Kummalla tässä nyt oli "oikeus" loukkaantua, mulla vai äidillä?

[kivakiva]

Aluksi anteeksi, kirjoitan puhelimella eikä tämä jostain syystä suostu kappalejakoihin Kaikki tulee pötköön. Mutta: äitini jo yli kuukausi sitten sanoi, että hän ei sitten aikuisille lahjoja osta. Sanoin, että ok, ei tarvikaan (ja oikeasti tarkoitin sitä!). Mutta sanoin, että minä olen jo ostanut hänelle. Löysin sellaisen, jota tiedän hänen oikeasti tarvitsevan. Tähän hän tokaisi, että no siinäpähän ostat, mutta minä en sitten laita mitään. No tänä aamuna hän sitten sanoi, että kiitos lahjasta, ei olis mitään tarvinnut, en minäkään laittanut mitään kun niin sanoin. Ja minä siihen, että ei tarvinnutkaan, koska lasten lahjat ovat tärkeimmät. Mutta hän vaan jatkoi, että omapahan häpiäs, mitäs ostit lahjan, minähän sanoin, että mitään ei tarvi. Tässä vaiheessa aloin itkeä ja huusin, että no ole hyvä vaan! Hän sitten vetäisi herneen nenään ja sanoi, että huumorilla hän sanoi ja että kumma kun ei osaa enää oikein puhuakaan. Ja on nyt jossain tuolla makuuhuoneessa. Et näin. Koko joulun hän on ollut muutenkin pahantuulinen. En sitä saatanan lahjaa ostanut sen vuoksi, että hänenkin pitäisi! Vaan koska se on just mitä hän tarvii. Ja koska halusin antaa jotain hänelle kun on aina joskus autellut meitä. Ja koska on äitini, hitto soikoon!

 

["aapee"]

Äsken tuli makkarista ja lähti töihin. Ei sanaakaan mulle...

 

["sipsi"]

Jos sitä itseäänkin hävetti käytöksensä...

 

["aapee"]

[QUOTE="sipsi";25295145]Jos sitä itseäänkin hävetti käytöksensä...[/QUOTE]

Tiiä häntä... Veikkaan, että tästä ei myöhemmin mitään. Seuraavan kerran kun nähdään niin on varmasti niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

 

["aapee"]

[QUOTE="aapee";25295263]Tiiä häntä... Veikkaan, että tästä ei myöhemmin mitään. Seuraavan kerran kun nähdään niin on varmasti niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.[/QUOTE]

ei PUHUTA myöhemmin...

 

[huonot välit omaanikin]

Sulla on oikeus loukkaantua, tosi tylyä käytöstä äidiltäs! Älä osta sille enää ikinä mitää

 

["Pöllö"]

Täs taitaa olla jotain muutakin taustalla.. Äitilläs oli pahamielihäpeä kun ei sulle hommannu mitään ja ite sai mieluisan ja sulla taas aaaaaaavistuksen oli kumminkin paha mieli kun et saanut äidiltäs lahja tai et sitte saanu ylipäänsä hirveesti lahjoja.. Sun itkureaktios jotenkin paljastais tän... Tai sit äitis ei näyttäny arvostavan lahjaasi... No mutta jotenkin kaikinpuoli joulunne taisi alittaa odotuksenne ja siitä kaikiila kurja fiilis mikä puretaan läheisimpiin....

 

[miksi pettynyt]

[QUOTE="Pöllö";25295302]Täs taitaa olla jotain muutakin taustalla.. Äitilläs oli pahamielihäpeä kun ei sulle hommannu mitään ja ite sai mieluisan ja sulla taas aaaaaaavistuksen oli kumminkin paha mieli kun et saanut äidiltäs lahja tai et sitte saanu ylipäänsä hirveesti lahjoja.. Sun itkureaktios jotenkin paljastais tän... Tai sit äitis ei näyttäny arvostavan lahjaasi... No mutta jotenkin kaikinpuoli joulunne taisi alittaa odotuksenne ja siitä kaikiila kurja fiilis mikä puretaan läheisimpiin....[/QUOTE]

Eivät kai nyt aikuiset ihmiset tarvitse lahjoja eikä siitä tule paha mieli, jos ei saa vanhemmiltaan tai keneltäkään lahjoja? Sitä vartenhan aikuiset ihmiset käyvät töissä, jotta voivat itse ostaa itselleen jotain kivaa joulun kunniaksi.

Kyllä minullakin pääsisi itku, jos pitäisi alkaa jouluna tapella jostain niin vähäpätöisestä asiasta kuin ostiko toinen minulle lahjaa vai ei. Jos sanoisin, että asia on ok, odottaisin, että normaaliälyllä varustettu ihminen osaa lopettaa asian jauhamisen siihen ja sopia, että sepä hienoa, otetaanko sen kunniaksi kupilliset kahvia. Ainakin itselleni paras lahja jouluna on se, että kaikki osaavat ja yrittävät osata käyttäytyä mahdollisimman hyvin ja ottaa toiset ihmiset huomioon luoden ympärilleen rauhallista ja mukavaa yhdessä olon tunnelmaa.

 

["aapee"]

Eivät kai nyt aikuiset ihmiset tarvitse lahjoja eikä siitä tule paha mieli, jos ei saa vanhemmiltaan tai keneltäkään lahjoja? Sitä vartenhan aikuiset ihmiset käyvät töissä, jotta voivat itse ostaa itselleen jotain kivaa joulun kunniaksi.

Kyllä minullakin pääsisi itku, jos pitäisi alkaa jouluna tapella jostain niin vähäpätöisestä asiasta kuin ostiko toinen minulle lahjaa vai ei. Jos sanoisin, että asia on ok, odottaisin, että normaaliälyllä varustettu ihminen osaa lopettaa asian jauhamisen siihen ja sopia, että sepä hienoa, otetaanko sen kunniaksi kupilliset kahvia. Ainakin itselleni paras lahja jouluna on se, että kaikki osaavat ja yrittävät osata käyttäytyä mahdollisimman hyvin ja ottaa toiset ihmiset huomioon luoden ympärilleen rauhallista ja mukavaa yhdessä olon tunnelmaa.

Näin juuri. Vilpittömästi voin sanoa, että en odottanut mitään heiltä. Sain mieheltäni lahjan ja se riittää. Löysin äidilleni lahjan, joka mielestäni oli hänelle oikein hyvä. Olisi vain sanonut, että kiitos lahjasta ja minä siihen, että ole hyvä. Ei siinä sen kummempaa. Mutta en tiiä... Musta on ihana katsella muille lahjoja ja antaa niitä, mutta ehkäpä se sitten on paras jättää antamatta lahja äidille ensi vuonna kun siitä kerta tuli paha mieli molemmille? Isäni taas kun aukaisi lahjansa, ilahtui kovasti ja kiitti. Ja me siihen, että ole hyvä. Eikä siinä ihmeempää

 

[....]

Kyllä sinulla on oikeus loukkaantua, äitisi käytös oli lapsellista!

 

[Juuu]

Taitaa olla, että äidin ja tyttären välillä napanuora ei ole vielä noin aikuisuudessakaan katkennut....

 

[........]

Taitaa olla, että äidin ja tyttären välillä napanuora ei ole vielä noin aikuisuudessakaan katkennut....

Hitto kun te jaksatte aina tuosta napanuorasta paasata. Ilmeisesti pitäisi eliminoida vanhemmat totaalisti elämästään, jotta tuota lässytystä ei kuulisi sohvapsykologeilta.

 

["Noo"]

Jotenkin en ymmärrä, kuinka rupesit tuosta parkumaan?

 

["vieras"]

[QUOTE="Noo";25295612]Jotenkin en ymmärrä, kuinka rupesit tuosta parkumaan?[/QUOTE]
Sama ajatus tuli minullekin mieleen. Lahjan vastaanottaminen oli äidillesi jostain syystä kova paikka. Hän varmaan tunsi itsensä epäonnistuneeksi ja häpesi, kun kun hänellä ei ollut sinulle lahjaa, mutta hän yritti kieltää omat huonommuuden tunteensa laittamalla asian sinun syyksesi. Kun aloit parkumaan, niin se vain pahensi äitisi pahaa oloa ja siksi tilanne lukkiintui.

 

["aapee"]

[QUOTE="Noo";25295612]Jotenkin en ymmärrä, kuinka rupesit tuosta parkumaan?[/QUOTE]

Kirjoitin pitkän vastauksen ja sitten puhelimesta meni virrat En jaksa naputella kailkea uudelleen, mutta tiivistettynä, että tässä on ollut surua taustalla (mulla, ei vanhemmillani) ja äitini on mulle muutenkin äsähdellyt eilisestä asti. Nyt meni lopulta ns. kuppi nurin.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";25295689]Sama ajatus tuli minullekin mieleen. Lahjan vastaanottaminen oli äidillesi jostain syystä kova paikka. Hän varmaan tunsi itsensä epäonnistuneeksi ja häpesi, kun kun hänellä ei ollut sinulle lahjaa, mutta hän yritti kieltää omat huonommuuden tunteensa laittamalla asian sinun syyksesi. Kun aloit parkumaan, niin se vain pahensi äitisi pahaa oloa ja siksi tilanne lukkiintui.[/QUOTE]

No en nyt ihan "parkumaan" alkanut. Kyyneleet tuli silmiin ja huusin, että ole hyvä. Sit vaan käännyin vähän sivuttain, että äiti ei edes nähnyt itkinkö vai en. Tai kyllä se varmasti kuuli äänestä kun sanoin sen ole hyvä.

 

["aapee"]

Taitaa olla, että äidin ja tyttären välillä napanuora ei ole vielä noin aikuisuudessakaan katkennut....

Juu, kyllä on...

 

["jep"]

Anna kun arvaan - äitisi on syntynyt joskus 40-luvun loppupuolella tai 50-luvun alkupuolella?

Sen polven ihmiset, varsinkin naiset, nyt vaan tuntuu olevan kasvatettu niin, että he eivät saa haluta mitään, tarvita mitään, ottaa vastaan mitään, pitää itseään millään lailla arvossa. Tällainen sitten johtaa aivan himputin ärsyttäviin lieveilmiöihin. Asioita ei sanota suoraan vaan kilahdellaan kun on kerätty tarpeeksi kiukkua sisään, torjutaan annetut lahjat tai suhtaudutaan niihin kummallisesti, raadetaan itsensä väsyksiin ja esitetään sitten marttyyria.

Tiettekö sen kuolinilmoituksissa käytetyn runon "mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit/meitä muistit ja huolta kannoit"? Tuollaista on jotenkin ihannoitu ja idealisoitu, vaikka aivan kamalaa ja surullistahan se on. Jouluna ja muutenkin ilo tulee sekä saamisesta että antamisesta. Tiedän tuon polven ihmisiä, joiden tapa kiittää lahjasta on "ei ois tarvinnu", jotka eivät suunnilleen uskalla vastata kysymykseen, haluavatko juoda teetä vai kahvia ja niin päin pois. Rasittavaa, mutta mitä paremmin pystyy olemaan ottamatta itseensä, sen levollisempi oma mieli.

 

["aapee"]

[QUOTE="jep";25295741]Anna kun arvaan - äitisi on syntynyt joskus 40-luvun loppupuolella tai 50-luvun alkupuolella?

Sen polven ihmiset, varsinkin naiset, nyt vaan tuntuu olevan kasvatettu niin, että he eivät saa haluta mitään, tarvita mitään, ottaa vastaan mitään, pitää itseään millään lailla arvossa. Tällainen sitten johtaa aivan himputin ärsyttäviin lieveilmiöihin. Asioita ei sanota suoraan vaan kilahdellaan kun on kerätty tarpeeksi kiukkua sisään, torjutaan annetut lahjat tai suhtaudutaan niihin kummallisesti, raadetaan itsensä väsyksiin ja esitetään sitten marttyyria.

Tiettekö sen kuolinilmoituksissa käytetyn runon "mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit/meitä muistit ja huolta kannoit"? Tuollaista on jotenkin ihannoitu ja idealisoitu, vaikka aivan kamalaa ja surullistahan se on. Jouluna ja muutenkin ilo tulee sekä saamisesta että antamisesta. Tiedän tuon polven ihmisiä, joiden tapa kiittää lahjasta on "ei ois tarvinnu", jotka eivät suunnilleen uskalla vastata kysymykseen, haluavatko juoda teetä vai kahvia ja niin päin pois. Rasittavaa, mutta mitä paremmin pystyy olemaan ottamatta itseensä, sen levollisempi oma mieli.[/QUOTE]

No nyt meni syntymäaikaa myöten aika nappiin! Näinhän tää menee... Kaikenlaista on saanut siltä suunnalta kestää ja antanut mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mutta nyt kaiken muun lisäksi en vaan jaksanut enää.

 

["pim"]

Sulla oli oikeus loukkaantua. Mun isä on muuten ihan samanlainen, otan osaa

 

["aapee"]

[QUOTE="pim";25295827]Sulla oli oikeus loukkaantua. Mun isä on muuten ihan samanlainen, otan osaa [/QUOTE]

Kiitos samoin

 

["..."]

Jaksamista ap. Mun äiti on ihan samanlainen. Olisi voinut olla ihan mun kirjoittamaa tekstiä.

Muutenkin alkaa hiertämään meidän välejämme hänen marttyyriasenteensa. Hän on omien sanojensa mukaan antanut meille kaikkensa mitään ikinä pyytämättä ja tämän saamme kuulla veljeni kanssa tosi usein. Kuitenkin hän sitten vaatii meiltä kaikennäköistä takaisin. Pitäisi soittaa joka päivä, pitäisi tulla käymään koko ajan, pitäisi muuttaa naapuriin. Niin ja hän saa äitinä laukoa minusta kaikenlaisia totuuksia ja arvostella muiden kuullen koko ajan, haukkua miestäni ja syyllistää minua siitä, että hän on onneton, koska on meidän vuoksemme uhrannut kaikkensa.

 

["aapee"]

[QUOTE="...";25298984]Jaksamista ap. Mun äiti on ihan samanlainen. Olisi voinut olla ihan mun kirjoittamaa tekstiä.

Muutenkin alkaa hiertämään meidän välejämme hänen marttyyriasenteensa. Hän on omien sanojensa mukaan antanut meille kaikkensa mitään ikinä pyytämättä ja tämän saamme kuulla veljeni kanssa tosi usein. Kuitenkin hän sitten vaatii meiltä kaikennäköistä takaisin. Pitäisi soittaa joka päivä, pitäisi tulla käymään koko ajan, pitäisi muuttaa naapuriin. Niin ja hän saa äitinä laukoa minusta kaikenlaisia totuuksia ja arvostella muiden kuullen koko ajan, haukkua miestäni ja syyllistää minua siitä, että hän on onneton, koska on meidän vuoksemme uhrannut kaikkensa.[/QUOTE]

Auts :/ Meillä tilanne ei onneksi ole ihan noin paha vaikka tosiaan tuota marttyyriutta löytyykin. Saa nähä millaiseksi menee kun eläkeikä koittaa... Voimia vaan sullekin!

 

["aapee"]

Tänään lähdettiin kotiin mummolasta. Äitini ei maininnut asiaa sanallakaan... Vähän vaisumpi oli kuin tavallisesti, mutta lapsille jutteli normaalisti. Todennäköisesti hän ei koe tehneensä mitään väärin :/