapaamistemme välillä olin kokenut ns.muodonmuutoksen, ainakin omasta ja tuttavienikin mielestä todella positiiviseen suuntaan.
En tietenkään ollut halunnut enkä osannutkaan kertoa hänelle puhelimessa tästä.
Niinpä kävi ettei hän ollut tuntea minua,mutta koko tapaamisemme ajan vaistosin että hän oli aika innoissaan.
Vähän pelottavankin paljon, ottaen huomioon elämäntilanteemme ja pitkän välimatkan.
Ennen tuota tapaamista puhuimme pitkiäkin puheluita ja hän oli aina suunnittelemassa jotain yhteistä menoa, eli siis halusi tavata.
Tapaamisesta on aikaa parisen kuukautta, viestejä tulee tiuhempaan kuin ennen ja ovat sävyltään läheisempiä.
Hän myös haluaa soittaa, vaikka parikin kertaa päivässä jos mahdollista..mutta mutta.
Minua vaivaa se, että hän on jotenkin muuttunut siinä suhteessa, että haluaa lopettaa puhelun melkeinpä kesken, tai siis koen niin.
Tiedän ettei se voi mitenkään johtua toisesta ihmisestä, koska hän soittaa ihan silloin kuin parhaaksi katsoo, ajallisesti.
En osannut kertoa tätä ymmärrettävästi varmaankaan, koska en itsekään käsitä...
Tapaamisemme jälkeen hän on kyllä tuonut useasti julki että on huolissaan ellei minusta ala kuulua, mutta miten nämä nyt käyvät yksiin? Huoh..
Olen sanonut usein etten katoa noin vain ilman, että asioista keskusteltaisiin.
Ja mitän syytäkään olisi.
Puhelimen välityksellä, viestein ja puheluin.
Sitten päätimme tavata, joka olikin ihan mukava päivä.
Tuossa taapaamistemme välillä olin kokenut ns.muodonmuutoksen, ainakin omasta ja tuttavienikin mielestä todella positiiviseen suuntaan.
En tietenkään ollut halunnut enkä osannutkaan kertoa hänelle puhelimessa tästä.
Niinpä kävi ettei hän ollut tuntea minua,mutta koko tapaamisemme ajan vaistosin että hän oli aika innoissaan.
Vähän pelottavankin paljon, ottaen huomioon elämäntilanteemme ja pitkän välimatkan.
Ennen tuota tapaamista puhuimme pitkiäkin puheluita ja hän oli aina suunnittelemassa jotain yhteistä menoa, eli siis halusi tavata.
Tapaamisesta on aikaa parisen kuukautta, viestejä tulee tiuhempaan kuin ennen ja ovat sävyltään läheisempiä.
Hän myös haluaa soittaa, vaikka parikin kertaa päivässä jos mahdollista..mutta mutta.
Minua vaivaa se, että hän on jotenkin muuttunut siinä suhteessa, että haluaa lopettaa puhelun melkeinpä kesken, tai siis koen niin.
Tiedän ettei se voi mitenkään johtua toisesta ihmisestä, koska hän soittaa ihan silloin kuin parhaaksi katsoo, ajallisesti.
En osannut kertoa tätä ymmärrettävästi varmaankaan, koska en itsekään käsitä...
Tapaamisemme jälkeen hän on kyllä tuonut useasti julki että on huolissaan ellei minusta ala kuulua, mutta miten nämä nyt käyvät yksiin? Huoh..
Olen sanonut usein etten katoa noin vain ilman, että asioista keskusteltaisiin.
Ja mitän syytäkään olisi.
